Ensimmäinen on harjoituskappale!

- tarina jääräpäisestä yrityksestä.

Olipa kerran prosessineuloja, joka ihastui kauniiseen neulemalliin. Neuloja osti mallin. Mietti lankoja. Ajatteli - "voinhan käyttää tuota vanhaa tuttua lankaa, kun pidän sen väristäkin niin" eikä välittänyt ohjeen lankasuosituksesta. Neuloja haki langat taipaleiden takaa, Tapion kaupasta. Neuloa tikutti puseroa valmiiksi hyvän ohjeen avulla. Kokeili sitten jo valmistuvaa paitaa, ja totesi "Löperö mikä löperö, lerputtava helma ja liian pehmeä tuntu. Isokin siitä tuli. Nurkkaan häpeämään siitä, mokoma tekele."

Prosessineuloja otti ja neuloi kaikenlaista. Katsoi lankahyllyssä odottavaa lankakasaa... mietti kesken jäänyttä ohjetta. Ja laski ne yhteen. Aloitti uudelleen saman mallin uudesta langasta, vaikka sitä ei taida olla aivan ohjeen mukaista metrimäärää. Neuloo, katsoo ja pitää näkemästään: neulepinta on sopivan kuohkea ja tiivis ja värikin on vallan mainio. " Voihan sitä aina tehdä lyhythihaisen, jos lanka ei riitä" ajattelee neuloessaan.



Kertomuksen osallisina ovat Suvin Baby cables and big ones too - ohje, ( Ravelry-linkki) Novitan punajuuren värinen Wool sekä Dropsin Karisma.
Ensimmäisen kerran kaipaan kunnollisia silmukkamerkkejä, sellaisia, joissa olisi parit vaikkapa kirjaimin A,B,C,D ja/ tai numerot 1-5. Niiden avulla pysyisin hyvin kiinni palmikoissa ilman että "luen" neulepintaa. Säästäisi siis hiukan aikaa. Nyt käytössä ovat puuvillalangasta tehdyt pienet lankalenkit ja Prymin klemmarin malliset muovimerkit. Jos mieleenne tulee vastaavat, hihkaiskaa! Kuten kuvasta näkee, en ole kovin perehtynyt silmukkamerkien käyttöön...

Sunset

Kuvassa sukat, joiden alkuun pääseminen vaati neljä yritystä. Halusin hyödyntää Saksan reissusta ostetun langan kauniit värit ja tehdä istuvat liki- polven sukat. Nancy Bushin Knitting Vintage Socksin Madder Ribbed sock kiinnosti - siitä siis! Neuloin vartta, vedin jalkaan. EI mokoma noussut. Lisäsin muutaman silmukan ja uusiksi. EI mahtunut varsi vieläkään pohkeeseen. Vielä yksi yritys. Sitten otin mittanauhan kauniiseen käteen. Tuloksena on, että pohkeeni ympäröintiin tarvitaan kunnioitettavat 40 cm. Ohjeen mukaan sukan ympärys (jalan) ympärillä on 20 cm...


Ongelman ratkaistakseni modasin mallia ja lisäsin 2 raitaa taakse ja kavensin ne pois. Ohjeen 60 s saivat siis 18s lisää. Voitte kuvitella, että prosessineuloja ei käytä nahkasaapikkaita, ne kun eivät mene jalkaan. Onneksi on kauniit sukat sentään, näitä kelpaa nyt käyttää!
neuloin 2,5mm puikoilla lähes kaikien langan, joka on Lana Grossan Meilenweit Sunset, kuulemma tämän syksyn uutuusväri.
Nyt kun vain keksisi, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä... puikoilla on useampia virityksiä, mutta eivät oikein jaksa kiinnostaa. Katsotaan.

Uusi tuttavuus

Titityyn sukkalankaklubin yllätysvärit osa 2 on saapunut! Halukkaat pääsevät kurkistamaan tästä linkistä, miltä minun lankani näyttää. Se on uusi tuttavuus, joka päätyy lähes varmasti huiviksi tai kauluriksi. Knittystä tuttu Lace Ribbon scarf voisi sopia, tai sitten uusimmassa Knittyssä ollut simppeli Abby- kauluri. Pohdin vielä, sillä haluan kauniin langan pääsevän oikeuksiinsa, erityisesti sen ihanan pienen "mohairhalo"-efektin vuoksi.

