Zimmermania, osa 3: Sideways gloves

Kolmas kerta toden sanoo, vai? Lupaan että jätän ainaoikein-neuleen ja Elizabeth Zimmermannin ohjeet vähän vähemmälle jatkossa. Kokonaan en näistä kuitenkaan luovu, sillä ideoita riittää kokeiltavaksi.

Olen neulonut monet hansikkaat. En tosin koskaan sivuittain. Ohjeen luettua pengoin kaapista esiin kerän Dropsin Alpacaa - sitähän nyt aina löytyy harmaana kerä jos toinenkin, eikös?

Näitä hansikkaita neuloessa täytyy osata luoda silmukat "näkymättömästi" apulangalle, englanniksi provisional cast-on. Lisäksi osa silmukoista päätellään väliaikaisesti odottamaan. Apulankana minulla on tässä ohut puuvillalanka. Neulominen aloitetaan pikkurillin sivusta ja edetään peukaloon päin.

Peukaloon muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla istuva muotoilu. Sitten käännytään neulomaan kohti aloitusreunaa. Kuvassa näkyy sormen sauman päättelyä kolmella puikolla - tosin vain nostelemalla! 

Sormet viimeistellään joutuisasti palatessa. Lankaa ei tarvitse kertaakaan katkaista neuloessa, jota päitä ei tarvitse päätellä. Tilaa sormille saadaan lyhennetyillä kerroksilla, niitä neulotaan sekä etu- että takapuolelle. Kämmenpuoli pysyy siis kapoisena, sillä ranteeseen saakka ei neulota joka kerroksella.

Minä päättelin sauman ohjeen mukaan, nostelemalla silmuoita toistensa päälle nurjalla puolella. Kuvassa näkyy siis sormen sauma.

Sormenpäät pääteltiin poimimalla simukoita ja neulomalla ne heti yhteen - määrä väheni puoleen. Sitten aloitetaan päättely: Otetaan odottamassa olleet silmukat, sormenpään silmukat ja juuri neulottu reuna kahdella puikolle, nostellaan silmukka toisen päälle... ja sitten voidaan jatkaa neulomista. 

 Koeajolla Nallikarin iltakävelyllä - ovat istuvat!

Malli: Sideways gloves, Elizabeth Zimmermann ja Joyce Williams. Kirjassa Knit one, knit all
Lanka: 50g kerä Drops Alpacaa riitti pieniin sormikkaisiin ja 3 cm rannekkeeseen
Puikot: 3mm bambusukkikset
Fiilis: nää on muhkean lämpimät ja istuvat!

Kaikkiaan nämä sormikkaat olivat tosi hauskat ja nopeat neuloa. Tykkään kyllä näperrellä ja neuloa kirjoneulesormikkaat perinteiseen tapaan, mutta tämä oli kyllä lyömättömän helppoa.
Toki näkymätön luominen ja väliaikainen päättely vaati vähän kärsivällisyyttä, samoin kuin lyhennettyjen kerrosten laskeminen. Mutta silti, helpot ja nopeat neuloa kahdella puikolla, verrattuna neljällä puikolla taituroimiseen. Pääteltävää vain aloitus- ja lopetuskohdat. Eikä niitä ikäviä reikiä sormien juurissa, jos tekee kuin ohje neuvoo!  Prosessineuloja suosittelee lämipimästi kaikille sormikkaiden neulomista turhaan ujosteleville.

Zimmermania, osa 2: Möbius

Elizabeth Zimmermann on monelle todella inspiroiva neuloja ja opettaja. Myös minulle. EZ kokeili, keksi ja siirsi neulomisen raja-aitoja taas hiukan kauemmaksi.  Hän hyödynsi kuvanveistäjän tavoin neulomisen mahdollisuuksia luoda sekä materiaali että muoto samanaikaisesti. Eräs tarina kertoo siitä kuinka se "perinteinen" kaupallinen ajatus neuleesta on kappaleista muotoiltu ja kasaan ommeltu vaatekappale - johti siihen että  EZ päätti itse julkaista omia ohjeitaan.  ( Kyllä, tiedän että nimenomaan monissa paikallisissa neuleperinteissä vaate pyritään neulomaan saumattomaksi. Sen sijaan kaupallinen neulominen jäljittelee useammin ommeltujen vaatteiden rakennetta.)

