sunnuntai 10. elokuuta 2014

Koska saa luovuttaa?

Torstaina putkahti uusin Suuri Käsityö postista. Tajusin, että olen kuukauden ajan - siis edellisen lehden ilmestymisestä asti - neulonut tunnollisesti "pois" lankoja. Valmista ei ihan vielä ole tullut SK heinäkuun takista. Kuten ei Roosa nauha - sukistakaan. Joku tässä takkuaa. Olen sopivaan saumaan aloitanut uusia neuleita, kiltisti "vanhoista" langoista. Alla oleva puseron neuloin alle viikossa kesälomareissulla. 


Missä vaiheessa neulomista saa luovuttaa ja todeta että tästä ei tule hyvä? 

Heti, kun tulee sellainen fiilis että ei vain toimi? Tässä puolimatkassa? Vai täytyykö pakertaa loppuun saakka, ja tehdä uhkarohkeita temppuja jotta saisi tuon kauluksen reunan asettumaan aloilleen? Ja sitten, kun käsissä olisi se valmis neule, silloinko saa todeta että ei vain toimi? 

Minä ajattelin lopettaa tämän puseron neulomisen tähän. Puran sen,varmasti. Saatan neuloa tästä langasta toisen Seacoastin. Lanka on kivaa viskoosi- puuvilla - pellavasekoitetta ja neulepinta kaunis. Malli on periaatteessa hyvä, joskin kaipaa lyhennettyjä kerroksia selän puolelle istukseen hyvin. Osasyynä ongelmiin voi olla se, että neuloin tätä DK - vahvuiselle langalle tehtyä ohjetta aran- vahvuisella langalla. 





Edelleen tuolla odottavat keskeneräiset työt, joista en ole täysin vakuuttunut. Siksi kai ne ovatkin kesken. Oli ihan pakko neuloa jotain kaunista, yksinkertaista ja nopeasti valmistuvaa. 

Sukat Regian Igloo colorista, 3mm puikot. (Väri on Sibirien color. ) Lankaa kokoon 36 kului 95g. 
Nämä eivät ole täydelliset sukat - vahvistamaton kantapää on hiukan liian tiukka ja vetää pienen pussin kannan alle. Tai käsialani on vain liian napakka. 
Kuitenkin nämä ovat parhaat mahdolliset sukat juuri nyt: kaunis lanka ja jalkaan menevä malli. Kikkailin nauhakavennukset siten, etä silmukoin kärjen umpeen - näyttää kuin sukkia ei olisi päätelty lainkaan, silmukat vain jatkuvat.  

Lukijat, olisi kiva kuulla samanlaisista kokemuksista. Oletko jääräpää, joka tekee hammasta purren valmiiksi? Vai lentääkö neule samantien ikiajoiksi pussin pohjalle häpeämään, jos se ei näytä kivalta? Entä mikä on paras keino toimeentua tekemään ne viimeistelyä valille olevat valmiiksi asti? 

12 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Se on tosi turhauttava tunne kun tajuaa, että neule jonka tekemiseen on käyttänyt jo paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, tulee olemaan käyttökelvoton. Yleensä neulon sinnillä valmiiksi tai hautaan työn jonnekin kaapin pohjalle häpeämään.

Lilja kirjoitti...

Olen itseni kohdalla oppinut luovuttamaan heti, kun alkaa tuntua pahalta tai turhaudun. Purkaustuomion saa jopa melkein valmiit neuleet. Harmittaa, jos hyvä visio ei toteudu ja jatkan siis kokeilua, kunnes tulee hyvä. Harmittaa myös, jos kivat langat menevät "hukkaan". Toisaalta, olen todella kärsivällinen näpertäjä, joten ehkä se selittää tämän. :) Mutta jos sattuu jokin moka, jota ei oikeastaan huomaa, en jaksa välittää ja jatkan neulomista tyytyväisenä enkä jää murehtimaan pienistä. Annoin talvella yhden neuleen lahjaksi, kun se ei mielestäni sopinut minulle. Sekin oli ihan hyvä ratkaisu! Tsemppiä ;)

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

Kaisa: No turhauttavaa, todellakin. JA jos neulominen vielä ottaa kovasti aikaakin. Sitä kun ei saa takaisin!

Lilja: Purkaminen on todellakin OK. Ommellessa ei jo kerran leikattua kangasta saa takaisin yhteen, neuloessa useimmiten voi pelastaa langat :D

Joidenkin mokien kanssa pystyy elämään, mutta josus koko homma vaan tökkää. Tuo lahjaneule on hyvä idea, toiselle voi sopia se mikä ei ole itsellä pukeva!

Krisse kirjoitti...

Mulla on vähän samanlainen tapa kuin Kaisalla. Eli hammasta purren valmiiksi ja sitten kaappiin piiloon ja sieltä UFF:lle tai kirppikselle. Sinänsä olisi huomattavasti järkevämpää purkaa, ja varsinkin kun epäsopivuus tai huono malli käy kuitenkin ilmi jo neulomisvaiheessa...
Ehkä pitäisi nyt päättää, että jatkossa neule menee purkuun heti jos siltä näyttää! :-)

Heidi kirjoitti...

