Pienten juttuja

Marraskuu. Mitäpä siitä voi sanoa? Tuntuu kuin koko universumin määrä pimeyttä painaisi päällä ja kiire töissä ja kotona on saavuttanut legendaariset mittasuhteet. Tuntuu että ei oikein ehdi eikä huvitakaan neuloa. Siitä huolimatta että uusia lehtiä ja malleja puskee joka tuutista. Blogihiljaisuuteen on oma osuutensa myös lahjaneulonnalla.

Lukijat, olisiko teillä hyviä vinkkejä millä tämän lelun/tyynyn täyttäisi? Ohjeessa sanotaan " wool fiber" oletettavasti hahtuvaa/ villakikkaroita? Epäilen että aito lampaan haju ei oikein miellytä saajia. Onko kangaskaupasta ostettavalle polyesteritäytteelle muita vaihtoehtoja? Jos ompelisi kankaasta muotoon sopivan pussin ja täyttäisi sen sahanpuruilla? Tulisi ainakin jämäkkä :-)

Olen kovin ihastunut Ysolda Teaguen Whimsical Little Knits 2 - kokoelmaan. Mieli tekisi neuloa melkein kaikki pikkuneuleet kokoelmasta! Veylat olen jo neulonut ja nyt työn alla on tämä hassu orava. Lanka on kaksinkertainen Järbon Vinga: se on hiukan meleerattua ja akryyli/ villasekoitteena sopivan hintainen ja laatuinen tällaiseen työhön. Nyt työ on tyssännyt, sillä minulla ei kotona taida olla sopivaa täytettä. Joten jos sinulla, lukija, on kokemusta niin laita vinkki kommentteihin. Lelu pitää täyttää nyt ennen kuin häntä neulotaan loppuun.

Ja taas prosessineuloja poikkeaa polulta: viidakkorumpu kertoi erään pienen tytön nuken olevan vaikka lämpimiä sukkia ja lapasia. Hiukan penkomista vanhojen SK kansioiden parissa, ja ohje löytyi. Koko siis noin vauvanuken, lanka 7 veljestä. Miksi ihmeessä muuten vauvanukkejen vaatekokonaisuudet on tehyt jostain Lanett- tyyppisestä langasta 2mm puikoilla? Asukokonaisuudessa on aika kova työ.

Niin, olenhan minä joskus marraskaamoksesta huolimatta jaksanut laittaa silmukan toisen viereen. Nämä langat saivat lisää kavereita ja niiden kohtaloksi tuli villapaita, eikä pipo. Ohje on vanha ja muokkailen sitä hiukan. Katsotaan, sanoi lääkäri.

A yarn by any other name would still smell as sweet

* otsikko on mukaelma Shakespearen näytelmästä Romeo ja Juliet; suomeksi Julia sanoo

" Ruusu minkä nimisenä tahansa tuoksuisi yhtä suloiselta". Kysymys kuuluukin, onko lanka yhtä ihanaa minkä nimisenä tahansa?

Kuvassa Toikan Ruska-lankaa noin 110g vyyhti. En ollut uskoa silmiäni, kun törmäsin samaan lankaan Oulunkylän Lankamaailma Nordiassa - Schoppel Wollen Feltro- nimisenä. Olen aika varma siitä, että kyse on samasta langasta: ihanan väristä, huovutettua ja täyttä villaa. No, realistisesti sitä kun ajattelee, eihän ole millään mahdollista että yhdellä firmalla on koneet ja raaka-aineet joka ikiseen lankaan mitä maailmasta löytyy. Tämä on vain hauska yhteensattuma. Toikalta löytyy samaa lankaa kolmessa eri värissä, Schoppel Wollelta taas useampia sävyjä.

Patalappu, halkaisija noin 20 cm

Koukku nro 6

Menekki 55g/ lappu

Ohje Suuri Käsityölehti 11-12, 2009/ Toika

Melkein jätin tämän langan vyyhdille sisustuselementiksi, niin ihanan täyteläiset ja kirkkaat värit siitä on! Ihastelin vyyhteä useaan otteeseen, ja ajattelin että siitä tulisi hyviä patalappuja. Suuren Käsityölehden joulunumerossa olevassa liitteessä löytyi sopivan oloinen ohje, Toikalta sekin.

