Wollmeise lace colourbag nr 8

Pois se minusta , että ketään yllyttäisin neulomaan jonkin mallin, tai ostamaan jotain tiettyä lankaa... tai yllyttymään impulssiostoksiin. Mutta tästä lankaostoksesta olen niin iloinen, että pitää se blogissakin jakaa. 

Wollmeise Lace colour Bag, set nr 8.

3x 100g Wollmeisen pitsilankaa, kolmessa yhteensopivassa värissä. Yhdessä erässä on 525 metriä lankaa. Kaikki pakattuna Wollmeise- pussiin, ja bonuksena ohje, jonka avulla voi tehdä kauniin huivin näistä väreistä. Ja lankaa jää vielä reilusti yli omiin huiveihin!

Tässä kuvassa näkyy koko pakkaus vielä paremmin. Minun värejäni ovat, vasemmalta lukien, kirkas punainen Bussi, mausteinen oranssi Tandoori Masala ja violetinkirjava Magnolie dark. Vihreä huivi on ohjevihkosen kannessa.

Alemmassa kuvassa näkyy hyvin, miten värit vääristyvät. Yläkuvaa varten onnistuin kai säätämään valkotasapainon oikein, sillä se on hyvin totuudenmukainen.


Niin, ja mitenkä näitä saa? Lace bag- versioita on monta erilaista. Ne tulevat Wollmeisen nettikauppaan myytiin tiistai- iltaisin klo 18 Suomen aikaa. Viimeksi kauppa kai tyhjeni minuuteissa - tekeekö mielesi kokeilla onneasi? Ole oikealla sivulla ajoissa paikalla ja mene vikelästi kassalle!

Tästä pääset tutustumaan pitsipakkauksiin ja näet kaikki kauniit väriyhdistelmät. Mutta vain omalla vastuulla! ( Tule toki kertomaan, jos päätit ostaa ja minkä sait kassalle saakka... )

Kontiot

Malli: Kontio, Tiina Kuu 

Ohjeen löydät uudesta Ullasta! 

Lanka: Seitsemän veljestä, menekki kokoon 43 140g

Puikot 3,5mm 

Fiilis: todella kiva malli neuloa ja istuu hyvin jalkaan

Kiitos taas Tiina Kuulle mainiosta sukkamallista! Tässä on tarpeeksi hauskaa tekemistä, jotta mielenkiinto säilyy, sopivan paksu lanka ja hyvä istuvuus. Plussana kierretyt silmukat, joista pidän edelleen tosi paljon. Minulla onkin jo toinen pari Kontioita tulossa, toinen sukka kantapäässä jo. 

Neulekuvaus taas - no onhan se pimeää, kyllä. Koitin tuoda vähän väriä kuvaan kirjavalla matolla. Valovoimasta ei onneksi ole pulaa, järkkärissä on hankittu todella tehokas lisäsalama. Niiden valotehojen säätäminen, eli salaman suuntaaminen ja valon säätäminen vaatii harjoittelua. Otin semmoiset 20 kuvaa ja niisä kaksi on tässä postauksessa. Kovempi harrastaja olisi jaksanut kuvata enemmän, mutta nyt on maanantai - ilta.... Jatkan harjoituksia, sillä pimeyttä tulee vielä lisää ennen kuin vuosi vaihtuu. 

Puserosta vetoketjutakiksi

Tähän postaukseen olen kerännyt ajatuksia ja kokemuksia vetoketjuista neuleissa. En ole mikään guru, mutta näin minä tämän asian näen. Olen tehnyt ja käytössä testannut useamman vetketjullisen neuletakin, ja näillä konstein olen ollut aika tytyväinen. Siksi kehtaan niistä kertoa muillekin. En kuitenkaan yrittänyt tehdä tästä oppikirjamaisen kaunista jälkeä, ihan tavallista vain. Älkää siis ihan haukkuko minua pystyyn! 

Olen aivan varma että ruudun toisella puolella moni sanoo näitä katsoessaan: ei noin, kun minä teen sen näin... joten oliskin hauska lukea parhaita niksejä kommenttilaatikossa. Tai ehkäpä toisesta blogipostauksesta? Kaikki hyvät vinkit ja prhaat käytännöt jakoon! 

Muutin Aftur - mallin neuletakiksi. Tein keskelle kapean "raidan" eli steekin. Juuri taiteen sääntöjä rikkoen ehkä hiukan liian kapean, vain 2 silmukkaa. Vaihdoin langat aina tämän "pystyraidan " kohdalla. Langanpäät jäävät reunan huolittelun alle eikä niitä tarvitse päätellä. Yllä olevassa kuvassa olen jo ommellut yhtä silmukkajonoa pitkin ylös - ja toista alas ompelukoneella. Käytin lyhyttä piston pituutta, ja löysäsin paininjalan puristusta reilusti. Musta ompelulanka  erottuu vaaleammasta neuleesta jotenkuten. 

