Puserosta vetoketjutakiksi

Tähän postaukseen olen kerännyt ajatuksia ja kokemuksia vetoketjuista neuleissa. En ole mikään guru, mutta näin minä tämän asian näen. Olen tehnyt ja käytössä testannut useamman vetketjullisen neuletakin, ja näillä konstein olen ollut aika tytyväinen. Siksi kehtaan niistä kertoa muillekin. En kuitenkaan yrittänyt tehdä tästä oppikirjamaisen kaunista jälkeä, ihan tavallista vain. Älkää siis ihan haukkuko minua pystyyn! 

Olen aivan varma että ruudun toisella puolella moni sanoo näitä katsoessaan: ei noin, kun minä teen sen näin... joten oliskin hauska lukea parhaita niksejä kommenttilaatikossa. Tai ehkäpä toisesta blogipostauksesta? Kaikki hyvät vinkit ja prhaat käytännöt jakoon! 

Muutin Aftur - mallin neuletakiksi. Tein keskelle kapean "raidan" eli steekin. Juuri taiteen sääntöjä rikkoen ehkä hiukan liian kapean, vain 2 silmukkaa. Vaihdoin langat aina tämän "pystyraidan " kohdalla. Langanpäät jäävät reunan huolittelun alle eikä niitä tarvitse päätellä. Yllä olevassa kuvassa olen jo ommellut yhtä silmukkajonoa pitkin ylös - ja toista alas ompelukoneella. Käytin lyhyttä piston pituutta, ja löysäsin paininjalan puristusta reilusti. Musta ompelulanka  erottuu vaaleammasta neuleesta jotenkuten. 

Vahvistuksen voisi tehdä monella eri tavalla - jos minulla olisi leveämpi silmukkakaitale ja jos  neuloisin  kahdella säikeellä, voisin jättää reunan vahvistamatta. Lett- Lopi on näet varsin tarttuvaa, villaista lankaa. Virkatakin voisi vahvikkeeksi, mutta lanka on aika paksua, joten en halunnut käyttää sitä tapaa. Siispä ompelukone vain esiin! 

Ja sitten leikataan takki auki kahden ompeleen välistä. Solmin koneompeleen langat tiukasti muutamalla solmulla molemmissa reunoissa. Leikatessa on hyvä olla terävät sakset - ja tientekin varoa ettei leikkaa neuleen takakappaleen läpi.

Olin laskenut neuleeseen keskiraidan l. steekin silmukoiden lisäksi reunasilmukat. Poimin reunakaiteleen silmukat tästä reunasilmukasta ja neuloin sen valmiiksi. Kuvassa näkuu huolittelematon leikkausreuna. Aika siistin näköinen, uskon että nuo pienet päät huopuvat ajan kanssa kiinni takkiin.  Jos siinä olisi useamman silmukan lista voisin pistellä sen kiinni takkiin, jottei se  nousisi pystyyn. 

Vetoketjua ommellessa tykkään käyttää parsinneulaa, jossa on pienehkö silmä. Vetoketjulista on aika tiivistä, ja varsinkin alareunassa on kova, muovitettu kohta, josta täytyy oikein porata läpi. Sormustin on siinä kohdassa varsin kätevä! 

Lett- lopi ei ollut ominaisuuksiltaan ihan kaikkein parasta ompelulankaa. Se on höttöistä ja pyrkii hiutumaan kulkiessaan vetoketjun materiaalin läpi. No, lankaa voisi vahvistaa huovuttamalla sitä kämmenien välissä hiukan, tai sitten käyttää lyhyttä pätkää kerrallaan. 

Jos lanka olisi kovin paksua, ottaisin siitä muutaman säikeen ja ompelisin niillä. En ole koskaan ommellut vetoketjua neuleeseen ompelukoneella, mutta olen ymmärtänyt että niinkin voi kai tehdä... 

Vetoketjun pituus pitää tietenkin tasata ja merkitä huolellisesti neuletakin etureunaan. Pidän vetoketjun kiini siitä vaiheessa kun merkkaan ja neulaan sen kiinni takkiin. Ihan rehelliset nuppineulat ovat aina riittäneet. 

Tässä kuuluisa nurja puoli - ompelen vetskarit kiinni tikkipistoilla, jotka lukittuvat kivasti kiinni. En stressaa turhia äärettömän tasaisesta jäljestä, vaan luotan käsialaan. Ainoa mitä kannattaa varoa on se, ettei ompele liian läheltä vetskarin hampaita - voi olla, että lukko ei liu' siitä ohi! Tässä linkki Käspaikan esittelyyn tikkipistosta. Kuten huomaatte en pyrkinyt tekemään pistoilla suoraa linjaa. Uskokaa kuitenkin pois, nuo kuvan pistot menevät edes- takaisin, eivätkä ole etupistoja. 

Samaa lankaa käyttäen - ja varsinkin näin karvaista- eivät pistot juuri näy oikealla puolella. Itse ompelun teen oikealta puolelta.  Jos nurjan puolen esittely huolettaa, on yksi konsti ostaa kaunista nauhaa, ja ommella se vetskarin päälle sisäpuolelle. Tai neuloa kapeaa nauhaa samalla langalla ja ommella se siististi reunan päälle. Tämä on ihan viisasta silloin, jos reuna jää näkyviin. Tässä mallissa sitä vaaraa ei juuri ole, onneksi!  

Semmoista tällä kertaa. Kontio - sukkia on jo yksi pari valmiina, ja aloitin juuri oranssin neuleen. Harmaa kausi taitaa olla omissa neuleissa ohi?