sunnuntai 10. elokuuta 2014

Koska saa luovuttaa?

Torstaina putkahti uusin Suuri Käsityö postista. Tajusin, että olen kuukauden ajan - siis edellisen lehden ilmestymisestä asti - neulonut tunnollisesti "pois" lankoja. Valmista ei ihan vielä ole tullut SK heinäkuun takista. Kuten ei Roosa nauha - sukistakaan. Joku tässä takkuaa. Olen sopivaan saumaan aloitanut uusia neuleita, kiltisti "vanhoista" langoista. Alla oleva puseron neuloin alle viikossa kesälomareissulla. 


Missä vaiheessa neulomista saa luovuttaa ja todeta että tästä ei tule hyvä? 

Heti, kun tulee sellainen fiilis että ei vain toimi? Tässä puolimatkassa? Vai täytyykö pakertaa loppuun saakka, ja tehdä uhkarohkeita temppuja jotta saisi tuon kauluksen reunan asettumaan aloilleen? Ja sitten, kun käsissä olisi se valmis neule, silloinko saa todeta että ei vain toimi? 

Minä ajattelin lopettaa tämän puseron neulomisen tähän. Puran sen,varmasti. Saatan neuloa tästä langasta toisen Seacoastin. Lanka on kivaa viskoosi- puuvilla - pellavasekoitetta ja neulepinta kaunis. Malli on periaatteessa hyvä, joskin kaipaa lyhennettyjä kerroksia selän puolelle istukseen hyvin. Osasyynä ongelmiin voi olla se, että neuloin tätä DK - vahvuiselle langalle tehtyä ohjetta aran- vahvuisella langalla. 





Edelleen tuolla odottavat keskeneräiset työt, joista en ole täysin vakuuttunut. Siksi kai ne ovatkin kesken. Oli ihan pakko neuloa jotain kaunista, yksinkertaista ja nopeasti valmistuvaa. 

Sukat Regian Igloo colorista, 3mm puikot. (Väri on Sibirien color. ) Lankaa kokoon 36 kului 95g. 
Nämä eivät ole täydelliset sukat - vahvistamaton kantapää on hiukan liian tiukka ja vetää pienen pussin kannan alle. Tai käsialani on vain liian napakka. 
Kuitenkin nämä ovat parhaat mahdolliset sukat juuri nyt: kaunis lanka ja jalkaan menevä malli. Kikkailin nauhakavennukset siten, etä silmukoin kärjen umpeen - näyttää kuin sukkia ei olisi päätelty lainkaan, silmukat vain jatkuvat.  

Lukijat, olisi kiva kuulla samanlaisista kokemuksista. Oletko jääräpää, joka tekee hammasta purren valmiiksi? Vai lentääkö neule samantien ikiajoiksi pussin pohjalle häpeämään, jos se ei näytä kivalta? Entä mikä on paras keino toimeentua tekemään ne viimeistelyä valille olevat valmiiksi asti? 

maanantai 4. elokuuta 2014

Seacoast


Lanka: Novita Kaisla, noin 5 kerää
Puikko: 4,5mm 
Fiilis: erävoitto


Ylemmässä kuvassa värit ovat hienosti rikkaat, todellisuus on jossain näiden kahden välillä. 
Seacoast on ylhäältä alas neulottava, perinteisesti säteittäin lisättävä neule, jota ei ole tarkoitettu pysymään olkapäillä. 

Kuvittelen, että tavallisena kesänä tämä neule on passeli puettava vaikka bikinien ja shortsien kanssa, vilpoisan unitiretken jälkeen. Nyt, liki 30 asteen lämmössä …sanotaanko vaikka, että ei ole tukalan kuuma, mutta ei varsinaisesti ole neulekeli. 

Fiilis on hiukan plääh, johtuen ehkä siitä että ostin langan päähänpistosta. Kuvittelin neulovani erään idean mukaisen puseron jo pitkään varastossa olleesta ohjeesta, mutta se ei ottanut tuulta alleen.  Jostain takavasemmalta kuului sellainen naputtava ääni, joka sanoi että "kyllä se lanka on nyt vaan neulottava, ei saa kasvattaa lankavarastoa" ja Seacoast tuntui sopivan. 

Helppo ja joutuisa oli neuloa. Laskeutuvammasta, tyylikkäämmästä langasta tämä olisi aika kiva malli. Toki täytyy huomioida, että kaarroke on erittäin venyvä. En silti ole erityisen tyytyväinen, mutta ei kai sitä jokainen neule voi olla ihan napakymppi? Eikä tuota tiedä miten paljon tämä pääsee vielä käyttöön. 



