Kahdeksas päivä. Tuntuu tosiaan siltä kuin olisi viikon ajan neulonut yhtä ja samaa projektia niin paljon kuin suinkin ehtii. Lihakset hapoilla, flunssaisena tämä on muuttunut ajat sitten tekniikkalajista lähinnä henkisen suorittamisen puolelle: teknisesti sujuu, mutta kestääkö kantti loppuun saakka? Pitää vain hikeä otsalta pyyhkien purra hammasta ja uskoa omaan tekemiseen. Niin kuin aina neuloessa, tätä neuletta tehdessä muistaa että hyvänkin ohjeen ja langan avulla tulos voi silti olla susi. Ja kun teen itse muutoksia, tiedän ketää syyttää lopputuloksesta...
Tässä superlähikuvassa kaula-aukon aloitus. Olen edelisellä kierroksella päätellyt kaula-aukkoa vasten arvioimani määrän silmukoita. ( Itse asiassa päättelin, neuloin muutaman kerroksen, purin ja aloitin uudelleen.) Kaula-aukon muotoilut teen 1 silmukan päässä reunasta, eli jätän siihen yhden reunasilmukan. Steekiä varten loin 9 silmukkaa.Kuvassa näkyy hyvin tämän langan "karvaisuus" joka pehmenee pestessä tosi nätiksi. Lanka itsessään on aika karheaa, ei nyt käsiin satu, mutta lähellä on. Mallitilkkujen pesusta tiedän, että se pehmenee jonkin verran.
Ja tältä näyttää hiukan ajan kuluttua: tarkoitus on leikata steek auki, kaventaa se 2-3silmukan levyiseksi ja ommella se varovasti puseroon kiinni. Kaula-aukon reunasilmukat poimitaan sitten tuosta reunasilmukasta. Pitäkää peukkuja, että kaula-aukko on hyvä! Nimittäin usko tekemiseen menee kyllä, jos tuloksena on hassun mallinen kaula-aukko ja nätisti leikattu pusero.
Oikeastaan nyt alkaa tämän neuleponnistuksen omituisin kohta. Olen toistaiseksi luottanut hihojen suhteen ohjeisiin, jotka on nätisti tehty kaavioiksi. Mutta seuraava kohta vähän ihmetyttää: pian neulotaan edes-takaisin ensin etu - ja sitten takakappale, samalla kaventaen hihan silmukoita. Pyöriön huipulla kappaleet sitten kohtaavat, ja ne päätellään. Katsotaan, mitä tästä tulee... sian korva vai silkkikukkaro, vähän sananlaskua mukaillen.
Ja tältä näyttää hiukan ajan kuluttua: tarkoitus on leikata steek auki, kaventaa se 2-3silmukan levyiseksi ja ommella se varovasti puseroon kiinni. Kaula-aukon reunasilmukat poimitaan sitten tuosta reunasilmukasta. Pitäkää peukkuja, että kaula-aukko on hyvä! Nimittäin usko tekemiseen menee kyllä, jos tuloksena on hassun mallinen kaula-aukko ja nätisti leikattu pusero.
Oikeastaan nyt alkaa tämän neuleponnistuksen omituisin kohta. Olen toistaiseksi luottanut hihojen suhteen ohjeisiin, jotka on nätisti tehty kaavioiksi. Mutta seuraava kohta vähän ihmetyttää: pian neulotaan edes-takaisin ensin etu - ja sitten takakappale, samalla kaventaen hihan silmukoita. Pyöriön huipulla kappaleet sitten kohtaavat, ja ne päätellään. Katsotaan, mitä tästä tulee... sian korva vai silkkikukkaro, vähän sananlaskua mukaillen. 
5 kommenttia:
Olen ihan kunnioituksesta mykkänä. Hyvä että kommentoimaan kykenen. Mulla on nuo steekit ihan kokeilematta. Hui kauhistus! Pidän täällä niitä peukkuja. Jaksa painaa! Kovan lajin olet valinnut; todellinen urheilukoitos!
Yhdyn edelliseen puhujaan, en tunnu ymmärtävän tuosta mitään, vaikka kuvassa kaikki hyvin näkyykin. Olet aikamoinen ottelija! Tsemppiä loppurutistukseen!
Laika tuosta vierestä totesi, että Ysoldan ohjeet on kyllä yleensä ottaen loistavia ja niihin voi luottaa vaikka ensin vaikuttaisikin siltä ettei tästä mitään tule. (on siis neulonut Ysoldalta parikin isompaa neuletta.)
Tuosta tulee kyllä ihana!
Suuri kiitos kommentoijille!
Outi: hyvä että kykenit, tarvitsen uskon vahvistusta..
Eerika: kiitos - ehkäpä kun koko neule on valmis niin kokonaisuuskin hamottuu :)
Tui ja Laika: kiitos - minäkin luotan Ysoldaan, ne on nämä itse keksityt muutokset jotka hermottuttaa... olen aika vankka "ohjeista neuloja" nääs.
Hiha-aukkojen leikkamisen vielä kestän, mutta että kaula-aukkokin. auts, mistä sen tietää että se on hyvänmallinen ennenkuin sakset päästetään irti?
Lähetä kommentti