Eräs kanssaneuloja sanoi ettei koskaan kerro neulesuunnitelmista blogissaan, ne kun voivat vaihtua... Totta puhui! Aikomuksena oli tehdä Sharon Millerin ohjeella Pink Puzzle Wrap hartioita lämmittämään hääjuhliin. Kuvassa näkyy aloitus. Totesin, että juuri nyt ei vain kiinnosta tarpeeksi, ei, vaikka tein tuon aloituksen 3 kertaan ja ohje on mitä kiinnostavin. Epäilen myös, ehtiikö neule valmiiksi. Mekkokin pitäisi ommella. Kankaan kuvoita katsellessa mieleeni tuli ajatus tehdä se tuttu huivi, tiedättehän, jossa on rivejä pieniä nyppyjä reunuksessa ja linnun pyrstöä muistuttava reuna...joten nyt se on puikoilla.
Olen joskus ollut ahkera pitsin neuloja. Siitä todisteena yllä olevassa kuvassa lepäävä mörvelö: Toinen Sharon Millerin ohje, Angela Wrap. Jo pari vuotta marinoitunut, odottaen edelleen reunapitsin silmukointia ja pingottamista. Kuvasssa näkyy myös käyttämäni lanka, Merino lace, 375m/ 25g. Ihana ohut lanka, jota saa aivan upeissa väreissä Sharonin sivuilta. Kesä on pitsille sopivaa aikaa, kevyt neule ei paina matkassa eikä hiosta sylissä. Tämäkin reissasi ympäri Suomea matkaneuleena. Vaan mistä intoa viimeistelyyn? En taida olla ainoa , jolla jää joku projekti aivan kalkkiviivoille.. Lukijat, onko teille koskaan käynyt näin?
4 kommenttia:
No on. Yksi vauvan puuvillaliivi on pari senttiä vaille valmis, vaan ei valmistu ei. Siihen tulee kirjoneuletta, enkä muka millään jaksa paneutua kavennuksien aikaiseen mallikuvioon. Enhän edes muista, missä menen, edellisestä neulomiskerrasta on varmaan pari vuotta aikaa.. (tekosyitä, tekosyitä)
Mulle ei oo koskaan käynyt, kun mulla on aina vain YKSI työ kesken ja teen sen LOPPUUN ASTI ennenkuin aloitan uutta. En myöskään osta lankoja kaappiin odottamaan vaan ostan vain TARPEESEEN. Loppunyssäköistä teen nopeasti tiskirättejä ym. tarvekaluja kotiini, ettei missään pyöri vaan virattomia langanloppuja.
Muahahahahahahahhahahah! Sohvan takana pussissa on melkein valmis lehtikuvioinen kimono/tunika/mikälie. Sen tekeminen oli superkivaa ja valmista tuli nopeasti. Resorit alle odottavan tekijäänsä, mutta ei kerkiä kun on niin monta työtä kesken koko ajan. Ja yhdestä uudesta lankahankinnasta vois blogata kun vaan kehtais. Hohhoijaa.
no arvasinhan minä! Tunnen jotenkn joskus itseni mielenkiinnottomaksi bloggaajaksi, kun tämä ei ole sellainen "vain omaperäisistä sovelluksia muodikkaista mallesta aina ihkusti kuvattuna-"blogi. Ilmeinen osa prosessia ovat nämä pitkät " tuumaustauot". Hekku, LOOOL noita tiskirättejä!! kyllä varmaan niin :D
Soori, ei lakkaa naurattamasta nuo tiskirätit.
Kalkkiviivojen jälkeenkin voisi olla joskus parantamisen varaa. Yksi neule on valmiina, mutta pitäis hihat istuttaa uudelleen. Eipä jaksa. Entäpä sukkien paikkaus? Oma lukunsa.
Monesti vaatii pitkän ajan, että jaksaa palaset ommella yhteen. Kyllähän sitä aina kutoo, mutta se viimeistely? Ei se mikään mun harrastus ole. Se lasketaan jo kotityöksi.
Lähetä kommentti