Neuleaiheinen lähetys jatkuu...

Valmiit matkasukat ovat tässä:

Lankana Kirjo-Pirkka, väri 31

puiot 2,5mm

Malli: varpaista ylöspäin, aloitus 33 s ja kokonainen 66s, kantapää vahvistettu kantapää muotoiltu lyhennetyin kerroksin ( en millään keksi mikä sen nimi on suomeksi)

Näm ovat väriterapia- sukat. Minä näen näissä buddhalaisen munkin kaavun oranssia, marjamaidon himmeää vaaleanpunaista väriä ja hehkuvaa vadelmanpunaista... tulen hyvälle tuulelle näistä väreistä!

Talvisaikaan käytän mielelläni pidempivartisia ohuita sukkia töissäkin. Kokemukseni mukaan erityisesti Regian "tavallinen" versio ja Kirjo-Pirkka ovat kestäviä ja hyviä lankoja pitosukkiin. Vanhimmat Regia-sukkani ovat jo 5-6 vuotta vanhat ja loistokunnossa. Lankana oli Regian Mini- ringel. Niin, ja yllättävää kyllä, uudehko pinkki Nalle on pitänyt hyvin pintansa myös. Minä kun pesen sukat vielä koneessa 40 ohjelmalla ihan säälittä.

Työn alla on "oranssi" - joka on sellainen pitkän tähtäimen sileää-oikeaa-neule sekä tämä Shalder Jaegerin merinosta. Olen menossa kaarrokkeessa, joka on aika vaativaa neulottavaa, sillä kuviota neulotaan joka kerroksella - aitoa pitsiä siis. Siitä en tiedä, kuinka kaunista jälkeä on tulossa; katsotaan kun pääsen puoliväliin. Nyt kuvio on vain reikien sekamelskaa...

Niin, ja pakko oli aloittaa kirjoneulesukat. Jotain jännitystä pitää elämässä olla :D

Toivotan lisäksi lukijoilleni mitä parhainta uutta neulevuotta 2011!

Sukka vieraalla maalla ja merellä

hyvät lukijat, olen ollut pitkällä reissulla ja siksi kommentointi on laahannut perässä. Kiitos kaikille kommentoineille - vastaukset ovat nyt paikoillaan.

Vakituoinen reissuneuleeni on sukka. Tälle matkalle otin lentokoneystävälliset 2,5 mm puu puikot ja Kirjo-pirkka lankaa.

Viiemvuotiseen tapaan matka vei lämpimään ilmanalaan toisen suosikkiharrastukseni, laitesukeltamisen pariin. Matka oli pitkä, mutta muuten ei Mauritiukselle pääse.

Hylky Stella Maru, itäinen Mauritius. Kuvassa muutama kanssamme sukeltanut.

Bongaa kala.... Kuvassa Lehtikala, joka naamioituu saalistajilta.

Aavemaisia saalistajia. Parvi kingfish eli bluefin trevally - kaloja ajoi takaa pikkukalojen parvea. Hetken ajan pienten kalojen parvi pyöri meidän sukeltajien ympärillä turvaa hakien. Kingfish on aavan meren suuri kala, joka ei pelkää ketään ja puree mielellään sukeltajaakin.

Anemonefish - pari kotimerivuokollaan. Kuvassa useita erikokoisia Dominokaloja; yksi oma lemmpparikalojani. Niitä näkee usein suuren parven, jossa on monta erikokoista -ja -ikäistä yksilöä oman pesänsä läheisyydessä. Kuvassa myös jokin rapu, jonka tuntosarvet pistävät esiin korallin alta.


Batfish - lepakkokala.

Sukellusoppaamme Sweetie ruokkimassa lepakkokaloja. Nämä isot ja uteliaat kalat seurailivat meitä lopun sukelluksen ajan, uiden ihan maskiin kiinni kysyen: "oliko mulle pullaa?"


Kaunis mureena.... Kuvia ja vidoita riittäisi vielä, mutta hlauaisin esitellä myös pinnan yläpuolista maata.

Mauritius on kiehtova maa, pieni saari joka on täynnä elämää. Tutuistuimme paikallisten oppaiden avulla mm. sokeriteollisuuden ja Mauritiuksen historiaan, Dodo - eli Drontti-lintuun museossa sekä luonnon ihmeisiin, veteen, vuoriin ja kasveihin. En edes ajatellut etsiä neuleaiheisia asioita, kunnes neule tupsahti eteeni.