SK:n ohje on tehty Toikan Berkshire Bulkystä. Minulla on ko. langan lankakartta, ja voin kertoa että se on upean, ihanan pehmoista alpakkaa. Minusta liian hyvää patalappuun. Tälläinen kovis-lanka joka on jo kerran huovutettu taas toimii hyvin kuuman kattilan alla. Koetin hifistellä ja virkata jokaisen kerroksen kiinni piilosilmukalla ja "nousta" ylimääräisellä silmukalla seuraavalle kerrokselle, mutta tässä langassa ei kerrosten vaihtumiskohtaa juuri huomaa.

Niin, Lankamaailma Nordia ei kuulu vakiokauppoihini. Nyt oli tilaisuus käydä puodissa pääkaupunkireissun yhteydessä - siellä vierähti ainakin tunti vain lankoja tarkastellessa. Tapion kaupassa säännöllisesti käyvänä en oikein allekirjoita tuota "pohjoismaiden suurin" väitettä, sillä Tapiolla on enemmän pinta-alaa ja ehkäpä myös lankamerkkejä. Silti voin suositella: entinen kaupunkilainen osasi sinne hyvin ihan yksinään paikallisjunalla.

Norjalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia lankoja oli joka tapauksessa runsain mitoin, kuvassa maistiaisia ostoksistani.

Ylärivissä takana Gjestal Bris, villa-soija sekoite kaulahuiviin. Marks&Kattensin BomUll, jota oli muuten hyvin tarjolla - pieneen leluun. Järbo Garnin Vinga, lähes pelkkää akryyliä tähän oravaan. Alarivissä vasemmalta oikealle tuttua Maijaa alennuksesta, ehkä lapasiin? Tumma pörröinen kerä on Schoppel Wollen ihana Merino Lace, 20% kid mohairia, 57% merinoa ja loput polyamidia. 50 grammassa on 400 metriä: vahvuus on lähellä Kid Silk Hazea. Lopulta Naturgarn nro 1, täyttä (ja karheaa villaa) jota tarttui 1 € hintaan useampi kerä matkaan. nyt taas nuelomusten pariin: puikoilla on jo Järbota ja Rowania. Saapa nähdä, mitä niistä tulee valmiina.

PS. Uusi Twist Collective on julkaistu tänään!

Firma non grata?

Mitä tehdä, kun saa valmiiksi neuleen sen firman langoista ja sen firman lehdestä löytyvällä sen firman oman suunnittelijan ohjeella, juuri sillä hetkellä jolloin moni tuttu bloggaaja on syystäkin kovin kriittinen juuri sitä firmaa kohtaan?

Silloin lienee parasta odottaa, ennen kuin bloggaa iloissaan tehneensä ihanan hyvin istuvan neuleen kivan tuntuisesta uudesta langasta. Koska tämä tuotos on sen firman, jonka toimintatavoista on syntynyt adressi.

Ihastuin tähän malliin heti ennakkokuvissa. Mallineule on hauska, pieni "palmikko" joka siirtyy oikealta vasemmalle, ja pitsinen pikku "kaari" joka toistuu ja toistuu. Yhdistetään nämä klassiseen istutettu hiha- pyöreä kaula-aukko ja korkea resori - malliin, ja tulos on viehkon vanhanaikainen. Kaiken kruununa ovat Tampereen Merletosta löytyneet soikeat napit. Hyvin harvoin löytän kauniita, tyyliin sopivia nappeja - nämä osasin ostaa ennen takin valmistumista. Onneksi!

Lanka: Novita Alpaca, noin 9 kerää

Puikot 3,5mm

Olo: tämä on ihan nappijuttu!

Novitan Alpacassa on vain 10 metriä vähemmän/ 50 g kerä kuin Dropsin Alpacassa, mutta kierre taitaa myös olla löyhempi, sillä lanka on pehmeän täyteläistä neuloa. Siellä täällä oli harvakseltaan pieniä mustia tai valkoisia "nöyhtiä" langassa, mutta ne oli helppo nypätä pois. Vain kahdessa käyttämässäni kerässä oli solmu. Olenkin malliin, lankaan ja omaan työhöni todella tyytyväinen ja iloinen. Sain takin valmiiksi vähän reilussa viikossa, mutta viikko sitten en kehdannut blogata siitä. Tuntui, että nyt ei vaan sovi olla sitä mieltä, että Novitalta voi tulla jotain hyvää ja kaunista.

