Koetan piristää itseäni ja ajatella, että ei jokainen neule voi olla ihana ja onnistunut. Mutta kylläpä sieppaa, kun alkaa laskemaan niitä liian pieniä tai suuria/ hassun värisiä/ muodista pois menneitä/ nyppyntyneitä. Kaikki ne langat ja kaikki se vaiva.....No, ei kai minkään muunkaan käsityön harrastaja välty susilta.
Katsotaan, mitä tästä projektista tullee. Ainakaan muodikkuudesta ei ole kyse: malli pohjautuu vanhaan shetlantilaiseen pitsineulemalliin ja lankakin on 50% Shetlannin lammasta, 50% tavallista villaa. Olen tikuttanut tätä jo pari viikkoa, en toki mitenkään intensiviisesti. Ja viimeinen hiha vain antaa odottaa valmistumistaan...
ps. Onko lukijoilla kokemusta tällaisen neuleen pingottamisesta? Muuta ei kai voi, kuin pingottaa takki kiinni ja odotella kuivumista.
4 kommenttia:
Tein joskus tuollaisen pitsivillatakin Maija-langasta ja kastelun ja pingotuksen (lähinnä leveyssuuntaan) jälkeen lopputulos oli mallia Hessu Hopo...pitkälle ja ruipelolle sopiva siis. Hihat oli ehkä 10-15 senttiä liian pitkät, samoin vartalo-osa. En nimittäin ollu hoksannu, että pitsineule venyy aika järettömästi myös pituutta.
Ja nyt ku luin kysymyksen kokonaan, niin tuollasten kokonaisten takkien pingottamiseen en ole keksiny kyllä muuta, ku että kastelua ja sitten venyttelyä ja asettelua kylppärin lattialle (lattialämmitys hoitaa loput).
Minä pingotin tangled yoken niin että napitin sen kiinni, kostutin ja pistin pyyhkeelle nuppineuloilla kiinni. Mittasin että tuli ohjeen mukaiset mitat.
Mä tykkään noista pyörönä neulotuista, mutta ongelma on juuri pingotus. Mä pingottelen styrox-levylle, mutta ei sekään kovin kätevä ole tällaisessa tapauksessa. Voiskohan sinne hihaan tunkea käsipyyhettä rullana?
Tai pitääkö hankkia Barbara?
Lähetä kommentti