Tässä museoidussa yksityiskodissa on aika pysähtynyt. Pienessä makuuhuoneessa, päivävuoteella oli jonkun neulekori. Vauvan vaatteita oli joku ajatuksella neulonut, mutta työ oli jäänyt kesken. Koko kotimuseo oli todella liikuttava, vähän ränsistynyt ja pysähtynyt.

Toki talo oli aikanaan varsineinen luksuslukaali, ja rakenteita ylläpidetään hienosti. Paikka on Domaine des Aubineaux, Bois Cheri - teetehtaan patruunan koti. Nykyään talo on museo ja osa teen reittiä, joka esittelee teen ja Mauritiuksen historiaa.

Kasvitieteellinen puutarha oli elämys - upeita puita ja palmuja sekä mauste- ja lääkekasveja. Meillä oli erinomaisen hauska ja hyvin opettavainen opas, joka kuulusteli faktoja tunnnin kierroksen varrella. Kuvassa jättililjoja.

Kuvassa näköalapaikka itärannikolla - kuvassa näkyy hyvin maata ympäröivä riutta.

Mauritius on monella tavalla hämmästyttävä maa. Uskonnonvapaus ja - tasa-arvoisuus on siellä totta. Lyhyen tienpätkän varrella voi olla niin tamilihindujen Shiva - temppeli, kristittyjen kirkko ja sunnimuslimien moskeija. Hautausmaatkin ovat yhteiset eri uskoisilla.

Grand Bassin - eli Ganga Talao on hindujen pyhä järvi - sen vesi on tippa Ganges-joen pyhää vettä, ja se pesee synnit pois. Järvellä on hindutemppeli ja sen rannalla uskovaiset antavat uhreja. Kuvassa perhe uhraamassa Ganesh-jumallle.

Mauritius on tuliperäinen saari, ja rannoilla mustaan vulkaaniseen kiveen yhdistyy korallien valkoinen hiekka. Vulkaaninen maa-aines on tässä hapettunut eri tavoin, ja tuloksena on seitsemän eri väristä maata... ensin ajattelin että tämä on aivan hassu juttu, mutta kyllä oli hienon näköinen.


Lootuksen kukka
Maisema Trou aux Cerfs- in vierestä: Taivaanrantaaa komistavat jyrkät, tervävähuippuiset vuoret ja niiden päällä tietenkin sadepilvet.


Kerrottavaa olisi vaikka miten paljon... lopetan kuitenkin tähän erikoisen kukkaan. En ole koskaan nähnyt moista. Mauritius on hyvin omaleimainen , dynaaminen ja kiinnostava maa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia. Hämmästyttävää kyllä, kaikki vaihtavat kieliä kesken lauseen, kreolista ranskaan ja sitten englantiin... ja taas takaisin. Vitsailimme, että on kuin Torniojoen laaksossa: meän kieli on kuin kreoli, suomi ja ruotsi ne viralliset kielet.

Takasin tullessa oli läheltä piti -tilanne, sillä matkasimme 23.12. Onneksi lentomme toteutuivat ja niille ehdittiin, ikävyyksiä oli vain erilaisten teknisten viivästyksien vuoksi. Paluumatka hotellilta kotin kesti 26 tuntia, josta koneessa 16 tuntia.

Edelleen, olen iloinen ja kiitollinen siitä että olen saanut matkustaa ja tutustua maailman omin aistein, vaikkakin sitten luonnonvaroja tuhlaten. Onneksi on vapaaehtoinen lentomaksu. Lapsena unelmani oli tulla tutkimusmatkailijaksi, nyt saan elää sitä unelmaani aina hetken kerrallaan...

Langan lumoissa

Lapaset, oma malli

Lanka: Riihivilla Aarni, punainen lajitelma

Villa Laurilan Sukkalanka; suomenlammas + nailon

Puikot: 3mm

Fiilis: tykkään!
Olen pyöritellyt käsissäni Laurilan pehmoista sukkalankaa ja Riihivillan kauniita luonnonväreillä värjättyjä lankoja jo pidemmän aikaa. Halusin neuloa kirjoneulelapaset, aika graafiset ja mallilla jossa voin käytää kaikkia kauniita punaisia. Sitten vain klikkasi ja käytin tätä perinteistä kuviota. Laskin silmukat päästäni; koko on noin 19cm ympärysmitaltaan. Minulla on pienet kädet, siksipä sormien mitta ei ole suuri.