EZ oli suunnitellut kauniin ja fiksun neulemallin saumattomasta, kirjokaarokkeisesta neulepuserosta. Hän lähetti ohjeen lehteen, jossa hänen työnsä muunneltiin tunnistamattomaan muotoon: Malli oli julkaistu lehdessä hänen nimellään, mutta se oli karkeasti muunneltu kappaleista neulottavaksi ja ommeltavaksi. Tästä se lähti, oma newsletterin julkaisu, lopulta kirjat, tv-ohjelmat, leirit ja kauppa. Nyt Schoolhouse Press -yrityksessä on mukana käsittääkseni jo kolmas tai jopa neljäs sukupolvi.

 EZ itse sanoi, että hän ei keksi - invent, vaan hän keksii uudelleen sellaisen asian, jonka joku nimetön neuloja on jo keksinyt - unvent.  Toki hän käyttää myös sanaa invent - hän keksi ja kokeili niin monia ratkaisuja esimerkiksi neulepuseron muotoiluun. Jokaiselle lukijalle, joka ei ole tutustunut Zimmermanin, suosittelen Knitter's Almanac ja Knitting Around - kirjoja. Älä anna vanhanaikaisen ulkonäön hämätä itseäsi :) 

Malli: Möbius kirjasta Knitting around

Lanka: 2 kerää Drops Alpaca Boucle

koko: leveys n 22cm, pituutta riittävästi. Neulottu ainaoikein.

Oli pakko katsoa mallia kirjasta jottei tämä mene täyttä kierrosta ympäri. Möbius - huivi on yksinkertaisimillaan vain puoli kierosta tekevä lenkki, joka antaa paljon mahdollisuuksia neuleen pitämiselle. 

Lenkkilanka ei tosiaan ole muodin huipulla nyt eikä moni tunnu pitävän sen neulomisesta. Silti tiesin jo viime kesällä että tahdon tästä langasta perushuivin. Dropsin Alpaca Bouclé on aika tiivis ja pienilenkkinen, helppoa neulottavaa ja unelmaisen pehmeä. Ihan passeli lanka pieneen "tuubihuiviin" siis. Dropsin jälleenmyyjillä on nyt Alpakkajuhlat, joten tämänkin huivin tekee itselleen noin 5 eurolla - ei hullumpi hinta. 

Luin Sipin blogista toisenlaisesta Möbius- huivista. You Tube ja Cat Bordhi tarjosivat lisäselvitystä asiaan. Cat Bordhi rinnastuu minun mielessäni usein Elizabeth Zimmermanninn siksi, että hänkin etsii uusia tapoja hyödyntää neulomisen mahdollisuuksia.

  Tässä videossa Cat Bordhi esittelee tavan neuloa todellinen Möbius - tämä oma versioni ei ole mitenkään ihmeellinen siihen verrattuna. Lisäselvitystä asiaan löytyy hänen kirjoistaan Treasury of Magical knitting ja Second treasury of magical knitting. Minulla ei näitä kirjoja ole, jos lukijoilta löytyy, olisi kiva kuulla mitä niistä pidätte? 

Zimmermania, osa 1

On kauniita puseroita. Niitä näyttäytymismispuseroita. Silmäniloja. Ja on myös niitä peruspuseroita. Sellaisia, jotka lämmittävät vetoisessa asunnossa syksyn kylmetessä, kun tuntuu että kylmä käy koko kämpän läpi.  Tämä on niitä jälkimmäisiä.

Malli: Icelandic Overblouse. Elizabeth Zimmermann, kirjassa Knit one, knit all

Lanka: Plötylopi, luonnonmusta ja kahta eri harmaata, noin 220g

Puikot: olisiko olleet 4,5mm

Fiilis: ihmetystä täynnä... 

 Erikoinen olka - neulotaan paitaa, lisätään merkityn kohdan molemmin puolin,kappaleen molemmissa laidoissa kunnes saadaan hiha... tai hihan alku. ( Kappale muistuttaa paksua T- kirjainta. ) Neulotaan toinen samanlainen. Olkapäällä ommellaan silmukoita jäljitelleen olat kiinni. Ennen kokeilua pelkäsin että tästä ei tule mitään. Mutta hahtuvan silmukoiminen olikin tavattoman helppoa - hahtuva, joka katkeaa niin helposti, on myös armahtavan kuohkeaa ja tasoittaa käsialan upeasti. Takaosaa nostetaaan neulomalla muutama lyhennetty kerros.

