Ompelutyöt ovat vieneet aikaa neulomiselta viime aikoina. Tämä projekti sai viedä aikaa, sillä en ole viimeiseen 5 vuoteen ommellut mitään erityistä. Serkun häihin piti kuitenkin saada kaunis juhlapuku. Kaikki lähti kauniista kankaasta, ja oikeaa mallia etsiessä aikaakin kului. Kävin läpi kaikki kaava-arkistoni lehdet, kunnes otin mallin toukokuun Suuri Käsityö-lehdestä. Lopulta leikkasin vanhasta lakanasta sovitusmallin, muokkasin lopullisen mallin sen mukaan. Olen todella iloinen siitä, että muistin ja osasin sovittaa, kovittaa, korjata ja taas kerran mitata ennen leikkaamista!
Olen ommellut todella paljon omia vaatteitani, mittaa kun on kertynyt vain 150cm. Matkan varrella hyvät ystäväni, toinen tekstiiliartesaani, toinen ateljeeompelijan koulutuksen saanut, ovat antaneet kullan arvoisia vinkkejä käytännön työhön. Toki ommellessakin tulee sutta - todella kurjaa, kun kokonainen kangas menee uusiokäyttöön tai suoraan roskiin. Onneksi tämä onnistui!
Swallowtail shaw on neulottu Pirkka-langasta. Tämä on ensimmäinen toteutukseni - mallli oli todella helppo neuloa, vaikka nyppyjen tekminen olikin pikkuisen ärsyttävää langan liukuessa puikoilla. Lankaa jäi yli noin 10g, ja puikkoina käytin 4.5mm kokoisia pyöröjä. Kuten kuvasta näkyy, pingotus jättää hiukan toivomisen varaa: "swallowtail" on enneminkin suora kuin kauniin haarainen. Juhalapäivänä varaan ohuen mustan neuletakin, sillä huivi ei ole kovin peittävä. Jotain samaa näissä kahdessa työssä on: kauniit kaarevat nyppykuviot. Laitan alle vielä kuvan pelkästä koltusta... on se vaan lopultakin valmis!
8 kommenttia:
Kai meillä kaikilla on ne epästandardimaisuutemme... Minä olen normaalimittainen, mutta muodot puuttuvat, eikä vaatekaupoista löydy mäyräkoiramallistoa naisille. Mutta en ompele itselleni, kun mua vainoaa se kirous, josta tiedät kyllä.
Mutta kaunis, kaunis leninki. Ja juhlava kokonaisuus. Hyvä juhlia.
Upea juhla-asu!
Tein ylioppilasjuhliin itselleni mekon ja ensin huivin Lappajärven Kehräämön Aivina pellavalangasta, ohjeena Sagittaria. Omani on sellainen -ei niin juhlallinen- vanhan akan pyhätanttu.
Aivan erikoisesti tykkään siitä, kun nuoret innostuvat tekemään omat vaatteensa.
Kiitos Heleena ja Solveig! Tarvitsen vielä vyön koltun kanssa, sillä ilman korsettia ei tästä vyötäröstä saa 50-lukulaisen tiukkaa pakettia. Heleena, olisi kiva nähdä millainen pellava-Sagittariasta tuli joskus ihan livenä. Pellavalanka on mielenkiintoinen materiaali!
Solveig- tuskien taival tämä itselle ompelelminen on aina ollut. Haaveilen kansalaisopiston kaavoituskurssista.
Minulla on sama homma - 150 senttiä mittaa - ja siksi olen tehnyt paljon itselle ihan itse. Aina ei onnistu ja vain harvoin tulee täydellistä, mutta itsepäisyys on saanut jatkamaan.
Haaveilen itsekin kaavoituskurssista, se ois kiva taito oppia ihan oikeasti. Johan minä jotain kaavamuutoksia osaan tehdä jne. mutta olis kiva osata tehdä alusta asti!
Upea puku-upea huivi! Kyllä tuolla asulla passaa lähteä juhlimaan :)
Hieno kokonaisuus! Mä en uskalla enää ommella "oikeita" vaatteita, vaan surauttelen vaan saumurilla trikoo- ja collegevaatteita lapsille. Joskus kun oikein innostun, ompelen suoriin verhoihin käänteitä.. Siinä on mun ompelurepertuaarit nykyään.
Kiitosta kommenteista, miliini, sipi ja jonskulainen! Olen ihan onnessani ja kiva ettäsaan jakaa sen muidenkin kanssa!
miliini, kohtalotoverini... Etsin vieläkin hyvää työhousujen mallia. Kaikista kamalinta on leikata housut ja tehdä niistä liian kapeat reidestä. Roskiin sitten vain. Vanhoissa SKssa oli ohjeita esim. paidan mittasuhteiden lyhentämiseen, mutta kurssia kaivataan.
Sipi -kankaasta se ajatus sitten lähti... nyppyhuiviin ;-D
Jonskulainen, saumuri olisi kyllä ihan ykköskapistus minullekin. Kyllähän sillä itsellekin surauttaisi vaikka trikoohameen, konella en ole niin innostuntu tekemään.
P.S. vyö valmistui, ja nyt näytän enemmän vyötärölliseltä kuin mitä alakuva antaa ymmärtää.
Mielettömän kaunis mekko! Huivi sopii hyvin sen pariksi.
Lähetä kommentti