Netti ja yhteisöllisyys on jännä juttu: sitä luulee, että oppii tuntemaan ja myös luottamaan toisiin bloggaajiin. Ja kun heistä tarpeeksi moni suuttuu ihan asiastakin, on siihen helppo mennä mukaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä rauhassa vähän pohtia, kun muodostaa omaa mielipidettään. Joten jatkossakin omaa käytöstäni kuluttajana ja neulojana säätelen vain minä itse. En osaa olla kriittinen taikka ylistävä siksi, että moni muu on sitä mieltä. Hiukan tätä aihetta sivuten, Sisäisessä villapaidassa oli hyvä kirjoitus siitä miksi jopa akryyli on joskus paikallaan; kirjoituksen kommentteja kannattaa myös lukea!

Olisi hienoa, jos se firma ei tekisi ihan niin karkeita omiin nimiin kirjoittamisia - mutta ideoiden varastaminen ja "varastaminen" on valitettavan yleistä luovalla alalla; tämän ovat minulle kertoneet monet taitavat tekijät, joiden yrityksille tarjoamia töitä on törkeästi kopioitu ja myyty eteenpäin omina. Ja toisaalta, minulle nousi aikaisemmin niskakarvat pystyyn siitä väitteestä, että Jared Flood on muka keksinut "nororaidat", kun mies itse kertoo, että ei ole. Tai kuka muistaa Ilun Ballerina-tossut ja Taito- lehden? Siinä oli samankaltainen tuote tullut molempien mieleen, mikäli en ole pahasti erehtynyt.

Jotan kuka lopulta keksi mitä ja kuka kirjoitti idean minnekin ylös ja kenen nimissä. Nyt tekijänoikeusvalvontaa tehdään netissä, jossa paha kello kuuluu kauas. Se tarkoittaa sitä,että yritysten pitää olla tarkempia, kun käyttävät uudelleen toisten ideoita. Tai lopettaa se ihan kokonaan...

Ja toisaalta, se oikeuksien perään huutaminen voi saada myös aika erikoisia piirteitä, jos väitetään, että joku on varastanut idean, kun ei se väitetty keksijäkään sitä ole oikeastaan itse keksinyt. Sanasta sanaan tehdyn ohjeen voi suojata, muuten moni neulottu tuote on niin tavanomainen että on mahdotonta sanoa , kuka sen lopulta keksi. Ei taida mitään uutta olla auringon alla, niin hyvässä kuin pahassakaan.

Tunnustuksia ja yksi aarre lankakorista

Oih... sain tunnutuksen Pujoliivin Nastilta ja Tytiltä. Koetan noudattaa tämän meemin sääntöjä kertomalla nyt jotain sellaista itsestäni, mitä kaikki eivät vielä tiedä... mikä on helppoa, sillä Prosessineuloja ei taida puhua kuin matkoistaan ja neuleasioista. En osaa jakaa tätä ihan seitsemälle, joten jaan tämän vain muutamalle blogille.

1. Opin neulomaan 25 vuotta sitten koulussa, mutta lopullisesti tulvaportit aukesivat ja neulomisesta tuli intohimo vuonna 1996. En kuitenkaan ole vielä neulonut Norosta mitään - enkä yhtäkään Shettistä.

2. Olen hulluna ruokaan ja ruokakulttuuriin: keittokirjojen ja ruokalehtien hyllymetrimäärä kotona ylittää neuleaiheisten lehtien ja kirjojen määrän, ainakin vielä.

3. Aikuiskasvatan itseäni : opettelen olemaan rauhallinen ja harkitsevainen vaarallisissa tilanteissa laitesukaltamalla. Pian on taas aika lähteä ihmettelemään kirjavia kaloja ja paljonko sitä happea olikaan vielä jäljellä...

