Neuloja neuloo, neule etenee. Vielä ei tarvitse huutaa havuja! Resori oli yllättävän kivutonta tehdä, kun kerran vain voi posotella menemään. Sekä mallineule on tosi helppo, verrattuna esimerkiksi Dropsin tähtineuleeseen. Aivan yhtä helppo kuin kissapusero Colettessa, sanoisin. Ei tarvitse katsoa mallia enää. Koko ajan odotan vaikeuksia siinä kohdassa, kun liitän hihat vartaloon ja ... lasken ja keksin itse oikean kokoisen kaula-aukon. Huh.
Tässä lähikuvaa langanpäiden päättelystä. Raidan aloitus on saumasilmukan kohdalla.Yksi harmillinen lisä tässä puseromallissa on. Alkuperäisessä on tehty eteen "steek" eli ylimääräisiä silmukoita, joka sitten leikataan auki neuletakiksi. Sellaiseen steekiin on helppo laittaa värinvahidot; nyt joudun päättelemään lankoja joka raidassa x2.
Olen käyttänyt tähän sellaista metodia, että päättelen langan seuraavalla kerroksella siten, että "sidon" langanpään neulomaani lankaan, vähän samoin kuin jos sitoisin pitkiä langanjuoksuja. Eli kieputtelen yli ja ali ja ympäri sovpian matkaa. Luotan, että tämä tarttuvainen villa huopuu itseensä kiinni aika hyvin. (Olen kokeilut myös neuloa kaksinkertaisella langalla, jos malliin sopii, mutta siitä jää aika paksu kohta. ) Jotenkin helpottaa viimeistelyä tämä ajoissa päättely!
1 kommentti:
Hyvältä näyttää :) itsekin viime talvena tuon villatakkiversiona ja tein, ja on lämmittänyt mukavasti pakkasilla (vaikka vähäksi aikaa sen kokonaan hyllyyn unohdinkin - hih, pitäs kai kirjata talvineuleet ylös että muistais käyttää kaikkia!)
Lähetä kommentti