Halusin klassiset, ei -anatomisesti-istuvat lapaset; jätin näihin hiukan väljyysvaraa, jotta ovat mukavammat kädessä. Ja nämä langat! Ne ovat ihania; aivan eri tavalla lämpimiä kädessä jo neuloessa. Värit hehkuvat hämmästyttävällä tavalla neuleessa; langat ovat posken pehmeitä, myös siis " sukkalanka" joka ei juuri tavallista kovaa sukkalankaa muistuta.

Olen aivan ihastunut lankohin ja mallikuvioon: huomaatteko, että katselukulman vaihdos muuttaa myös vaikutelman: väriraidat vaalealla pohjalla - vai vaaleat raidat värillisellä pohjalla? Olen myös tyytyväinen että sain improvisoitua mieleni mukaiset lapaset.

Malli: Turn a Square, Jared Flood

Lanka: Drops Merino Extra fine

Puikot 3,5mm ja 4mm

Tämä on jo neljäs pipo syksyn aikana Dropsin merinosta, ja se on kiitollista neulottavaa. Kuohkeaa, ei hirvittävän kalllista. Pehmeääkin se on, mutta saapa nähdä mitä loppukäyttäjät sanovat.

Islantilaisneule

Islannin lampaat ovat aika hauskan näköisä eläimiä. Ja niiden villa, se vasta hienoa onkin. Mainostekstien mukaan villassa on pehmeä, eristävä alusvilla ja pitkä, kiiltävä ja vettä torjuva päälisvilla. Mainos jatkaa että langaksi muokattu islantilainen villa on kevyttä, kosteutta kestävää ja hengittävää. Mene tiedä, taitavat olla usean aidon lampaanvillan ominaisuuksia, mutta Lett -Lopi oli varsin mukava tuttavuus. Uittamisen jälkeen neulos pörhistyi hieman; takki on kevyt, pehmeä ja lämmin; -14 asteessa parvekkella oli ihan hyvä olla tämän takin kanssa.

Minulla taitaa olla joku fetissi harmaisiin kaarrokeneuleisiin, kts. tammikuinen postaus.

Malli: Brynja; Knitting Iceland - numero 1.

Lanka: Istex Lett-lopi, 6 kerää harmaata, vajaa kerä valkoista. Shopicelandic.com

Koko: 36 tuumaa

Puikot: 5mm

Pieni työtapaturma minulle tuli. Mallitilkun mukaan kerrostiheyteni oli pielessä, ja lisäsin kerroksia. Vähän liikaakin, sillä tämä takki menisi hyvin tuuman - pari lyhyempänä. Kiinnikkeiden kanssa olen vieläkin mietintävaiheessa. Kaksisuuntainen vetoketju voisi olla se oikea kiinnitystapa; neppareiden ja ripsinauhan ompelu ei vain kiinnosta, harkinnan jälkeen.

Parempi siis blogata nyt kuin jäädä odottelemaan, sillä puikoilla on jo jotain... oranssia. Ja valkoista.

Unelmia ja ompeluhommia

Joskus sitä joutuu ihan töihin. Brynja oli helppo ja nopea neuloa, 5mm puikoilla ympyränä. Mutta sitten pitäisi pikkuisen ommella, että saa sen unelmien neuletakin.

Siihen olen tyytyväinen, että sain ommeltua valkoisen taitteen varan niin nätisti kiinni, että sitä ei näy oikealta puolelta, ja nurjallakin valkoinen ompeluun käytetyy lanka sulautuu kaistaleen väriin. Minäkö perfektionisti? No, joissain asioissa kyllä.

Sarjasssamme Neulominen, extremeharrastus ompelemme tänään ensimmäistä kertaa Lett-lopista 1 silmukan steekkiä kiinni ompelukoneella. Pisto oli suora ja pituus 1,5mm. Ompelin mustalla, sillä halusin nähdä mihin kohtaan ommel osuu.

Ja ihmeiden ihme - ihan nätti tästä tuli. Sitten osa 2: leikkaamme auki ja toivomme koko sydämestämme että ommel pitää reunan kiinni.