 Elizabeth Zimmermann kirjoittaa tästä puserosta: Voit tietysti neuloa tähän malliin pitkät hiha,t mutta se ei ole tämän käytänöllisen mallin hengen mukaista. Lyhyet hihat ovat EZ:n mukaan kätevät tiskatessa tai leipää leipoessa - siksipä otimme blogia varten harvinaisen action-kuvan.

Tämä pusero ei ole kauneudella  kuorrutetu. Se on hyvin villainen, yksinkertainen, mutta samalla harkiten suunniteltu ja erikoisella tavalla muotoiltu. Todellinen neulojan pusero - siksipä tämäkin malli on syntynyt Elzabeth Zimmermannin omaa kotikäyttöä varten. Hän asui tunnetusti vanhassa koulurakennuksessa kovien pakkasten keskellä, jossa lämmin villakerros on tarpeen sisälläkin. Minä olen iloinen, että kaapissa lojuneet hahtuvat muuttuivat ihanan pehmoiseksi ja käteväksi lämmikkeeksi kotioloihin. 

Hosta eli kuunlilja

malli : Hosta, Nancy Marchant. Twist collective fall 2011

lanka: Drops Karisma, Tapion kaupasta, menekki 2x50g kumpaakin väriä, yht 200g

Puikot 4,5mm pyöröt

Fiilis: edelleen parhautta!

Tässä se nyt on, jo aikaisemmin hehkuttamani syksyn kovin uutuus - minun puikoillani siis. Kahdella värillä neulottu, patenttineuleena tehty lehtikuvioinen huivi. Mittaa tällä on hiukan yli 150 cm ja leveyttä noin 16 cm. (Muistan nähneeni 70-lukulaisessa käsityökirjassa kaksiväristä patenttia, en vaan ole sitä koskaan neulonut.)

Ensiksi aivoparkani nyrjähtivät - miten voi olla mahdollista, että patenttineuleen kaaviokin on niin erikoisen näköinen? Ja neljä erilaista kavennusta? Lisäyksiä?

Kun kerran pääsin alkuun ja sain juonesta kiinni, olikin jo aika helppoa neuloa. Kuin taikuutta on tehdä kahdella eri värillä "kaksipuolinen" huivi, jossa kuviona rakastamani lehti. Tosin sanottakoon että välillä olin vähän liiankin itsevarma ja pääsin purkamaan kerran ja toisenkin kerran.

Jutun juju onkin että neulotaan vaalea puoli ja tumma puoli. Vaalealla puolella on vaalean langan ja tumman langan kerrokset. Sitten neulotaan tumman puolen ensimmäinen kerros vaalealla ja toinen tummalla. Pyöröpuikot ovat ehdottomat, sillä silmukoita siirrellään aina kerroksn alkuun takaisin, kunnes on aika vaihtaa puolta.

Huivi oli kaunis ennen kastelua, mutta läpimäräksi kastelu ennen kuivausta avasi kuvin todella kauniiksi. Ei tarvinnut juuri "pingottaa", kunhan asettelin huivin esiin.

Sain muuten kuin sainkin sen hahtuvan selätettyä. Ja taisi tuossa juuri tulla yhdet sukatkin valmiiksi. Palataan siis taas!

Annoin pikkusormen, se vei koko käden...

Tämän piti olla helppo, vasurilla neulottava juttu. Otetaan varastosta löytyvät kiekot Istexin Plötylopia ja neulotaan Zimmermannin uudesta kirjasta lämmin pieni pusero. Ainaoikein.

Kuten Top gearissa usein kysytään " How hard can it be?" Vastaus onkin - yllättävän hankalaa. Vaatii kaiken huomion hetkittäin. Hitaampaa kuin osasin kuvitella. Mutta ei vain voi laskea käsistään, kun vauhtiin pääsee. Onneksi vauhdin katkaisee ja maan pinnalle palauttaa katkennut säie. Tasaisin välein. Eikä ensimmäinen kappale mitään opettanut: toisessa kappaleessa säie on katkennut useammin kuin ensimmäisessä...

Tämä islantilainen saaga jatkuu pian, kun jännästi muotoillut kappaleet yhdistetään silmukoimalla ja sen jälkeen neulotaan hihat ja kaula-aukko. ( En vieläkään saa joka kerralla silmukoitua siistiä sileää. Tällä kerralla simukoidaan ainaoikein - kappaleet toisiinsa - hahtuvalla. Saa nähdä miten prosessinulojan tässä käy.)