Talven lehtikatsaus... pitsiä näkyvissä!

Katselin viimeaikaisia kirjoituksiani, ja näyttää siltä kuin neule-elämäni olisi kovinkin tylsää. Päin vastoin - en vain osaa aina hehkuttaa täällä uusia kirjojani tai lankojani. Tässä tahdissa vain jos alkaa odotella uutta ja hienoa valmista neulottua, päivitystahti jää kovin niukaksi.

Syksyn lehdetkin ovat saapuneet jo monen bloggaajan kotiin. Tässä minun poimintojani Novitasta ja VK Holiday 2008 - lehdestä. Ihan selvä trendi prosessineulojalla on, sillä pitsineuleet saavat innostumaan.

VK:n kansimyssykkä on runsaine nyppyineen aivan ihastuttava - ihan noin kirkkaasta keltaisesta en vain kehtaa tehdä. Ehkäpä Novitan Luxus Cloud tai Wind voisi toimia paksuutensa puolesta? Tai sitten kaivelen hiukan varastojani.




VKssa silmäni tarttui heti tähän simppeliin liiviin. (11, Eyelet front vest.) Haluaisin tämän ehkä jopa Colinetten Ionasta, kuten alkuperäisenkin. Sävy saisi vain olla monikäyttöisempi - siis mustanpuhuva. Tätä olisi heppo pitää suosimieni trikoopaitojen päällä tai pikkujakkuna jopa.



VKn toinen ihanuus on tämä pitsiä ja ribbiä yhdistelevä neulejakku. ( 13, Lace and Rib cardigan) Tykkään ihan hurjan paljon pitsineuleen muodostamista kuvioista: " puu" ja " argyleneliö" ovat kiva ja klassinen yhdistelmä. Tämän neuloisin ehdottomasti työkäyttöön, jotan lanka saisi olla varsin proosallinen, 7 veljestä tai vaikkapa Cascade 220 Secret Woolista

Novita juhlii 80 toimintavuottaan, ja juhlalehti on mielestäni onnistunut vastaamaan Neulomon huutoon: Teknisesti vaikeampia ( lue: mielenkiintoisempia) neuleita, pitsihuiveja, sukkia, unohtamatta niitä perinteisiä joulun neuletöitä. Malliessa on valinnan varaa, todellakin.


Minua miellyttää tämän neuleen pitsikuvio, vaikka samalla vähän epäilyttääkin: kuvio osuu juuri sopivasti rintavarustuksen "strategisille kohdille". Siltikin, haluan neuloa tämän. Uskon, että mallia voi tarvittaessa lyhentää hiukan näin nysän päälle sopivaksi.



Tämä kaunis pitsineuletakki on todella hieno juttu: ei enää pelkästään laatikkomaisia, valtavan suuria pitsineuleita Novitalta, vaan istuva ja naisellinen malli. Tästä tulee hiukan mieleen IKssa esiintynyt Henley Perfected. En ole niinkään varma, että tulen neulomaan tämän (ainakaan ihan heti), mutta halusin nostaa sen esille. Kaunis ja pukeva malli!

Novitan Luxus-lankojen hintaa on useassa paikassa ihmetelty, eikä tämäkään olisi kovin halpa alkuperäisestä langasta tehtynä. Toisaalta, mikä on halpaa? Jos säästösyistä neuloisi kauniin mallin halvasta langasta, eikä sitä tulisi pidettyä, olisi hinta/ pitokerta suhteellisen korkea. Jos taas materiaali on hyvä, ja tuntien työn tuloksena syntyy istuva, kaunis neulevaate, jota pitää mielellään uudestaan ja uudestaan, jakautuu hankintahinta käyttökertaa kohden varsin pieniin osiin. Kaikista hauskinta on, jos edullisesti hankitusta langasta syntyy se rakas pitoneule... vai onko? Mitä mieltä olette, lukijat?