Pitihän se. Poimin silmukat ja neuloin kaitaleet. Ikävä kyllä ompeluhommat eivät pääty tähän.

Nyt pitäisi päättää, ompelenko valkoisen ripsinauhan peittämään tuon "leikkaussauman" ja sitten nepparit siihen kiinni. Vai osaanko elää risureunan kanssa, ja ompelen nepparit suoraan tähän neulelistaan kiinni?

Komentteja ja kokemuksia otetaan vastaan. Brynja nimittäin on kuivumassa pesun jäljiltä.

Lipstikka

Lipstikka, eli englanniksi Lovage on tämän mallin nimi. Neulottu kaapissa marinoituneesta Nallesta. Nalle tarjosi yllätyksen: sileä nurja tausta on tummemman näköinen kuin päällä kiemurtelevat palmikot, joissa näkyy hopeainen sävy. Hassu ja lähes mahdoton kuvata.

Malli on Rowan Purelife Organic Wool Collection- kirjasesta. Jo kolmas malli - aikaisemmat ovat villatakki Comfrey ja kietaisuliivi Coriander. Pintakuviot ovat kivan modernit ja klassiset: perinteinen OXO palmikko ja käärmemäisesti, risteämättä kiemurteleva neljän viivan kuvio. Nalle valikoitui langaksi siksi, että sitä sattui olemaan tarpeeksi paljon varastossa.

Lovage sai uuden asun. Alkuperäinen on lantion alle ulottuva, hyvin syvän pääntien neuleliivi. Sopisi upeasti pidemmälle ja suoravartaloiselle neulojalle.

Näin lyhyellä on ongelmien kerjäämistä neuloa kuten ohje sanoo: lyhensin vartalo-osaa ja nostin kaula-aukkoa. Tuloksena on tämmöinen tavallinen slipoveri, joka sopii minun mittasuhteisiini paremmin.

Vaikka bloggaustahti hiljentyi kuvaajan lomaillessa, puikot suihkivat edelleen ja lujaa. Superpakkasten innostamana neuloin tämän neuletakin Lett- Lopista 5mm puikoilla viidessä päivässä. Pitäisi vielä leikata keskeltä auki, tehdä reunukset ja laittaa nepparit. Voi olla, että viimeistelyyn menee yhtä paljon aikaa kuin neulomiseen...

Epäidenttiset

Malli: se tavallinen, varpaista ylös, 66s ympäri

Lanka: Crazy Zauberball väri Schokoladenseite. Ostetu Tampereelta Lankamaailma Nordiasta.

Puikot: 2 kpl minipyöröjä

Extra: neulottu "kumilanka" resorissa

Nämä ovat jännät sukat. Sukunäköisyys on selvä, mutta kaksoset ovat ei-identtiset. Eikä haittaa mitään! Crazy Zauberball on kokonaan meleerattu lanka ja värien liu'ut ovat ilo silmälle. Joukossa on sammuneen tulisijan hiilan ja tuhkan harmaata, ja sitten taas hehkuvaa purppuraista. Toinen sukka taas ottaa samat viileämmät varit ja toistaa ne lämpiminä sävyinä. Oranssi hehkuu ja joukossa on pitkä pätkä mitäänsanomattoman kellertävää.

Vanhemmat Zauber-sukkani ovat käytössä saaneet hieman karvoja pintaansa, eivätkä ne istu maailman napakimmalla tavalla. Pidän niistä kuitenkin silmää miellyttämässä. Tähän Zauber- pariin kokeilen neuloa ohutta joustavaa rihmaa mukaan koko resorin matkalta. Resori on heti napakka; luulen että joustolanka tulee ajan kuluessa katkeilemaan, mutta se ei haittaa; sitä on kokonaisuutena riittävästi.

Kuvan rihmaa on rullassa 200m, se kestää pesun 60 asteessa ja oli varsin helppoa neuloa resoriin mukaan. Ei juuri näy, eikä kiristä kuten toinen suosittu tapa - pujottaa paksumpaa kumilankaa resoriin.

Niin, ja yhtäkkiä ja varoittamatta puikoille kiilasi aivan eri malli kuin suunnittelin. Miten sellaista voi tapahtua? Minä niitä puikkoja heilutan.... kai.