4. Minusta Spinal Tap- hei me rokataan! on yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia.

5. Olen nänyt The Ramonesit livenä Tullikamarilla.

6. Seuraan, luen ja ostan sarjakuvaa; kestosuosikkejani ovat Hernandezin veljesten Locas ja Palomar - tarinat ja kotimaisista Pauli Kallion käsikirjoittamat sarjakuvat, kuten Kramppeja ja Nyrjähdyksiä

7. Opettelen parhaillaan uintitekniikkaa kurssilla - olisi hienoa osata uida oikeasti, eikä vain sinnepäin.

Jaan tämän eteenpäin kolmelle blogille, kahteen olen tutustunut ihan vasta ja kolmatta olen lukenut pidemmän aikaa:

AnniKainen puikoissa: omaperäisiä ja tyylikkäistä neuleita ja hauska Wiikon Wanha - kuva -analyysi.

Puikkomaisteri: laajalla haarukalla asiapuhetta neulomisesta, tekstiileistä ja ihan kyllä neuleitakin.

Hitaus: elämää, estetiikkaa, käsitöitä ja pieniä ihmisiä. Niin ja herkullisia reseptejä!

Ja nyt pitäisi varmasti jokaisen itseään kunnioittavan bloggaajan ottaa kantaa Novitaan ja Baktusvarkaus- keskusteluun, mutta en vielä oikein osaa. Ehdin jos suuttua, mutta äkkipikaisena olen jo rauhoittunut. Nyt koetan muodostaa asiasta oman mielipiteeni, mutta en osaa sitä tehdä vielä.

Mutta tässä hyvä esimekki siitä, miksi kannattaa välillä penkoa varastojaan: voi vaikka löytää ihanaa lankaa, josta tulee käden käänteessä hyvä tuote.


Colinetten Point Five, 100g, väri... tuntematon. Oletan että väri on edelleen valikoimissaa, mutta tämä lanka on marinoitunut kaapissa ainakin vuodesta 2003, mahdollisesti jo vuodesta 2001 saakka. Koetin katsella Colinetten sivuilta vastaavaa väriä, mutta en keksinyt mikä se voisi olla. Mysteeri on sekin, minkä kokoisia puikkoja käytin ja loinko 14 vaiko 19 silmukkaa. Helmineuleena tämän tein; neuloin niin pitkälti kunnes lanka riitti enää vain päättelyyn. Napit löytyivät kaapista ja ne ompelin kiinni saman värisellä Colinetten mohairilla, jota oli pieni nöttönen samassa pussissa.
Olen ostanut tämän langan Tukholmasta, ja antanut marinoitua ja marinoitua... kunnes näin Ravelryssä siitä tehtyjä kivoja kaulureita. Otin puikot ja silmukat sinnepäin ja tuloksena on täydellinen tuote! Tämä on loistava pystykauluksellisten takkien kanssa: mahtuu alle, suojaa takkia puuterilta ja on vielä kivan värinen.

Joten, lukijat, hyvää viikonlopun alkua ja penkokaa tekin lankavarastojanne!

Syksyn loistavat lehdet

Malli: Kiri, Polly Outhwaite
Lanka:Wetterhoff Silvia, 30g
Puikot: 4mm

Löysin Seinäjoen messuilta Wetterhoffin alennuskorista vyydin oranssia silkkivillaa. Väri jotenkin veti ihan vastustamattomasti puoleensa: täälläpäin on ainakin ollut upeasti hehkuva ruska tänä syksynä. Siitä varmasti inspis tarttua tähän väriin.
Mieleni teki pientä ja kaunista pitsihuivia, jossa mallineuleena olisi lehtikuvio. Ja mallejahan riittää... harkitsin jopa tekeväni elämäni ensimmäisen Shettiksen, mutta ei. Halusin ehdottomasti selkeän lehden kuvioksi. Vanhoja ohjeita penkoessa esiin hyppäsi Kiri; olen neulonut tämän mallin jokus E.B. (ennen blogia) Kidsilk Hazesta.

Olen sillä tavalla vähän hassu, että tykkään säännöllisistä symmetrisistä kuvioista - esimerkisi tämä "kissapusero" oli aivan ihanaa neulottavaa. Samaa viehtäystä oli tässäkin mallissa: se on helppo muistaa ja tulos on... noh, symmetrinen lehti.




Kaulassa tämä hurja oranssi sopii mainiosti harmaan puseron kaveriksi. Ei anneta periksi pimeälle vuodenajalle!