Vahvistuksen voisi tehdä monella eri tavalla - jos minulla olisi leveämpi silmukkakaitale ja jos  neuloisin  kahdella säikeellä, voisin jättää reunan vahvistamatta. Lett- Lopi on näet varsin tarttuvaa, villaista lankaa. Virkatakin voisi vahvikkeeksi, mutta lanka on aika paksua, joten en halunnut käyttää sitä tapaa. Siispä ompelukone vain esiin! 

Ja sitten leikataan takki auki kahden ompeleen välistä. Solmin koneompeleen langat tiukasti muutamalla solmulla molemmissa reunoissa. Leikatessa on hyvä olla terävät sakset - ja tientekin varoa ettei leikkaa neuleen takakappaleen läpi.

Olin laskenut neuleeseen keskiraidan l. steekin silmukoiden lisäksi reunasilmukat. Poimin reunakaiteleen silmukat tästä reunasilmukasta ja neuloin sen valmiiksi. Kuvassa näkuu huolittelematon leikkausreuna. Aika siistin näköinen, uskon että nuo pienet päät huopuvat ajan kanssa kiinni takkiin.  Jos siinä olisi useamman silmukan lista voisin pistellä sen kiinni takkiin, jottei se  nousisi pystyyn. 

Vetoketjua ommellessa tykkään käyttää parsinneulaa, jossa on pienehkö silmä. Vetoketjulista on aika tiivistä, ja varsinkin alareunassa on kova, muovitettu kohta, josta täytyy oikein porata läpi. Sormustin on siinä kohdassa varsin kätevä! 

Lett- lopi ei ollut ominaisuuksiltaan ihan kaikkein parasta ompelulankaa. Se on höttöistä ja pyrkii hiutumaan kulkiessaan vetoketjun materiaalin läpi. No, lankaa voisi vahvistaa huovuttamalla sitä kämmenien välissä hiukan, tai sitten käyttää lyhyttä pätkää kerrallaan. 

Jos lanka olisi kovin paksua, ottaisin siitä muutaman säikeen ja ompelisin niillä. En ole koskaan ommellut vetoketjua neuleeseen ompelukoneella, mutta olen ymmärtänyt että niinkin voi kai tehdä... 

Vetoketjun pituus pitää tietenkin tasata ja merkitä huolellisesti neuletakin etureunaan. Pidän vetoketjun kiini siitä vaiheessa kun merkkaan ja neulaan sen kiinni takkiin. Ihan rehelliset nuppineulat ovat aina riittäneet. 

Tässä kuuluisa nurja puoli - ompelen vetskarit kiinni tikkipistoilla, jotka lukittuvat kivasti kiinni. En stressaa turhia äärettömän tasaisesta jäljestä, vaan luotan käsialaan. Ainoa mitä kannattaa varoa on se, ettei ompele liian läheltä vetskarin hampaita - voi olla, että lukko ei liu' siitä ohi! Tässä linkki Käspaikan esittelyyn tikkipistosta. Kuten huomaatte en pyrkinyt tekemään pistoilla suoraa linjaa. Uskokaa kuitenkin pois, nuo kuvan pistot menevät edes- takaisin, eivätkä ole etupistoja. 

Samaa lankaa käyttäen - ja varsinkin näin karvaista- eivät pistot juuri näy oikealla puolella. Itse ompelun teen oikealta puolelta.  Jos nurjan puolen esittely huolettaa, on yksi konsti ostaa kaunista nauhaa, ja ommella se vetskarin päälle sisäpuolelle. Tai neuloa kapeaa nauhaa samalla langalla ja ommella se siististi reunan päälle. Tämä on ihan viisasta silloin, jos reuna jää näkyviin. Tässä mallissa sitä vaaraa ei juuri ole, onneksi!  

Semmoista tällä kertaa. Kontio - sukkia on jo yksi pari valmiina, ja aloitin juuri oranssin neuleen. Harmaa kausi taitaa olla omissa neuleissa ohi? 

Aftur

Malli: Aftur, Istexin ilmaismalleja. 

Lataa ohje englanniksi tästä.

Omat muokaukset: kaksisuuntainen vetoketju ja vyötärömuotoilut

Lanka: Istex Lett Lopi, ostettu shopicelandic.com

Puikot:  4,5mm

Fiilis: Rakkkautta vain.... 

Tämän islantilaisneuleen langat ovat olleet minulla jo vuoden, pari varastossa. Tänä syksynä tuli vahva olo siitä että tarvitsen toisenkin islannin lampaan lämpimästä villasta tehdyn neuletakin. Niin, sen harmaa - valkoisen Brynjan lisäksi. Tämähän on kauniin maanläheinen ja suorastaan värikäs. 

