Burrarrd

Malli: Burrard,  Glenna C. julkaistu Twist Collective Winter 2012

Lanka: Drops Lima, 65% villaa, 35% alpakkaa

Menekki: 

Puikot: 4 ja 4,5 mm (?) 

Napit: Drops 20mm poltetut puunapit

Olen ollut oranssin neuletakin tarpeessa jo jonkin aikaa. Kun huomasin että Dropsin Lima - lankaan tulee uusi oranssi väri, tilasin sitä Lumoavasta Langasta takillisen verran. Suunnitelmissani oli neuloa yksi toinen malli, mutta Twist Collectiven ilmestyttyä alkoivat palmikot kiinnostamaan. 

Burrard oli helppo malli  neuloa, vähän toki piti tarkistella että saa oikeat käännöt oikeaan kohtaan, mutta pääasiassa kuviot ovat hyvin loogiset. "Palmikot" ovat aika erikoiset. Ne eivät ole aran - palmikoita, eivätkä oikestaan kelttiläisiä tai viikinki- palmikoitakaan. Silti, niissä on kaunis, polveileva rytmi.  

Dropsin Lima - lanka on erinomainen lanka palmikkoneuleisiin. Alpakka antaa hiukan pehmentävää pörröä, kierre on mukava ja palmikot erottuvat hyvin. Toki lanka ei ole laskeutuvaa, ei lainkaan, mutta tällaisen neuleen tuleekin olla istuva. Siksi neuloin mukisematta kaikki kappalet erikseen ja ompelin saumat. Saumat näet tukevat tällaisen neuleen mallia hyvin ja istuvuus paranee.  

Hihoista taisi tulla aavistuksen pitkät, muta en anna sen häiritä. Lämpimän (ja lämpimän värisen) neuletakin myötä kiitän teitä lukijani yhteiestä vuodesta 2012. 

Hyvää neulevuotta 2013 toivottaa Prosessineuloja! 

Joulupipo

Viime postauksen kommenteissa kyseltiin  keskeneräisen pipon ohjeen perään. Tässä tulee:

Malli: Autumn Aurora Dropsilta 

Lanka: Drops Alpaca, kaksi eri harmaata, vihreää, oranssia ja pinkkiä

Väriyhdistelmä itse suunniteltu

Puikot: 3mm

Fiilis: Jees! 

Aloitin tämän pipon pikuneuleen tarpeeseen sen kummemmin sitä suunnittelematta. Niinpä väriraitojen balanssi ei ole ihan just tismalleen mieluinen - jos oikein ottaisin ja suunnittelisin värit, tekisin varmasti toisin. Mutta toki tästä tuli tosi kiva näinkin. Malli on myssymäinen, ja sopii hyvin päähäni. Ohuesta Alpacasta tehtynä tämä ei ole kaikkein lämpimin, mutta mukava joka tapauksessa. Hyvä tapa käytää ne jämät kauniiseen malliin.

Tupsunkin tein, mutta jos tekisin komean tupsupipon, tekisin tämän Kate Daviesin uuden mallin.

Prosessineuloja toivottaa iloista joulun aikaa lukijoilleen, palataan taas pian sen valmistuneen oranssin neuleen kanssa!

Joulukuu vie neulojasta mehut

... mutta ei pelkällä neulomisella. Päinvastoin, tuntuu että neulojan into katoaa kaiken muun tärkeän ja vähemmän tärkeän kiireellisen asian alle. Kova on kilpajuoksu pyhiä kohti!

Olenhan toki neulonutkin. Valmiiksi asti sain uudet pöllölapaset :

Malli: Horatio and Oren, Snowy owl aikuisen koossa

Lanka: Gjestal Maija

Puikot: 3mm

Koko: lapsen koko

Fiilis: ovathan vain nämäkin kauniit! 

Jo neljännet pöllölapaset tälle syksylle. Minun käsialallani sain aikuisen pienimmästä koosta pienet lasten lapaset Maija- langalla. Kuvio oli jo helppo, sillä paljon samaa on tässä lumipöllössä kuin sen harmaissa kavereissa. Ikävä kyllä näiden saaja asuu kaukana, enkä voi ottaa kivaa kuvaa lapasista käytössä. 

Kaksi paria Fredrika - sukkia, molemmissa Gjestal Janne lankana. Kuvasta ei uskoisi, mutta viininpunaisen parin varsi on yhden kuviomallin verran lyhyempi. Menekki on silloin aika tarkkaan 100g Jannea. Sinisissä sukissa varsi on pidempi, ja kolmas kerä oli pakko aloittaa. Jalan koko on sellainen 37-39 näissä sukissa. 