Marraskuun 15. päivä

Mikä siinä on, että yhdessä päivässä julkaistaan niin monta inspiroivaa, kiinnostavaa, kaunista neulemallia? Miksi juuri tänään, kaikista vuoden päivistä? ( En viitsi tehdä "muotibloggaajaa" ja kopioida kuvia suoraan, voin suositella klikkaamaan)

Uusi Twist Collective on ilmestynyt tänään. Ihan uskomaton kattaus vaihtelevia, innostavia neuleita - ja mikä parasta, nopeasti ladattavissa, jotta voi Heti alkaa neulomaan kun mieli niin tekee. Ihan erityisesti näin muutaman selauskerran jälkeen mieleeni jäivät tyylikäs Trefoil - pipo ( en muista että olisin neulonut pipoa ylhäältä alas, nyt on jo aika) sekä Suvi Simolan viehättävä Roheline. Ja eihän tässä tietenkään kaikki... mutta halusin vain nostaa nämä kaksi neuletta esiin.

Ongelma ei olisi minkäänlainen, ellen olisi saanut tänään jo odotetun the Shetland trader vol 1 kirjaa sähköisenä versiona. Kirjassa on Gurdun Johnstonin suunnittelema kokoelma neuleita, ja kirjan kuvituksen on kuvannut itse Brooklyntweedin Jared Flood. Gudrunin malli Skalva on muuten ym. Twistissä.

Itse olen tutustunut Gudrunin töihin Ravelryn kautta, ja tilasin kirjan etukäteen, joilloin sain myös sähköisen version. Olen ihan innoissani tästä mallista. Edellinen likki vie Gudrunin sivuille www.shetlandtrader.com, josta tässä tarkempi esittely kirjasta.

Voisikohan samasta paikasta, josta näitä ihania ohjeita tulee, tilata hyvää neuleaikaa? Ahkeran lankavaraston penkomisen jälkeen olen tyytyväinen kun huomaan että voin neuloa haluamani mallit varastolangoista!

Viime viikon saldona on vielä työn alla oleva sukkapari, jos matkaan lähtenyt Sheldon-kilppari ja pari pipoa, Suvi Simolan Mustikka:

Pinkki Cascade 220, 52 g ja sininen Novita Luxus cloud, 45g

Lahjaneuleita on ihana neuloa, kun ei vain ole liian monta peräkkäin. Oman inspiraation vuoksi aion seuraavaksi tarttua johonkin houkuttelevaan malliin, ja jatkaa lahjaneuleilla pikku hiljaa...

Double fun with double knitting

Enpä koskaan ole neulonut sukkaparia kahdella suoralla puikolla... nyt olen! Tuloksena taas uusi tekniikka kokeiltu, ja erittäin hyvin istuvat sukat. Sanoisin jopa, että istuvat kuin valetut nilkan, jalan rinnan ja jalkaholvin kohdalta.

Malli: Double Fun, nilkkapituiset

Suunnitelija: Leena Siikaniemi, kirjassa Think outside the Sox

Lanka: Drops Karisma, 50g ja 50g

Puikot 2 kpl 3mm sukkapuikkoja

Double knitting eli onteloneule on kiehtonut minua pitkään. Koskaan en ole sitä aiemmin kokeillut. Kuulin Leena Siikaniemen ideasta neuloa sukat 2 sukkapuikolla jo pari vuotta sitten, ja ihmettelin miten se voi ikinä onnistua. Tottahan se onnistuu, jos on taitava suunnittelija! Leena Siikaniemi osallistui XRXn kisaan " uudistaa sukka" eli think outside the sox, ja 3 hänen malliaan on myös kirjassa, joka on koottu kisaan osallistuneista sukista.

Nyt nämä kaksi asiaa, tekniikka ja malli, yhdistyivät minun puikoillani: kokeilin ihka ensimäistä kertaa double knittingiä ja testineuloin korjatun version Doublefun - sukista.

Onteloneuleessa neulotaan oikea ja nurja puoli samalla puikolla: kuvassa sukan suu, jossa "oikea" puoli on vihreällä ja "nurja" puoli turkoosilla. Kahta lankaa täytyy vaihdella jatkuvasti ja siinä olikin tekemistä näin aluksi.

Opettelin myös tämän projektin aikana lisäämään ja kaventamaan onteloneuleessa, sekä neulomaan lyhennettyjä kerroksia: kuvassa kantapää puolivälissä. Tässä näkyvät myös tahattomat pystyraidat, jotka ilmeisesti johtuvat siitä, että "nurjan" puolen silmukat ovat levittäneet neulepintaa - kiristäminen ja toinen lanka varmaankin auttaisi?