Yleensä, kun tulee tunne, että nyt ei tule hyvä, laitan työn korin pohjalle lepäämään. Jos viikon, parin päästä fiilis on edelleen sama, ei muuta kuin purkuun. Harrastushan tämä on ja minusta harrastuksen tulee tuoda hyvää mieltä ja onnistumisen iloa. Tosin ne kärkiä vaille olevat sukat tai pingotusta vaille olevat huivit kannattaa tehdä valmiiksi vaikka väkisin. Työn loppuun saaminen tuntuu niin huumaavalta :) .

outi kirjoitti...

Yleensä olen jääräpää, mutta olen huomannut tuon saman, mitä sanot: kait siihen keskenjäämiseen on joku syy. Yleensä mulla neuleet seisovat siksi, ettei ole aikaa neuloa (olen vieläpä hidas neuloja). Siinä helposti suurin into laimenee, mutta jos on vähääkään toivoa, niin yritän pakertaa loppuun. Joskus vaiva on kannattanut.

Tuomontuvan Anni kirjoitti...

Heippa. Minä eilen selailin Pinter'estin sivuja ( voin kirjautua mm. facebook'ini kautta) sieltä bongasin kivan idean puseron rullakauluksesta, johon tehtiin pieniä sidoksia ja saatiin kaulus näyttämään, niikuin olis ollu pieniä pompuloita koko kauluksen matkan. Omaan puseroosi voisit kokeilla vaan tuohon lörpöttävään etuosaan sellaista juttua tai joku muu kikka . Puserosi on nätti ja värikin hyvä, siihen sopii esim. punainen pitkä kaulanauha monin kertaisena vaikka napeista tai helmistä tms.
Kekseliäänä varmaan oivallat jonkun mukavan jutun, ettei tarvii purkaa:)
Terv. Anni

Maritta kirjoitti...

Mä olen molempia. Usein luovutan ja siirrän työn odottamaan eli jäävät kesken ja hyvät langat makaavat odottamassa, että niistä joskus tulisi jotain, mutta kun se yksi hiha on jo valmis niin täytyyhän niistä tehdä se mitä suunnittelinkin. Vaikka tiedän hyvin etten tee. Toisinaan teen väkisin valmiiksi, vaikka järki sanoisi muuta. Mutta ne ovatkin usein sukkia tai pipoja. Sellaisia joissa riittää parin päivän jääräpäisyys. Muuhun ei ilmeisesti kestävyys riitä :)

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

Krisse: Purkaminen vaan ottaa joskus luonnolle, mutta ehkä se on parempi kuin se mytty? En tiedä..

Heidi: Olen samaa mieltä; tämä on harrastus, ei työ. Työn tekee valmiiksi koska pitää, ja siinä on se hyvä mieli sitten kaukana.
Ja tuo "vain vähän puuttuu" - neuleiden valmistuminen onkin jo taikuutta :)

Outi: Aika ja innostus, siinäpä se. Tämänkin puseron olisi voinut huomata hitaammin neuloen huonoksi yhdistelmäksi…ja lopettaa hyvän saaän aikana.


Anni: Kiitos kaunis hyvistä ja perusteellisista ideoista :) Tämä kun on ylhäältä aloitettu, silloin vaatisi reunan tuunaaminen aika teknisiä toimenpiteitä. Pääntiekin on aika suuri, joten taidan kuitenkin purkaa. Pitää etsiä Pinterestistä tuo mainitsemasi idea.

Maritta: Mä olen sitä mieltä että ajatuksia langan suhteen tulee ja menee, ja niitä saa muuttaa, jos vain lanka riittää toiseen ideaan.

Nyt vain tuntui että "pitää" tehdä valmista. Noissa pikkuprojekteissa on kyllä päättäväisyys paikallaan :)

Annika kirjoitti...

Voi mulla makaa montakin melkein valmista neulepuseroa jossain kaapin perukoilla. :D Kun en ole uskonut vielä puolivälissä et se ei vaan istu eikä sitä mikään pelasta, vaan sinnikkäästi neulonut ihmettä toivoen lähes loppuun saakka. Yhdestä neuletakista taitaa puuttua vaan nappilista ja viimeistely, toisesta hihat... Ja yksi kuvioneulottu slipoveri lensi viime muutossa roskiin. Ärsytti niin paljon kun olin nähnyt kovasti vaivaa, eikä lopputuloksesta tullut kuitenkaan hyvää. Ja koska lanka oli "vaan" seiskaveikkaa, en jaksanut edes purkaa vaan hävitin vaan koko kamaluuden silmistäni. :D Joskus olis siis parempi uskoa heti kun alkaa tuntua ettei tule hyvä, ja jättää puurtaminen sikseen!

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

Annika: Hyvin sanottu tuo "ihmettä toivoen" :) Mietin tässä että puranko heti tuon oma vai laitanko pussiin ja komeroon.

On tosi harmillista käyttää ne tunnit neulomiseen jos tulos on sutta, ei se pelkkä neulominen vain kelpaa :)
Olisi vian se taikapallo, josta näkisi mitä tästä neuleesta milloinkin tulee!

MiunMaun kirjoitti...

Jos viikon tai kahden marinoinnin jälkeen vielä tökkii, niin purkuun vain jos lanka on vaivan väärti.

Väkisin väännetyistä ei yleensä tule mieluisia, ja omasta työstään pitäisi tulla hyvä mieli aina neuletta käyttäessä.