Montako tapaa on kuvata pitsihuivi?
1) Lattialle levitettynä.Tässä lähikuva lattialla: huivin puoliympyrän muoto syntyi lyhennettyjä kerroksia tekemällä. Reunapitsi oli helppo painaa mieleen; jokaista lyhennetyin kerroksin tehtyä " kiilaa" kohden tuli kaksi reunakuvion mallikertaa. Lyhennetyt kerrokset näkyvät hyvin tässä kuvassa.
2) Harteille levitettynä, eli "Lepakkomies" Huivin mitat ovat hyvin reilut, kuvassa näkyvä neuloja on vain 150cm pitkä.
3) Ilmassa. Olohuoneen ilmatilassa kokeilu näytti tältä. Kauniimpia kuvia olemme nähneet mm. puun oksalle pingoitettuna ja pyykkinaruilla.
4) Kaulan ympärille kietaistuna. Tähän tämä huivi päätynee - niin suloisen lämmin, ihanan kevyt ja aika naisellinen hörhelö.
Ja vielä oivallus, joka syntyi tätä työtä tehdessä: uuden kokeilu ja työläskin tekeminen on aina kivaa. Mutta joku rajakin pitää olla sillä, miten paljon jaksaa kokeilla ja tehdä kärsivällisesti.
Olen penkonut lankavarastoani ja Ravelryä samalla etsien kadonnutta neulomisen iloa. Tämä huivi syntyi parissa päivässä, varastossa pyörineestä Evillan kerästä ja mallista, jota olin jo katsellut. Ja siinä se oivallus sitten oli: joskus tekemistä tärkeämpää on saada myös jotain nopeasti valmiiksi! Huivista tuli 150cm leveä ja 70 cm pitkä keskeltä; pehmensin langan karheutta uittamalla sen Serto- kylvyssä. Tästä tuli ihan kelpo huivi sohvalla lämmittelyyn.
4 kommenttia:
Kauniita huiveja molemmat :) Tuo ohuenohut, seittimäisen keveä huivi on ihan huippu !
Huivin kuvaaminen on... vaikeaa.
Hienot huivit. Ja olet oikeassa, joskus tuotos on tärkein.
Erilaisia ja ihania! Tuo lepakkomieskuva tuo hyvin esiin huivin erilaisen mallineuleen - pitäisköhän? Täälläkin oli tossa kesäkuussa tuskaa kun mikään ei valmistunut, ei huvittanut.
Kiitos inspiraatiosta. Aikaisemmin en paljoa ole tuota Sweet Lily Shawlia noteerannut, mutta sinun versiosi nähtyäni olen valmis laittamaan sen puikoille heti.
Lähetä kommentti