maanantai 8. marraskuuta 2010

Double fun with double knitting

Enpä koskaan ole neulonut sukkaparia kahdella suoralla puikolla... nyt olen! Tuloksena taas uusi tekniikka kokeiltu, ja erittäin hyvin istuvat sukat. Sanoisin jopa, että istuvat kuin valetut nilkan, jalan rinnan ja jalkaholvin kohdalta.

Malli: Double Fun, nilkkapituiset
Suunnitelija: Leena Siikaniemi, kirjassa Think outside the Sox
Lanka: Drops Karisma, 50g ja 50g
Puikot 2 kpl 3mm sukkapuikkoja

Double knitting eli onteloneule on kiehtonut minua pitkään. Koskaan en ole sitä aiemmin kokeillut. Kuulin Leena Siikaniemen ideasta neuloa sukat 2 sukkapuikolla jo pari vuotta sitten, ja ihmettelin miten se voi ikinä onnistua. Tottahan se onnistuu, jos on taitava suunnittelija! Leena Siikaniemi osallistui XRXn kisaan " uudistaa sukka" eli think outside the sox, ja 3 hänen malliaan on myös kirjassa, joka on koottu kisaan osallistuneista sukista.

Nyt nämä kaksi asiaa, tekniikka ja malli, yhdistyivät minun puikoillani: kokeilin ihka ensimäistä kertaa double knittingiä ja testineuloin korjatun version Doublefun - sukista.

Onteloneuleessa neulotaan oikea ja nurja puoli samalla puikolla: kuvassa sukan suu, jossa "oikea" puoli on vihreällä ja "nurja" puoli turkoosilla. Kahta lankaa täytyy vaihdella jatkuvasti ja siinä olikin tekemistä näin aluksi.

Opettelin myös tämän projektin aikana lisäämään ja kaventamaan onteloneuleessa, sekä neulomaan lyhennettyjä kerroksia: kuvassa kantapää puolivälissä. Tässä näkyvät myös tahattomat pystyraidat, jotka ilmeisesti johtuvat siitä, että "nurjan" puolen silmukat ovat levittäneet neulepintaa - kiristäminen ja toinen lanka varmaankin auttaisi?

Tässä vielä lähikuvaa toisen sukan kannasta: käsialani parani merkittävästi ensimmäisestä sukasta toiseen siiryttäessä. Eli opin ihan silmissä! Kiristäminen ja sileä lanka ovat tässä A &O. Minun lankani valikoitui lyhyen kokeilun jälkeen Karismaksi, sillä halusin niin kovasti päästä jo tekemään. Siinä puuskassa ei enää odotella lankakaupan aukeamista tai nettikaupan toimituksia...

Näissä sukissa käytin vain kahta väriä, mutta iloinen malli voisi hyvin ottaa vielä kolmannen tai neljännen värin... Tässä värin vaihtumiskohta nurjalta; kyse ei ole saumasta.

Kaiken kaikkiaan inspiroiva kokemus! Olen toki ennenkin intoillut erikoisista sukista, mutta kun on vain kerrassaan hienoa kokea että näinkin voi asian tehdä, ja tulos on hieno.


Ja pikaisen palana neuloin kolmannen Proverbial Capin pukinkonttiin. Drops Merino extra finea kului alle 1,5 kerää ja aikaa hurahti pari neulontapäivää. Tämä on kiva malli!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Burnout

Kuvassa Eala Bhan- ohje neulesession jälkeen. Tämä ohje jatkaa samaan tapaan 11 A4 - tekstisivua, ml. kaaviot


Oletteko koskaaan olleet vain lopen kyllästyneet neulemalliin? Hyvästä tahdosta huolimatta neule ei vain ota valmistuakseen. Aina sitä vähän kerrassaan neuloo, mutta mallli on ehkä liian tylsä tai turhan vaativa, ja neulomisen ilo loistaa poissaolollaan. Toki Floricaa ohuemmasta langasta, 3mm puikoilla ei välttämättä ihan parissa viikossa polkaista näin tiivistä palmikkoneuletta, mutta kuitenkin...


Pakko oli välillä tehdä jotain muuta. Ekslusiivinen lanka vaihtui Nalleen ja malli löytyi myös Novitan kesä 2008 numerosta. Paljon enemmän perusmeinikiin ei voi päästä!
Nämä sukat ovat parane pian- lahja, ja lahjansaajan jalka on omaani 3 numeroa suurempi, siksi sukka näyttää hassulta jalassani. Koetan saada pitsikuvion paremmin auki. Lankaa kului noin 90g koon 39 sukkiin. Ja oli kuulkaa helppo neuloa!


Tässä vielä hiukan kuvia EB:stä. Kaulusta en ole vielä ommellut kiinni, ja silmukkamerkit näkyvät. Olen neulonut aika lailla sinnillä molemmat etukappaleet, ja kauluksen. Ompelin saumat ja tein nappilistan viimeistelyt, kaikki sillä ajatuksella että hihojen valmistuttua on takki myös valmis.

Onhan siinä palmikoita, kyllä... mutta aika tylsiä palmikoita kuitenkin. Suurin jännitys ja hankaluus ovat lisäykset ja kavennukset, joita tehdään milloin keskellä, milloin sivussa. Katsokaa vaikka ylintä kuvaa; olen ruksaillut millä rivillä menen ja mitä olen tekemässä...


Kaunista on taas palmikoiden lopetus sievästi silmukaksi

Ja aloitus. Pidän erityisesti Elsebeth Lavoldin ja Alice Starmoren palmikkoneuleissa niistä vähän epätavallisemmista palmikoista, jotka alkavat tyhjästä ja kietoutuvat limittäin ja lomittain... kuten esimerkiksi St Brigid. Neuloin oman versioni Nallesta silloin joskus vuonna 1998, ja se on kadonnut aika päiviä sitten. Ehkäpä olisi kanattanut tehdä uusi, tästä hiukan slimmatusta uudistetusta ohjeesta...