"Himoneulojat" Me Naisissa

Oli pakko tulla tännekin kehaisemaan, että Me Naisten tänään ilmestyneessä numerossa on kiva ja asiallinen juttu nykyaikaisesta neuleharrastamisesta. Hienoa!
Juttu on tehty taannoisesssa Neuleretriitissä, ja katselin kuvat kiinnostuneina: mitä retriitiläisillä on yllään? Bongasin eräänkin alkutalven takin ja mielestäni DKssa olleen pipon...ainakin.
Toimittaja on mielestäni onnistunut kertomaan tämän päivän neuleharrastuksesta aidolla ja kivalla tavalla - ainoastaan se fakta, että Suomessa on myös blogien ja yhden retriitin lisäksi runsaasti aktiivisia neuletapaamisia jäi vähän epäselväksi. Ihanaa lukea hyvin kirjoitettu juttu, jossa eivät "arvon daamit" neulo sitä sukkaa vain yhdellä tavalla siitä yhdestä virallisesta sukkalangasta... vaan neulovat, mitä huvittaa, niistä langoista, mitkä heitä kiinostavat. Käsityön tekeminen, oppiminen ja yhteisöllisyys välittyivät tekstitä hyvin: Kaikkea ei voi sanoin kuvailla, se pitää itse kokeilla ja tehdä.

On mukavaa, että neulomisesta saatiin vihdoin näin suureen lehteen hyvä ja ajantasainen juttu, joka toivottavasti avaa asiaa myös niille " Neulojien Uhrit RYn" jäsenille tai aivan ummikoille. Me Naiset kun kertoo olevansa Suomen suurin naisten viikkolehti, 406 000 lukijalla. ( tieto: sanomamagazines/ KMT2008) Vaikka toisaalta, neulomiseen hurahtaneet ovat aina vähän erikoista porukkaa... lukeakaapa tämä Stephanie Pearl McPheen blogipostaus siitä, voiko neulomista selittää ei-harrastajille.

Bloggaajan maanantai

Millainen on neulebloggaajan maanantai? Töistä on hädin tuskin ehditty kotiin, kun pitäisi lähteä kauppaan ruokavarastoa täydentämään. Vihdoin hovikuvaaja on kotona ja uudet sukat pitäisi kuvata. Ulkona on vielä hiukan valoisaa, jotan ei kun sukat jalkaan ja sopivaa taustaa etsimään. Niinpä sitä seisoo puskan edessä ennen kauppaan lähtöä farkun puntit käärittyinä samalla kun kuvaaja hakee sopivaa sommitelmaa, ja ohikulkijat katselelvat että "mitä kummaa tuossa taas touhutaan?"



No tietenkin kuvataan Virallisia Messusukkia, lanka saatu lahjoituksena Tapion Kaupalta. Malli oma, suunnilleen niin, että kärjessä oli 12s, lisäykset joka kerroksella kunnes silmukoita oli 60. Tiimalasikantapää, pohkeessa sovitus ja lisäys aina tarpeellisin kohdin. Puikot 2mm.
Lanka on Regia Hand-dye Effect, ja käytin 100g kerästä muutamaa metriä vaille kaiken. Tätä lankaa oli parasta neuloa näin pienillä puikoilla, sillä nyt sukan pinta on hyvä ja tiivis. Lanka on kerällä höttöä jota kiertää musta säie, joka pitää langan kasassa. Tiivis neulepinta on siis vain eduksi. Sukat ovat tosi kivan väriset ja sopivat kuin valetut.




Ja neulojan maanantai jatkuu kotona pakollisten kuvioiden ( kassien purkaminen, ruoanlaitto, siivous) jälkeen: Laitetaan lahjaksi neulotut sukat miehen jalkaan ja kuvataan nopeasti ennen kuin mallilla menee hermot.
Tässä miehen sukat Novitan ohjeella, lankaa kului hiukan yli 1 kerä Seiskaa. Jos olin neulonut varret hiukan lyhyemmiksi, lanka olisi varmasti riittänyt. Nyt jouduin ostamaan uuden kerän. Kamera vääristää hiukan väriä joka on raikas vihreä. Kivan näköiset, aika perussukat joita tiedän sukkien saajan arvostavan.

Loput maanantai-illasta voisi käyttää sitten uusimman projektin kimpussa - jos tässä ehtisi vaikka vähän neulomaankin?Mitenkähän teillä muilla on maanantai mennyt...