Lanka: Drops Bomull- Lin, noin 3,5 kerää
Koukku: 3,5?? 
Fiilis: Tosi hyvä!

Siitä ikimuinoisesta Bomull- lin:istä tuli kuin tulikin kiva kassi. Mallikuvio on erittäin helppo muistaa ja minun silmääni kaunis. Tämän mallin lankavaihtoehtona on Dropsin Paris, josta löytyy varmasti jokaiselle lempiväri - tosin minä kiinnostuin niistä uusista jeans - väreistä. 

Olen tässä ohella aloitellut Virkkuri 2 - kirjasta tonkkaa, mutta Mopparin virkkaaminen ottaa todella kovasti käsiin. Siispä se saa edetä vähän kerrallaan. Kirjopussukka on virkattu, mutta odottaa vain kasaan ompelua. Sen valmistumista hidastaa sopivan nahkaremmin löytäminen, minun kohdalleni kun ei osu kirppiksellä niitä sopivia vöitä. 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kaunista ja käytännölistä

Niin, käsitöissä sitä haluaisi tehdä jotain kaunista ja käytännöllistä.  Mutta vaikka olisi mitä parhaimmat materiaalit, taito hyppysissä ja kivat ohjeet, ei vain sellaista synny.


Joskus täytyy laittaa keskeneräinen työ jäähylle. Ja sitten löytää sen vuoden -parin jälkeen ja tajuaa että ei tahdo jatkaa. Jotain uutta pitäisi keksiä, mutta mitä?



Kokeilin kesähattua. Kulemma sellaisen kanssa ei voi näyttäytyä julkisesti. Aloitin tawashin samsta kerästä - laskin että näitä syntyisi yli kymmenen tästä lankamäärästä. 


Sitten pälkähti. Istun parvekkeella virkkaamassa, jääkahvin kanssa. Katsotaan tuleeko tästä lopulta otsikon mukaista, kaunista ja käytännöllistä. 


Jääkahvi

Uuta jääkahvi yön yli tai vähintään 8 tunnin ajan jääkaapissa. 

Pariin annokseen tarvitset 0,8 dl jauhettua kahvia ja 3,5 dl kylmää vettä. Sekoita ja anna uuttua jääkaapissa. (Minä käytin muovista pulloa.) Suodata porot kahvista  kaikessa rauhassa, jopa 2 suodatinpaperin läpi. Valmis kahvijuoma säilyy jääkaapissa pari päivää. 

Tarjoilu: Jäapaloja omantunnon mukaan, puolet kahvista ja tippa maitoa. 
Nautitaan hitaasti siemaillen käsityön kaverina. Tosi hipsteri tarjoilee tämän sievästä lasitölkistä! 

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Sateen todennäköisyys 20%


Puikot: 3mm 
Fiilis: Mahtava




Kompastuin toukokuussa Kauhavan Kangas- aitan, nyk. Lankava ovella uuteen tuttavuuteen. Lino on nauhamainen ohut pellavasekoite, jota on todella miellyttävä neuloa. Pesun jälkeen lanka hiukan leviää ja himmenee, mutta ei minun käsialallani muuta muotoaan. 
Sain mitä tilain: pienen, perusneutraalin värisen takkisen, jonka voi heittää t- paidan tai topin päälle kun kaipaa hiukan peittävyyttä. Kun olen itselleni rehellinen, tunnustan että kovin kirkkaan värisest kesäneuleet eivät vain ole minun juttuni. Halusin jotain kovin tavallista ja sellaista tästä tuli! Huomautan vielä että etukappaleet ovat tasamittaiset, yläkuvassa takki on hiukan kallellaan. Takaapäin tämä näyttää ihan tavalliselta pikku neuletakilta. 


Chance of Showers - eli sateen mahdollisuus - oli huikaisevan hauskaa neulottavaa. Takki rakennetaan niskasta alkaen sädemäisillä lisäyksillä, tasona neulottavilla hihoilla ja runsaalla ripauksella lyhennettyjä kerroksia. Kaiken kruunaavat vielä pitkät pitsireunukset. Kaikki tämä fingering -vahvuisella langalla tarkoittaa sitä että neuloa saa ja paljon. Mutta mihinkäs sitä tässä on kiire, helteisenä heinäkuun päivinä. 
Omaa pihaa minulla ei ole, mutta onneksi puistossa saa ihastella jasmikkeita ja köynöskuusamaa.