Tässä neuleessa alun ja lopu välissä toistetaan todella puuduttavaa kaaviota... no, onhan se helppo, mutta... Tämä neule jää nyt jäähylle, toivottavasti ei lopullisesti. En vain jaksa tahkota tätä enempää nyt. Sen sijaan jonossa on kaikenlaista pientä ja mielenkiintoista, joten palataan niihin pian.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Ei se vain valmistu käden käänteessä

Eala Bhan, nimittäin. Lanka on ihanaa, kevyttä ja palmikoiden erottovuus uskomattoman hyvä. Väri on hurmaavan sini-vihreä. 3mm puikot eivät nyt ole erityisen pienet. Mutta koville ottaa, olen viikon ahkeroinnin jälkeen päässyt puoliväliin kädenteitä. Rajansa prosessillakin, sillä itse mallikuvio on.. no... tylsä. Odotan jännitystä lisää etukappaleissa ja kauluksessa.

Puhutaan sitten hetki lankaihastuksita: Istexin Einband - pitsilankaa luonnonväreissä.
Suoraan Islannista, alle 3€ kerä. Kulunutta sanontaa käyttääkseni olen onnellinen kuin pieni orava käpynsä kanssa... ihania lankoja!

Ja samassa paketissa myös Lett-Lopia. Kahta väriä uusimmassa Knitting Iceland - nettilehdessä olevaa neuletakkia varten. Hinta - ei päätä huimaa. Tilasin nämä shopicelandic.com - sivustolta. Islannista kun ostaa pitää vain muistaa tullirajat. Istexin koko valikoima on hyvin edullisella hinnalla saatavila, samoin kivoja mallikirjoja.

Knitting Iceland on (neule)matkailuyritys ja online-neulelehti... ja sieltä hankin toteutettaviksi Evelyn Clarkin suunnitteleman Islanti-henkisen huivin ja pienen neuletakin. En nyt viitsi kopioida sieltä kuvia tähän, kiinnostuneet käyvät katsomassa :)


Syksyn värejä vai epätoivoinen yritys lämmittää varpaita? Taannoiselta Tampereen matkalta mukaan tuli Zauberball ja Pirkanmaan käsityön Kirjo-pirkkaa sekä pari paksua, kuohkeaa kerää villaa pipoksi ja lapasiksi.

Ensi viikonloppu ei mene Knit Campilla sohvalla eikä retriitissä, vaan toisenlaisissa matkakuvioissa. Varjelen Eala Bhania liialta likaantumiselta ja otan autoon Zauber-sukat. Jospa ne tulisivat valmiiksi? Hyvää viikonloppua kanssaneulojille ja lukijoille!

lauantai 9. lokakuuta 2010

Kirjokukkia ja lehtiköynös


Malli: Fair Isle hat, Sheila Joynes, Designer Knitting Fall 2010 ( Rav)
Värejä Shetland black, Eesit, Shaela, kahta eri vihreää ja yksi sininen.
Puikot 3mm minipyöröt ja bambusukkapuikot

Ihastuin tähän malliin jo netin kautta, sillä vanhoista projekteista oli jäänyt mukavasti shetlannin lankoja ja arvasin heti että saisin neulottua niistä tämän myssyn. En kutsuisi tätä pipoksi, koska korkeutta riittää. Ylimmästä kuvasta näette että olen viikannut ylimääräisen pituuden myssyn sisään, näyttää hiukan paremmalta kuin jättimäinen rastamyssy näin vähähiuksisella. Värimaailma on itse laatimani, enkä ole siihen ihan 100% tyytyväinen. Tavoitteeni oli kuitenkin neuloa vain varastossa olevista langoista, joten en lähtenyt ostamaan uusia lankoja.

Nimestä huolimatta tämä hattu ei ole aitoa Fair Isle-neuletta, sillä kuviot ovat osittain "vääriä". Siis kirjoneulehattu, " stranded knitting" olisi oikeampi nimitys. Monivärinen 2O, 2N resori taas on hyvinkin autenttinen.

Tässä ensimmäinen sommitelmani myssyn väreiksi. Alkoi olla jo aika ärtsyn värinen, joten uusiksi meni - ja suuri kukkaraita varsinkin meni uudella väriyhdistelmällä vielä kertaalleen uusiksi. En kuitenkaan viitsinyt tehdä mallitilkkua, sillä tietyt värit riittivät vain juuri ja juuri.

Pidän lopputulokseta, siinä on 3 eri luonnollista lampaan väriä ja sinikellon vihreää, kirkasta vihreää ja hiukan meleerattua vihreää.
Voin suositella lämpimästi molempia lankoja kirjoneuleiden ystäville, värejä riittää ja runsaasti. Tosin jokaista väriä ei ole koko ajan valmiina, vaan viive voi helposti olla kuukaudenkin. Kirjoneulepinnasta tulee kaunis ja erityiseseti hienosti meleeratut värit hivelevät silmiä. Mutta lanka voi kutittaa ja se huopuu; aitoa villaa kun on.

Monet neulojat suosittelevat erityisesti Jamiesonin Shetland Spindriftiä, Jamieson on se pienempi perheyritys, ja Jamieson& Smith suuri tuotantoyritys. Ihan erityisesti tykkään tosin Jamieson & Smithin Shetland supreme Jumperweight -lankojen ihanista luonnon väreistä ja rapeasta tuntumasta.