Tunnustuksia ja yksi aarre lankakorista

Oih... sain tunnutuksen Pujoliivin Nastilta ja Tytiltä. Koetan noudattaa tämän meemin sääntöjä kertomalla nyt jotain sellaista itsestäni, mitä kaikki eivät vielä tiedä... mikä on helppoa, sillä Prosessineuloja ei taida puhua kuin matkoistaan ja neuleasioista. En osaa jakaa tätä ihan seitsemälle, joten jaan tämän vain muutamalle blogille.

1. Opin neulomaan 25 vuotta sitten koulussa, mutta lopullisesti tulvaportit aukesivat ja neulomisesta tuli intohimo vuonna 1996. En kuitenkaan ole vielä neulonut Norosta mitään - enkä yhtäkään Shettistä.

2. Olen hulluna ruokaan ja ruokakulttuuriin: keittokirjojen ja ruokalehtien hyllymetrimäärä kotona ylittää neuleaiheisten lehtien ja kirjojen määrän, ainakin vielä.

3. Aikuiskasvatan itseäni : opettelen olemaan rauhallinen ja harkitsevainen vaarallisissa tilanteissa laitesukaltamalla. Pian on taas aika lähteä ihmettelemään kirjavia kaloja ja paljonko sitä happea olikaan vielä jäljellä...

4. Minusta Spinal Tap- hei me rokataan! on yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia.

5. Olen nänyt The Ramonesit livenä Tullikamarilla.

6. Seuraan, luen ja ostan sarjakuvaa; kestosuosikkejani ovat Hernandezin veljesten Locas ja Palomar - tarinat ja kotimaisista Pauli Kallion käsikirjoittamat sarjakuvat, kuten Kramppeja ja Nyrjähdyksiä

7. Opettelen parhaillaan uintitekniikkaa kurssilla - olisi hienoa osata uida oikeasti, eikä vain sinnepäin.

Jaan tämän eteenpäin kolmelle blogille, kahteen olen tutustunut ihan vasta ja kolmatta olen lukenut pidemmän aikaa:

AnniKainen puikoissa: omaperäisiä ja tyylikkäistä neuleita ja hauska Wiikon Wanha - kuva -analyysi.

Puikkomaisteri: laajalla haarukalla asiapuhetta neulomisesta, tekstiileistä ja ihan kyllä neuleitakin.

Hitaus: elämää, estetiikkaa, käsitöitä ja pieniä ihmisiä. Niin ja herkullisia reseptejä!

Ja nyt pitäisi varmasti jokaisen itseään kunnioittavan bloggaajan ottaa kantaa Novitaan ja Baktusvarkaus- keskusteluun, mutta en vielä oikein osaa. Ehdin jos suuttua, mutta äkkipikaisena olen jo rauhoittunut. Nyt koetan muodostaa asiasta oman mielipiteeni, mutta en osaa sitä tehdä vielä.

Mutta tässä hyvä esimekki siitä, miksi kannattaa välillä penkoa varastojaan: voi vaikka löytää ihanaa lankaa, josta tulee käden käänteessä hyvä tuote.


Colinetten Point Five, 100g, väri... tuntematon. Oletan että väri on edelleen valikoimissaa, mutta tämä lanka on marinoitunut kaapissa ainakin vuodesta 2003, mahdollisesti jo vuodesta 2001 saakka. Koetin katsella Colinetten sivuilta vastaavaa väriä, mutta en keksinyt mikä se voisi olla. Mysteeri on sekin, minkä kokoisia puikkoja käytin ja loinko 14 vaiko 19 silmukkaa. Helmineuleena tämän tein; neuloin niin pitkälti kunnes lanka riitti enää vain päättelyyn. Napit löytyivät kaapista ja ne ompelin kiinni saman värisellä Colinetten mohairilla, jota oli pieni nöttönen samassa pussissa.
Olen ostanut tämän langan Tukholmasta, ja antanut marinoitua ja marinoitua... kunnes näin Ravelryssä siitä tehtyjä kivoja kaulureita. Otin puikot ja silmukat sinnepäin ja tuloksena on täydellinen tuote! Tämä on loistava pystykauluksellisten takkien kanssa: mahtuu alle, suojaa takkia puuterilta ja on vielä kivan värinen.

Joten, lukijat, hyvää viikonlopun alkua ja penkokaa tekin lankavarastojanne!