Mitäs nyt on puikoilla? Jotain kivaa, jossa on palmikonkiertoja vaikka muille jakaa. Kuvassa vartalo-osa, keskitakakohta, jossa näkyy hyvin kavennukset. Kyseessä on Ysolda Teaguen Twist Collective Winter 2008 - lehdestä Vivian.
Palmikoiden neulominen on hauskaa, ja ihan erityisen helppoa, sillä en käytä apupuikkoa. Opettelin tekniikan aikoinani tästä tutoriaalista... ehkä. Muistelen, että aika jolloin lopetin apupuikon käyttämisen oli syksy 2002 tai 2003. Suosittelen tutustumaan, sillä Wendy D. Johnsonin kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Tänä päivänä jos hakee samaa tekniikkaa, niin löytyy jopa saman taitavan neulojan tekemä video You Tubesta. Linkki videoon. Hyvä lukija, miten sinä teet palmikkosi? Puikolla vai ilman?
Olen neulonut jo molemmat hihat kainaloon saakka valmiiksi, vartalo-osassa on menossa vyötärö ja kainalon väli. Ja sitten vasta hauskuus alkaa: kaikki yhdistetään, tehdään raglanit ja huppu... Kieltämättä kädet ovat jo hiukan kipeät ahkerasta neulomisesta. Jos kädet kipeytyvät, pitäisi varmaankin aloittaa toinen simppelimpi neule sivuprojektiksi... eikä suinkaan pitää taukoa neulomisesta, kuten lääkäri suosittaa!
12 kommenttia:
Yleensä ilman apupuikkoa, mutta jos on kovin leveä palmikko, saatan käyttää jotain lyhkästä tikkua (tulitikku, naula) apuna.
Mulla vasen käsi on yhä kipeä, mutta onneksi se ei särje tai kolota koko aikaa. Se vaan ei tykkää pitkän matkan ajamisesta, kantamisesta eikä suoraksi ojentamisesta.
Mä teen kanssa puikotta, se on niin ihanan nopeaa... Vivian on ihana, odotan innolla sun versiota siitä.
Ilman teen, jos suinkin mahdollista! Mutta tällä matemaattisella järjenjuoksulla (tai siis sen puutteella) on joskus helpompi nostella silmukoita apupuikolle, jotta pysyy järjestys.
Ilman apupuikkoa minäkin, opetelin sen pari vuotta sitten. Kannatti, nyt on palmikoiden neulominen suorastaan addiktoivaa *virn*
Neuleestasi tulee varmasti upea.
Minä raukka puikolla vielä. Nyt kun sain sulta noin hyvät linkkiohjeet, niin tiedä vaikka intoutuisin opiskelemaan. Helppous ja nopeus kieltämättä houkuttelevat. Ja ahkerasti olet neulonut!
Puikotta olen lapsuudesta asti palmikot neulonut, ihan laiskuuttani. Leveämmissä sitten käyttänyt tulitikkua tai lyhyttä sukkapuikkoa apuna.
Yleensä kääntelen ilman apupuikkoa, käytän apupuikkoa vaan jos on käännettävänä paljon silmukoita ja ne kääntyilee useaan suuntaan.
Minä käytän puikkoa tai siis mulla on yleensä virkkuukoukku. Onnistuu myös lukiessa katsomatta työtä, ilman puikkoa se ei onnistu.
Aina kun mahdollista, niin ilman apupuikkoa!
ilman apupuikkoa minäkin teen, siirryin siihen jo aikoja sitten kun en jaksanut etsiä mitään sopivaa apuvälinettä :)
Ilman apupuikkoa teen, aina kun se suinkin on mahdollista. Mutta musta tuo tutoriaalin silmukoiden siirtelyversio on kerrassaan kamala, ei sitä noin hankalasti tarvitse tehdä. :D Mä annan silmukoiden olla paikallaan ja neulon ne siitä lopputuloksen määräämässä järjestyksessä. Lopuksi vasta pudotetaan puikolta koko nippu. :o) Tämän tempun olen oppinut vuosia sitten kälyltä, enkä pois vaihda.
Apupuikolla, mutta kudon harvoin palmikoita. Ei sovi yhteen kuopuksen temperamentin kanssa. ;)
Äiti on aina kutonut ilman apupuikkoa, juuri noin kuin tuossa opastuksessa. Luulin aikanaan apupuikkoa edistykselliseksi välineeksi.
Lähetä kommentti