Fredrikat ovat ilo neuloa kierrettyjen silmukoiden ja helpon kantapään vuoksi - suosittelen lämpimästi! Lankana voi hyvin käyttää laajan värikasrtan Jannea tai Seiskaa. Ohjeen löydät tästä. 

Täsääs vielä hiukan ylivalottunut kuva sukanvarren kuviosta ja kantapään alusta.  

Niin ne neuleinnon rippeet... 

Pakko oli aloittaa uusi pipo...

jottei vahingossakaan tulisi viimeisteltyä Oranssia. Nyt jos jotenkin jaksaisi edes ottaa toisen näistä käsiinsä, voisi joskus saada valmistakin. Ehkä tämä blogissa julkistaminen tuo vähän potkua... Miten on neuleinnon laita siellä ruudun toisella puolella? 

Harmaa norjalainen

Talvi, se on täällä taas! Kuvaa ottaessa oli vain  -20 astetta. Huomaa höyryävä hengitys.  

Malli: Mukaelma Dropsin mallista  

Lanka: Drops Alpaca, yhteensä 6 kerää pääväriä ja kaksi kerää kaarokkeen värejä

Puikot: 3mm bambu-Addit ( parhaat puikot Alpacalle!)

Fiilis: No onhan se kiva! 

Langat olivat ostettuina jo aikoja sitten, neulominen vain antoi odottaa itseään. Neuloin vartalo- osaa ja hihoja pitkään, aina välillä kun siltä tuntui. Silmukkamäärät laskin itse Elizabet Zimmermannin Percentage- systeemin mukaan. Alkuperäinen ohje kun on pieni liivi, minä kaipailin uutta kaarrokepuseroa Alpacasta. Tämä mustavalkoinen pusero on ollut yksi rakkaimmista neuleistani, ja se on saanut tosi paljon kehuja. Jos siis haluat neuloa kaarrokeneuleen, mutta kirjoneule hirvittää, tässä voisi olla se sopiva malli juuri sinulle. 

On kiva huomata että osaan sen verran neulematikkaa, että tuloksena on sopivan kokoinen ja istuva neulepusero. Tein muuten taakse pariin kohtaan muutaman lyhennetyn kerroksen, jotta neule istuisi mukavasti ylle. 

Harmaa ja valkoinen olivat itsestäänselviä valintoja, mutta tehosteväriksi  ehdin jo miettiä kolmea muutakin väriä. Lopulta  oranssi vei voiton. ( Oranssia on muuten nytkin puikoilla villatakin verran!) 

Wollmeise lace colourbag nr 8

Pois se minusta , että ketään yllyttäisin neulomaan jonkin mallin, tai ostamaan jotain tiettyä lankaa... tai yllyttymään impulssiostoksiin. Mutta tästä lankaostoksesta olen niin iloinen, että pitää se blogissakin jakaa. 

Wollmeise Lace colour Bag, set nr 8.

3x 100g Wollmeisen pitsilankaa, kolmessa yhteensopivassa värissä. Yhdessä erässä on 525 metriä lankaa. Kaikki pakattuna Wollmeise- pussiin, ja bonuksena ohje, jonka avulla voi tehdä kauniin huivin näistä väreistä. Ja lankaa jää vielä reilusti yli omiin huiveihin!

Tässä kuvassa näkyy koko pakkaus vielä paremmin. Minun värejäni ovat, vasemmalta lukien, kirkas punainen Bussi, mausteinen oranssi Tandoori Masala ja violetinkirjava Magnolie dark. Vihreä huivi on ohjevihkosen kannessa.

Alemmassa kuvassa näkyy hyvin, miten värit vääristyvät. Yläkuvaa varten onnistuin kai säätämään valkotasapainon oikein, sillä se on hyvin totuudenmukainen.


Niin, ja mitenkä näitä saa? Lace bag- versioita on monta erilaista. Ne tulevat Wollmeisen nettikauppaan myytiin tiistai- iltaisin klo 18 Suomen aikaa. Viimeksi kauppa kai tyhjeni minuuteissa - tekeekö mielesi kokeilla onneasi? Ole oikealla sivulla ajoissa paikalla ja mene vikelästi kassalle!

Tästä pääset tutustumaan pitsipakkauksiin ja näet kaikki kauniit väriyhdistelmät. Mutta vain omalla vastuulla! ( Tule toki kertomaan, jos päätit ostaa ja minkä sait kassalle saakka... )

Kontiot

Malli: Kontio, Tiina Kuu 

Ohjeen löydät uudesta Ullasta! 

