Joskus sitä jaksaa. Kokeilla ja venyä neulojana, nimittäin. Lainasin kirjastosta mielenkiintoisen kirjan, Ethnic socks and stockings, tekijänä Priscilla A. Gibson-Roberts. Kirjan on julkaissut v. 1995 ja 2000 XRX, joka julkaisee mm. Knitter's lehteä ja Think outside of the Sox- kirjan.
Nykyisellään tämä kirja on loppuunmyyty ja pyytääpä joku siitä lähes 200 USD - käytettynä. Ei voi muuta sanoa kuin eläköön kirjastolaitos! Muutan olisi tämäkin helmi jäänyt löytämättä.
Kirja esittelee Lähi-Idän sukanneulomisen teknikkaa, sukkia museoiden kokoelmista ohjeineen, usean "sampler" eli harjoitussukan sekä vielä opastaa lukijaa kehräämään itse värttinällä autenttiset sukkalangat! Nyt tunnustus: usein tulee selailtua, ehkä ostettua tällainen kirja. Sitten se vain jää hyllyyn, eikä koskaan tule tartuttua malleihin tai kokeiltua tekniikoita. Tällä kertaa päätin tehdä toisin, sillä tarvitsen saapassukat. Kirjan malleissa on myös muutama "hybridi", malli jossa yhdistyvät itäinen ja läntinen sukkakulttuuri. Minun mallini on tällainen hybridi. Teknisesti tietyt jutut ovat itäisiä, ulkoasu taas läntinen.
Ja onnistuin neulomaan juuri luomani silmukat! Ei ollut ihan helppoa näin paksulla langalla.
Sitten neulotaan tuttu lappualoitus; tosin molemmissa päissä on puikko. ( Ainakin Punokset puikoille -kirjassa esitellään lappualoitus, siksi "tuttu")
Ja poimitaan silmukat lapun reunoilta. Tämän jälkeen silmukat piti järjestää oikein neljälle puikoille. Luin ohjeet pariin kertaan enkä tullut hullua hurskaammaksi. Sitten vain mietin miten ihmeessä se malli on oikein neulottu, ja palikat loksahtivat kohdilleen.
Tässä mallissa uutta minulle on myös oikean ja vasemman jalan sukat: kärjet muotoillaan jalan mukaan. Ensin lisätään joka kerroksella, sitten joka toisella kerroksella, mutta vain toiseen reunaan. Jalka kuvassa valaiskoon miksi muotoiltu kärki ei ole huono asia, varsinkin vähän paksummassa langassa.
Tässä kantapäätä vaille valmis sukka. Kirjasta opin, että jälkikäteen neulottu kantapää on yksi keskeinen rakenne itäisissä sukissa. Aion neuloa tälle sukalle kaverin oikeaan jalkaani, ja sitten tehdä kantapäät. Palataan asiaan...
5 kommenttia:
Hirveän monta tapaa neuloa jotain niin perusjuttua kuin sukka :D Jatkoa odotellessa...
No sanoppa muuta. Ehkä juuri siksi että sukka on niin "tavallinen" tuote sen tekemiseen on kehittynyt monta eri tapaa? Tuossa kirjassa on sellainenkn varpaista aloitus, jossa tehdään pieni tupsu kahdella eri värillä ja myös neulotaan heti kahdella eri värillä. Se vasta hurja onkin :D
Tuo sama sukan aloitus on myös ollut usein IK:ssa nimellä eastern cast-on. Tykkään tästä aloituksesta enemmän kuin lappu-aloituksesta. Toisaalta voisihan sukan aloittaa provivional cast-on:lla. Toi jälkeenpäin tehty kantapää on vielä kokeilematta. Mielenkiinnolla odotan mielipidettäsi siitä.
Voi miten mielenkiintoista. Ja tiedätkö, luin sukanneulontaa käsittelevä postauksen INNOLLA alusta loppuun asti. Tässähän vallan innostuu!
Hiisa: Ihan varmasti tätäkin aloitusta kutsutaan eri nimillä - kirjassa on monta tapaa luoda silmukat ja aloittaa sukka; itäiset sukat on ilmeisesti usein aloitettu kärjestä! Elizabeth Zimmermannilla on muistaakseni myös juttua tuosta jälkeenpäin lisätystä kantapäästä; yllättäen niitäkin on Gibsonin kirjassa monta. Katsotaan miten käy.
Outi: Kiitos - sukat ovat ihmeellisiä otuksia! Mulla ainakin meni pää pyörälle kirjaa lukiessa! Onneksi siellä oli myös näitä "helpotettuja" malleja, kun en satu tarvitsemaan bulgarialaisia kansan sukkia juuri nyt. Totisesti, sanon että se kansakoulun sukkamalli ei ole se ainoa oikea. ( Helppo se kyllä on.)
Lähetä kommentti