Border Pattern Cardigan on valmis

Malli: Border Pattern Cardigan, Alice Starmoren kirjasta AS' Book of Fair Isle Knitting.

Lanka: Värit ja ohje kirjan 1. painoksesta, 11 eri väriä Jamieson& Smithin Shetland Jumperweight -lankaa.

Koko: 38"

Puikot 2,5mm ja 3mm

Yllätys: Vaaleaa pohjaväriä kulutin 1 kerän enemmän kuin ohjeen mukainen metrimäärä, ja tiukille meni!

Tässä kommenteissa kaivattuja "action" kuvia! Olen itsekin sitä mieltä, että tämä on vähän reilusti mitoitettu minulle, voisi olla joka suuntaan pienempi. Mutta ei tämä isompi koko huono ole, menee hienosti takin alle ja toimii päällysvaattena. Neule on lämmin mutta ei tukahduttava, kevyt ja huomaamaton päällä.

Tässä hivenen tärähtänyt kuva nappilistasta nappeineen: ompelukoneliikkestä löysin kauniit, hieman vanhahtavat napit.

Tässä neuleessa on paljon perinteistä - ja jotain ihan vastustamattoman uutta. Perinteistä on tekniikka ja lanka. Vain kahta väriä per kerros, kirjoneuletta vain oikealta puolelta neuloen. Lanka on hiukan karkeaa, herkästi katkeavaa mutta kevyttä Shetlannin lampaan villaa.

Perinteistä on myös kuviointi: Fair Isle- neuleissa on usein vaakasuoria, toistuvia ja säännöllisen eri levyisiä kirjoneuleraitoja, joissa värejä ja raitojen leveyttä rytmittämällä saadaan kaunis kirjoneulepinta.

Uutta taasen on neulesuunnittelijan, Alice Starmoren oma panos: Tämän neuleen innoittajana oli "joen varrella kukkineet Mimulus-kukat", joista on pieni valokuva. Hän kertoo kirjassa kuvin ja sanoin miten jokin asia innoittaa keksimään väri - ja kuvioyhdistelmiä. Erikseen katsottuna lankojen värit eivät vaikuta kovin kummallisilta, mutta valmis väriyhdistelmä on minusta upea! Keväinen, valoisa, kukkiva, muttei rehevä.

Kokonaisuutena tämä kirja onkin ihan huikean innostava teos, jossa on historiaa, tekniikkaopastusta, mallineuleita, neulemalleja sekä vielä vilkaisu yhden maailman taitavimman neulesuunnittelijan työprosessiin. Ja tätä uskaltaa kehua, sillä kirja julkaisiin uudelleen viime vuonna.

Hyllyssäni on toinenkin Fair Isle - kirja jota kehtaa kehua; Sheila McGregorin Traditional Fair Isle Knitting. Erittäin hyvä opus, joka sisältää historiaa, tekniikkaa, sekä runsaasti mallineuleita ja vinkejä niiden käyttämiseen; taas yksi "aution saaren" neulekirja, jonka pohjalta voisi neuloa vuosia ja vuosia kyllästymättä. ( Varsinkin kun tällaisen suuren kirjoneuleen tekemiseen menee tosi kauan).

ps. olisi hauska tietää, onko teillä lukijoilla ollut vastaavia projekteja, jotka eivät halunneet vamistua, ja miten niille kävi?

Kärsivällisyys koetuksella

Olen melko projekti-uskollinen neuloja. Nautin alusta loppuun tekemisestä, opin tehdessäni ja syvennyn yhteen asiaan kerrallaan. Niinpä pidän ohjeen mukaan neulomisesta ja muokkaan vain tarvittaessa. Voitte uskoa, hyvät lukijat, että projektin jumiutuminen langan loppumisen vuoksi ärsyttää. Korvikkeeksi aloitettu sukka ärsyttää. (No, yksi sukka on jo valmis ja toinen kantapäässä).

Poikkeustilassa aloitin kuitenkin ihan neuleintoa purkamaan huvin - tästä pitäisi tulla Echo Flower- huivi.

No, Jamieson& Smithiltä tuli lanka tällä kertaa 14 päivässä. Nyt on molemmat hihat neulottu, resori tehty kaula-aukkoon ja etukappaleisiin. Tässä siis tilanne tänä aamuna: suurin osa kuvan langanpäistä on jo neuloessa päätelty, mutta ei aivan kaikki.

Päättelyn lisäksi hihojen ja nappilistan viereiset steekit piti kaventaa 2 silmukan levyisiksi, sitten huolitella ompelemalla päälle pistoja pohjavärin langalla. Tämä on muuten huomattavasti jännittävämpää kuin joku steekin leikkaaminen! Pelivaraa reunasilmukoiden purkautumiselle ei ole paljoa. Huolittelin ensin toisen nappilistan reunan, huomaisin, että siitä tuli ruma, pömpöttävä reuna... ja purin pois. Ompelin hiukan eri tavalla uudelleen: edelleen paksu, mutta siedettävä. Aikaa tähän kului rattoisasti F1 - kisoja seuraten 2,5 tuntia.

Nyt takki on liotettu, väännetty pyyhkeen sisässä ja laitettu kuivumaan. Yhtäältä olen vähäsen ylpeä, toisaalta olen kurkkuani myöten täynnä tätä työtä ja toivon, että siihen ei enää tarvitsisi tarttua. Vaan ei. Seuraava ohjelmanumero on nappien löytäminen ja siisti ompelu.

Sitä ennen taidan rauhoittaa hermojani neulomalla vähän pitsiä.

Nyt loppui lanka!

No, ei onneksi loppunut kokonaan ja kaikkialta... loppui vain tämän Border Pattern Cardiganin pääväri; tuo vaalean harmahtava pohjaväri. Tarkemmin katsottuna myös tummemman harmaa ja vaalea keltainen ovat hupenemassa.

Ei tarvinne kertoa miten paljon harmittaa? Lanka loppui jo eilen, ja olen melko varma että olisin saanut pääsiäisen aikana hihat valmiiksi ja aloiteltua myös kaula-aukon resoria.

Lanka loppui juuri niin kuin pitikin, kesken parhaan neuleajan, lähellä valmistumista, poissa kotoa. Toki tilasin lisää. Valitettavasti kokemus on osoittanut, että valmistajalla voi kestää lähes kuukausi saada värjättyä sitä nimenomaista sävyä.

Onneksi matkassa oli mukana autoneuleena sukka. Eikä ihan mistä tahansa kirjasta, vaan tämän alkavan vuoden herkullisimmasta:

Wendy D. Johnsonin Toe-up socks for everybody (Linkki Ravelryyn tässä) (Linkki Amazoniin, jossa voi selailla kirjaa- Look inside)

Kirja on ilmestynyt pari viikkoa sitten. Wendy jatkaa aikaisempaa kirjaansa - kaiki mallit ovat varpaista ylöspäin neulottavia, tässä kirjasssa kuitenkin haastavampia malleja.

Kirja on jaoteltu pitsi-, palmikko- ja kirjoneulesukkiin. Malleja ja kokoja on lapsesta aikuiselle miehelle. Jokaisessa osiossa mallit ovat vaikeusasteen mukaan merkityssä järjestyksessä. Wendy kertoo paitsi lankavalinoista ja neulevinkeistä, myös sukanneulonnan perusjuttuja. Erilaisia aloituksia, kantapäitä ja päättelyitä esitellään selkeiden kuvien ja tekstien avulla. Ja kirjan kuvitus? Aivan upea. Valokuvat ovat ihan fantastisen kauniita ja selkeitä. Niin selkeitä, että kirjan johdantosivulla olevassa kuvassa näyttää, kuin sukassa olisi silmäpako...

Tässä tulossa kirjan kannessa näkyvät, helpoimmat pitsisukat - malli Rosebud sock. (Tosin tämä väri tuo mieleen krookukset ja helmililjat)