Tästä tuli rehellinen työvoitto: neuloin ensimmäisen version kaarroketta myöten valmiiksi ihan neulomisen hurmassa, kunnes epäilys iski. Sovitus sen vahvisti: väljää oli joka suuntaan viitisen senttiä liikaa. Omat muotoiluni näyttivät vain hassuilta ylisuuressa paidassa. Purkuunhan se meni, ja saman tien uusiksi. Muokkaukset tein suunnilleen samoin kuin Brynja- takissa: keskelle etu - ja takakappaleita.

Steekin tein keskelle ihan näppituntumalla. Vahvistin sen ompelukoneella, sillä vaikka tämä on tarttuvaista villaa, steekin leveys ei päätä huimannut. Neuloin eteen reunukset ja ompelin vetskarin tikkipistoilla. Otin näistä vaiheista valokuvia, kiinostaako ketään postaus aiheesta?

Valokuvat napattiin kylmällä parvekkeella. Olisin voinut poseerata vaikka kuinka pitkään, sillä tämä takki on suloisen lämmin, kun tuulee ja kosteus käy luihin ja ytimiin. Kaksisuuntaisella vetoketjulla voi sitten säätää kuinka paljon lämpöä itse tarvitsee. Viimeistelin neuleen huolellisella pesukka, jossa koetin houkutella sisäpuolen karvanpäitä tarttumaan kavereihinsa kiinni. Niinpä tämä takki ei pistele laisinkaan. Ensimmäinen Lett-Lopi neuleeni nimittäin melkein jäi käyttämättä, koska se kutitti niin paljon. Kevyen käsinpesun jälkeen ongelma poistui ja Brynja on ollut yksi rakkaimmista vaatteistani. Käyttöön tämäkin Aftur pääsee, rakastan Islannin lampaan villaa ja malli passaa hyvin.

Contemporary- pipo

Malli: Contemporary, Veera Välimäki ( ravelrystä)

Lanka: Wendy merino dk, menekki 76g

Puikot: 3,5mm 

Mainio pipomalli tämä! Kuva ei tee palmikoille täyttä oikeutta. Selkeästä ohjeesta huolimatta tämä ei ole ihan yhden illan pipo - palmikot ja myssyn pituus vaatisivat sitten aika pitkä illan. Ohje on huolellisesti kirjoitettu ja kauniisti editoitu. Pipon lisäksi mukana on ohje kauluri-huiviin. 

Mikä siinä muuten on, että pipot vaan näyttävät paremmilta, jos hiuksia näkyy alta? Tai ainakin siltä minusta tuntuu. Tässä pipossa mainiota on pitkä pää, jonka saa takaa tungettua pipon laskoksiin. Tykkään tämän tapaisista pipoista paljon - oikeinkin istuvat, pyöreäkupuiset pipot kun pyrkivät nousemaan itsetään päästä pois. Tämä pysyy kiltisti paikallaan. Lanka on mukavan kuohkeaa ja pehmoista merinoa, juuri sopivaa pipoksi. 

Pikku pöllönpoikia

Ohhhoh, onpas tässä kulunut aikaa. Onneksi olen neulonutkin aika lailla. Puretaan siis jonoa pois ja blogataan hiukan.

Nämä kakasi paria olen neulnut samlalla mallilla kuin omat pöllölapaseni, Twist Collectivessa
 ilmestyneellä Horatio and Oren - mallilla. Ja tämä malli on mainiotavastinetta rahalle: Saat kaksi erinäköistä pöllöä ja ohjeet kahteen lasten ja kahteen aikuisten kokoon  kummastakin.

koko: noin 3v, ohjeen pienin koko

Puikot: 2mm minipyöröt

Lanka: Hjerte garn Ciao Trunte, 180m/ 50g, superwash merino

Fiilis: todella jepa!

Lanka oli mainiota kirjoneuleisiin, ja 2mm minipyörö x2 oli oiva tapa neuloa. Tiheys on tässä noin 34-36s/ 10 cm. Lasten kokoja varten on oma kaavio, mutta eri koot tehdään pienemmillä puikoilla aja ohuemmalla langalla neulomalla. 

Koko: toivottavasti noin 5v, se suurempi lasten koko

Lanka: Sandnes Maija

Puikot: 2,5mm minipyöröt

Fiilis: hauskat!

Maija on mainio lanka, hyvissä väreissä ja laatukin kohtuullinen. Mutta pitää olla tarkkana neuloessa, sillä lanka pyrkii halkeilemaan ja neuleeseen jää ikäviä lankalenkkejä. Kooltaan nämä keltaiset ovat suuremmat kuin 3v, aika lailla sain niistä suuremman lapsen koon. Mittataulukon mukaan noin 5v.

Siinä pöllönpojat nököttävät. Tämä malli on valtavan kiva neuloa, ja kun toistaa ja toistaa sitä samaa kaaviota, käy neulominenkin helpommaksi.  Nämä molemmat parit ovat nk. J- neuleita, mutta saajansa eivät osaa vielä lukea. Luotan että näistä ei juoruilla etukäteen! 

Palataan pian!