Tässä vielä lähikuvaa toisen sukan kannasta: käsialani parani merkittävästi ensimmäisestä sukasta toiseen siiryttäessä. Eli opin ihan silmissä! Kiristäminen ja sileä lanka ovat tässä A &O. Minun lankani valikoitui lyhyen kokeilun jälkeen Karismaksi, sillä halusin niin kovasti päästä jo tekemään. Siinä puuskassa ei enää odotella lankakaupan aukeamista tai nettikaupan toimituksia...

Näissä sukissa käytin vain kahta väriä, mutta iloinen malli voisi hyvin ottaa vielä kolmannen tai neljännen värin... Tässä värin vaihtumiskohta nurjalta; kyse ei ole saumasta.

Kaiken kaikkiaan inspiroiva kokemus! Olen toki ennenkin intoillut erikoisista sukista, mutta kun on vain kerrassaan hienoa kokea että näinkin voi asian tehdä, ja tulos on hieno.


Ja pikaisen palana neuloin kolmannen Proverbial Capin pukinkonttiin. Drops Merino extra finea kului alle 1,5 kerää ja aikaa hurahti pari neulontapäivää. Tämä on kiva malli!

Burnout

Kuvassa Eala Bhan- ohje neulesession jälkeen. Tämä ohje jatkaa samaan tapaan 11 A4 - tekstisivua, ml. kaaviot

Oletteko koskaaan olleet vain lopen kyllästyneet neulemalliin? Hyvästä tahdosta huolimatta neule ei vain ota valmistuakseen. Aina sitä vähän kerrassaan neuloo, mutta mallli on ehkä liian tylsä tai turhan vaativa, ja neulomisen ilo loistaa poissaolollaan. Toki Floricaa ohuemmasta langasta, 3mm puikoilla ei välttämättä ihan parissa viikossa polkaista näin tiivistä palmikkoneuletta, mutta kuitenkin...

Pakko oli välillä tehdä jotain muuta. Ekslusiivinen lanka vaihtui Nalleen ja malli löytyi myös Novitan kesä 2008 numerosta. Paljon enemmän perusmeinikiin ei voi päästä!

Nämä sukat ovat parane pian- lahja, ja lahjansaajan jalka on omaani 3 numeroa suurempi, siksi sukka näyttää hassulta jalassani. Koetan saada pitsikuvion paremmin auki. Lankaa kului noin 90g koon 39 sukkiin. Ja oli kuulkaa helppo neuloa!

Tässä vielä hiukan kuvia EB:stä. Kaulusta en ole vielä ommellut kiinni, ja silmukkamerkit näkyvät. Olen neulonut aika lailla sinnillä molemmat etukappaleet, ja kauluksen. Ompelin saumat ja tein nappilistan viimeistelyt, kaikki sillä ajatuksella että hihojen valmistuttua on takki myös valmis.

Onhan siinä palmikoita, kyllä... mutta aika tylsiä palmikoita kuitenkin. Suurin jännitys ja hankaluus ovat lisäykset ja kavennukset, joita tehdään milloin keskellä, milloin sivussa. Katsokaa vaikka ylintä kuvaa; olen ruksaillut millä rivillä menen ja mitä olen tekemässä...

Kaunista on taas palmikoiden lopetus sievästi silmukaksi

Ja aloitus. Pidän erityisesti Elsebeth Lavoldin ja Alice Starmoren palmikkoneuleissa niistä vähän epätavallisemmista palmikoista, jotka alkavat tyhjästä ja kietoutuvat limittäin ja lomittain... kuten esimerkiksi St Brigid. Neuloin oman versioni Nallesta silloin joskus vuonna 1998, ja se on kadonnut aika päiviä sitten. Ehkäpä olisi kanattanut tehdä uusi, tästä hiukan slimmatusta uudistetusta ohjeesta...

Tässä neuleessa alun ja lopu välissä toistetaan todella puuduttavaa kaaviota... no, onhan se helppo, mutta... Tämä neule jää nyt jäähylle, toivottavasti ei lopullisesti. En vain jaksa tahkota tätä enempää nyt. Sen sijaan jonossa on kaikenlaista pientä ja mielenkiintoista, joten palataan niihin pian.