sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Tuskien taival



Minä ja kolmiohuivit emme aina tule juttuun. Olen neulonut pari Kiriä, yhden Sagittarian ja nyt puikoilta tuli Ene's Scarf. Kirit olivat erinomaisen loogisia ja helppoja neuloa molemmat: kuviosta kun tulee symmetrinen lehti, on sen valmistumista helppo seurata. Sagittariassa minulla kesti ikuisuus oppia huivin täyttävä kuvio ja reunapitsiin päästyä onnistuin unohtamaan yhden "keihäistä". Paikkailin sitä hieman ja totesin kelpaavan minulle.

I don't always get along with triangular scarves. I've knitted 2 Kiris, which were nice due to the symmetrical leaf lace pattern. Trellis was easy - being a stole.

Enen huivia olen ihastellut monessa blogissa ja Ravelryssä jo pidempään. Minulle tarttui jotain "pitsiitti", sillä päätin neuloa ensin Trelliksen ja sitten Enen. Ostin langatkin samalla kerralla. Trellis oli oikea mallioppilas: symmetrinen, joutuisa ja suorakaiteen mallinen. Ene luodaan reunasta niskaan päin, kavantaen mallin mukaan sekä sivuilla että keskellä.

I've admired Ene's Scarf ever since it became popular in so many blogs. For some reason i've got a hankering for lace right now, and decided now would be perfect for Ene. Trellis was a nice enought project, so I was feeling confident about Ene

Onnistuin oppimaan keskustan täyttävän pitsin noin 60 rivin jälkeen. Sitten jotain tapahtui: hukkasin paikkani kaaviossa. En kyllä muutenkaan pitänyt kirjaa silmukoista: olisin voinut laskea, montako silmukkaa pitäisi olla aina yhden 22. kerroksen mallikerran jälkeen. Neuloin reippaasti eteenpäin, ajatellen että tärkeitä on pitää kavenukset ja mallikerta kunnossa. Päästyäni lähes niskaan asti ajattelin tarkistaa molempien huivin puolikkaiden silmukkamäärät. Ja huomsin kauhukseni, että vasemmalla minulla oli 8s enemmän kuin oikealla! Niitä ei noin vain kavennella huomaamatta pois...
Niinpä purin viidestä mallikerrasta pois kolme. ( Tähän kohtaan valittuja sanoja noin 15 minuttin ajan) Neuloin tarkasti rivejä seuraten ja laskin silmukat huolellisesti.Kuvassa näkyy epämääräisenä tarralappu, johon merkitsin aina uuden oikean puolen rivin, ja vedin yli lopettaessani. Jouduin vähän huijaamaan vasemmalla puolella, ja kaventamaan 4 ylimääräistä. Mutta nyt Ene on pingottumassa. Arvatkaa, mitä iloa oli saada silmukat osumaan kohdilleen lopullisessa kavennuksessa! Näytin miehelle, joka vain katsoi ymmärtämättä mitään, Onneksi on blogi, johon saan jakaa tämänkin kokemukseni.

I managed to learn the centre lace chart after about 60 rows. But overnight, I lost my place in the chart. I knit on, thinking that just doing about 5 reps of the center chart and getting to the required number of sitiches before the final chart would be enough. Alas, iI did not keep track of the stitch count and ended up with 8 extra stitches on the left side of the scarf! After using language unbecoming to a knitter, I ripped back. A lot. Knit back up, keeping track with a row counter of my own - see picture. Dear reader, imagine my joy at finishing the final chart with all the stitches matched up! Ene's is now blocking, we'll see about the photos later.

Ei kommentteja: