L'heure bleue

L'heure bleue, sininen heti on kaunis. Varsinkin näin kevättä kohden, kun hämyisä ilta hetki siirtyy aina vain myöhäisemmäksi... Prosessineulojan sininen hetki jatkuu myös neuleiden parissa.

Näitä ei varastostani löydy, vaan ovat tilattu aivan tarkkojen speksien mukaan. Koetin vangita kuvaan näiden ihanien lankojen muuntuvia sävyjä. Nämä langat kimaltelevat kuin jalokivet, paljastavat vähän hetkestä riippuen erilaisia sävyjä. Varsinkin vasemmalla oleva väri Selkie, ja oikealta toinen Pebble beach. Värit ovatkin Alice Starmoren Hebridean 2 ply - langan ihan jäljittelemätön ominaisuus, jonka vuoksi ne kannatti kyllä ostaa...

Ja työn alla pieni myssy, jossa nämä värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Tein langat kerittyäni pienet " värikortit" sillä keinovalossa on helppo vahingossa napata väärä lanka käteen.

Yksi sininen, varastolangoista tehty neule on päättelyä ja nappeja vaille valmis. Ensi viikolla pääsen Oikeaan Nappikauppaan ja toivon että löydän juuri passelit napit tähän. Kuvia siis seuraa...

I've got the blues

Viime aikoina olen taas myllänyt lankavarastojani ympäri. Jalo aikomukseni on neuloa jo kotoa löytyvistä langoista, mieluiten niistä, joita olen hillonnut pitkiä aikoja. Ravelry on kyllä korvaamatoman kätevä apu, kun pohtii riittääkö lanka tai tarkastelee mitä tästä langasta on jo tehty.

Mutta lankavaraston puutteita se ei kyllä korvaa. Lankakaupassa minuun iskee jokus kahden kerän hulluus - otan kivaa lankaa pari kerää, aikomuksena tehdä pipo tai lapaset. Arvaahan se, että kotona mietin vuoden-parin kuluttua että mikä ihmeen malli näistä pitikään tehdä? Ja näitä kahden kerän ihmeitä kun ei ole yksi eikä kaksi valikoimissa. Voisi ajatella , että inspiraatio iskisi uudelleen, mutta näköjän se salama ei osu samaan neulojaan kahta kertaa.

Yksi konsti jolla koetan innostua neulomaan lankavarastosta on isompien erien hypistely ja värien fiilistely. Yllätyin kun huomasin että minulla on näin montaa eri sinistä vähän suurempia eriä. Nyt on ollut jo niin pitkä harmaa kausi, että aloin jo itsekin ajatella että koko lankavarastoni koostuu harmaista ja muista luonnonväreistä.

Kuvassa siis vain näytteeksi muutama kerä. Löytyy TeeTee lenkkialpakkaa, Novitan Saanaa alimmaisena, sitten päällä Dropsin Classic Alpacaa sinisenä ja muutamia keriä Rowanin Limaa etualalla. Suurin ongelma näille langoille ovat jo moneen kertaan muuttuneet suunnitelmat: mistään en voi taikoa samaa värierää lisää, hyvä jos edes samaa lankaa. Ja metrimäärä on tietenkin aikoinaan hankittu vain jotain tiettyä, ei- enää -niin- kiinnostavaa neulemallia varten.

Tässä hyvä osoitus varastoni sinisyydestä: Dropsin Alpacasta tulossa on Laar. Todella kivaa neulottavaa, selkeä ohje jossa on runsaasti kivoja yksityiskohtia... mutta lankaa on uhkaavan vähän. Ja tämä lanka on marinoitunut vain lyhyen aikaa, noin neljä vuotta.

Ei kai muu auta, kuin neuloa, tehdä parhaansa ja katsoa mihin se päivän lankamäärä riittää, näin urheilutermein ilmaistuna. Miten te muut löydätte inspiraatiota lankavarastosta? Onko teillä sama "mysteerikerien" ongelma?

Macro mitts

Rysty...

Ja kämmen...

Malli: Macro Mitts ( Rav) Lauren Osborne

Lanka: Varastosta Seiskaa

Puikot: 4mm

Koko:pieni aikuisen käsi

Törmäsin näiden lapasten suunnittelijan blogiin kuten usein käy, toisen blogin kautta. Lukeaa ihmeessä, jos kielitaito riittää, Laurenin hupaisa kertomus siitä miten hän opettele intialaisen peukalokiilan suomenkielisten ohjeiden avulla! Tarinassa on myös taustaa tämän kauniin neulemallin synnystä.

Malli on suunniteltu paljon paksummalle langalle, mutta minä halusin ensisijaisesti käyttää varastosta löytyviä langanloppuja, jotan otin Seiskaa tähän työhön. Pakko sanoa että kuohkeampi, kokovillainen lanka olisi miellyttävämpi kädessä. Koko on hyvin nafti minun pieniin käsiini - neuloin muutaman kerroksen lisää korkeutta ennen kuin aloitin kavennukset.

Väljemmällä käsialalla, paksummalla langalla näistä saa helposti suuremmat: kannattaa vähän mittailla kättään ja tiheyttään.

Intialainen perukalokiila on tosi hyvä ja istuva, kerta kaikkiaan noudattaa peukalon muotoja hienosti! Tässä mallissa vielä nuo "tiplat" korostavat muotoa kauniisti. Tykkään myös tähtikuviosta, joka ikään kuin kiertyy kauniisti lapasen ympärille.

Kärkikavennuksia tehdään kunnes kärjen molemmmin puolin on noin 8 silmukkaa jäljellä; sitten silmukat silmukoidaan yhteen l. kitchener stitchillä. En pidä silmukoinnin jäljestä, vaikka nyt kärki on mukavan tylppä.

Kivat lapaset - aina sitä oppii uutta!

Harjoituskappaleet

Malli: Fair Isle Socks, ( rav) Wendy D. JOhnson, kirjasta Toe-up socks for everybody

Lanka: Drops Delight nro 09, alle 50 g, Drops Fabel valkoinen, noin 60g

Puikot : 2,5mm Addin 40 cm pyöröt

Fiilis: No, tein sitten nämäkin valmiiksi asti

Nätti pohja näissä ainakin on.

Ja mielenkiintoinen kantapää.

Nämä ovat ensimmäiset kirjoneulesukkani. Ensin koetin useaan kertaan aloittaa tätä Dropsin mallia samoilla langoilla, mutta sitten Wendyn Fair Isle -malli vei voiton.

Kirjassa mallit on luokiteltu helpoimmasta vaikeampaan. Tosin ei sillä ollut mitään väliä, valitsin kuitenkin sen toiseksi vaikemman mallin. Tosin ei niinkään vaikea, vaan työläs tämä mallia oli. Kuvioraidat oli onneksi helppo painaa mieleen.

Kirjoneule tekee sukasta helposti tiukan: nämäkin ovat aavistuksen piukat jalkaan vetäessä. Kantapää on jännä sovellus, jossa yhdistyvät kiilalisäykset, tiimalasikantapää, ja pieni resori lopuksi.

Ne perinteiset kirjoneulesukat, esim. turkkilaiset tehdään toisella tekniikalla; jossa kantapää neulotaan jälkikäteen. Näin ei jouduta rikkomaan kuvoiden yhtenäisyyttä. Tässä kantapäässä ideana on, että ei neulota sitä yhtä kierrosta ympäri nilkkaa, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Kaikkiaan opettavainen kokemus. Seuraavat kirjosukat menevät jo paremmin, toivon ma.

Ja pari uutta projektia on puikoilla; tässä taas kerran harjoitellaan intialaista peukaloa- lisää myöhemmin. Toinen projekti on sen verran työläs, että ansaitsee omat postauksensa. Palataan siis taajuuksille, nyt neulotaan!