Olen viimeaikoina pohtinut neuleystävien merkitystä. Blogilla on suuri merkitys siinä, että en sohvan nurkassa neuloessani ole lainkaan yksin. Blogini kautta olen hankkinut mahtavia neuleystäviä ja tullut tutuksi monen inspiroivan ja taitavan neulojan kanssa. Minulle kommentoijat ja lukijat ovat neuleystävä, joita en vielä ole tavannut livenä, virtuaalinen kanssakäyminen kun on ihan oikeaa.
Silti, ihan erityisen ilahduttavaa on kuitenkin tavata oikeassa elämässä ja neuloa ja jutella … kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta erityisesti neulomisesta. Tai vaikka neulepuikoista - niistäkin juttelen sopivassa seurassa vaikka tunnin putkeen eikä riitäkään!
Kiitos ja vilkutus sinne Oulun suuntaan, kortti tuli tänään perille ja saa minut hyräilemään "Mary had a little lamb, little lamb, its fleece was white as snow!"
Neuleystävät, niin tosielämän kuin virtuaalisetkin - ovat tärkeä ideoiden, oppimisen ja kokemuksien jakamisen vuoksi. Niin paljon olen oppinut kuunnellessa muiden taitavien tekijöiden neuvoja. Saanut ihan kädestä pitäen opastusta. Ja ilahtunut tutkiessani toisten taitavien tekijöiden väriyhdistelemiä ja neulemalleja.
Olenpa saanut myös neuletartunnan - eli aloittanut samalaisen neuleen kuin toisetkin tutut. Loputulokset ovat kuitenkin aina hyvin yksilöllisen ja "oman" näköisiä. En pidä lainkaan pahana sitä, että ideat tarttuvat, sillä käsityön tekemisen into syttyy konkretian kautta.
Itsehän innostuin raskaan kevään keskellä Molla Millsin Virkkuri 2 - kirjasta, jo ennen kuin kirja oli ilmestynytkään. Tilasin kirjan, mutta erinäisten mutkien kautta päädyin ostamaan se kirjakaupasta, ja samalla reissulla piti heti hakea lankaa edes johonkiin projektiin. Näin tein, mutta tämä optinen virkkausprojekti jäi telakalle muissa myllerryksissä.
Onnistuin kuitenkin hehkutuksellani ehkä tartuttamaan toisen neulojan, joka ehti tehdä kirjasta
vaikka mitä hienoa. Sillä välin tämä virkkaus vain odotteli aikaansa. Nyt on minun vuoroni innostua Soilen
valmiista töistä, ja totta puhuen materiaalit vain odottavat tekijäänsä…
Postikusti polki minulle perille uuden kirjan, Botanical Knits 2. Kirjan mukana tuli kauniisti åainettu ylimääräinen ohje ja söpö tiheysmittari. Ostin kirjan aikanaan harkinnan jälkeen sekä sähköisessä että painetussa muodossa. Onko se rahan ja tilan tuhlaamista tilata kirja? Kun iPadilla ja kännykässä voi hyvin tallentaa saman tiedon?
On ja ei ole. Nautin kauniin kirjan katselemisesta. Neulon todennäköisesti useamman mallin tästä kirjasta. Sähköinen kirja on hieno apu ja "varmuuskopio" paperiselle. Paperinen on taas varmuuskopio sähköiselle. Onneksi opus on ohut ja mahtuu muuton jälkeenkin supistettuun kirjahyllyyn.
Lukijani, olet sitä joskus saanut "neuletartunnan" toiselta neulojalta? Mikä malli oli kyseessä?