Lanka: Seitsemän veljestä, menekki kokoon 43 140g

Puikot 3,5mm 

Fiilis: todella kiva malli neuloa ja istuu hyvin jalkaan

Kiitos taas Tiina Kuulle mainiosta sukkamallista! Tässä on tarpeeksi hauskaa tekemistä, jotta mielenkiinto säilyy, sopivan paksu lanka ja hyvä istuvuus. Plussana kierretyt silmukat, joista pidän edelleen tosi paljon. Minulla onkin jo toinen pari Kontioita tulossa, toinen sukka kantapäässä jo. 

Neulekuvaus taas - no onhan se pimeää, kyllä. Koitin tuoda vähän väriä kuvaan kirjavalla matolla. Valovoimasta ei onneksi ole pulaa, järkkärissä on hankittu todella tehokas lisäsalama. Niiden valotehojen säätäminen, eli salaman suuntaaminen ja valon säätäminen vaatii harjoittelua. Otin semmoiset 20 kuvaa ja niisä kaksi on tässä postauksessa. Kovempi harrastaja olisi jaksanut kuvata enemmän, mutta nyt on maanantai - ilta.... Jatkan harjoituksia, sillä pimeyttä tulee vielä lisää ennen kuin vuosi vaihtuu. 

Puserosta vetoketjutakiksi

Tähän postaukseen olen kerännyt ajatuksia ja kokemuksia vetoketjuista neuleissa. En ole mikään guru, mutta näin minä tämän asian näen. Olen tehnyt ja käytössä testannut useamman vetketjullisen neuletakin, ja näillä konstein olen ollut aika tytyväinen. Siksi kehtaan niistä kertoa muillekin. En kuitenkaan yrittänyt tehdä tästä oppikirjamaisen kaunista jälkeä, ihan tavallista vain. Älkää siis ihan haukkuko minua pystyyn! 

Olen aivan varma että ruudun toisella puolella moni sanoo näitä katsoessaan: ei noin, kun minä teen sen näin... joten oliskin hauska lukea parhaita niksejä kommenttilaatikossa. Tai ehkäpä toisesta blogipostauksesta? Kaikki hyvät vinkit ja prhaat käytännöt jakoon! 

Muutin Aftur - mallin neuletakiksi. Tein keskelle kapean "raidan" eli steekin. Juuri taiteen sääntöjä rikkoen ehkä hiukan liian kapean, vain 2 silmukkaa. Vaihdoin langat aina tämän "pystyraidan " kohdalla. Langanpäät jäävät reunan huolittelun alle eikä niitä tarvitse päätellä. Yllä olevassa kuvassa olen jo ommellut yhtä silmukkajonoa pitkin ylös - ja toista alas ompelukoneella. Käytin lyhyttä piston pituutta, ja löysäsin paininjalan puristusta reilusti. Musta ompelulanka  erottuu vaaleammasta neuleesta jotenkuten. 

Vahvistuksen voisi tehdä monella eri tavalla - jos minulla olisi leveämpi silmukkakaitale ja jos  neuloisin  kahdella säikeellä, voisin jättää reunan vahvistamatta. Lett- Lopi on näet varsin tarttuvaa, villaista lankaa. Virkatakin voisi vahvikkeeksi, mutta lanka on aika paksua, joten en halunnut käyttää sitä tapaa. Siispä ompelukone vain esiin! 

Ja sitten leikataan takki auki kahden ompeleen välistä. Solmin koneompeleen langat tiukasti muutamalla solmulla molemmissa reunoissa. Leikatessa on hyvä olla terävät sakset - ja tientekin varoa ettei leikkaa neuleen takakappaleen läpi.

Olin laskenut neuleeseen keskiraidan l. steekin silmukoiden lisäksi reunasilmukat. Poimin reunakaiteleen silmukat tästä reunasilmukasta ja neuloin sen valmiiksi. Kuvassa näkuu huolittelematon leikkausreuna. Aika siistin näköinen, uskon että nuo pienet päät huopuvat ajan kanssa kiinni takkiin.  Jos siinä olisi useamman silmukan lista voisin pistellä sen kiinni takkiin, jottei se  nousisi pystyyn. 

Vetoketjua ommellessa tykkään käyttää parsinneulaa, jossa on pienehkö silmä. Vetoketjulista on aika tiivistä, ja varsinkin alareunassa on kova, muovitettu kohta, josta täytyy oikein porata läpi. Sormustin on siinä kohdassa varsin kätevä! 

Lett- lopi ei ollut ominaisuuksiltaan ihan kaikkein parasta ompelulankaa. Se on höttöistä ja pyrkii hiutumaan kulkiessaan vetoketjun materiaalin läpi. No, lankaa voisi vahvistaa huovuttamalla sitä kämmenien välissä hiukan, tai sitten käyttää lyhyttä pätkää kerrallaan. 

Jos lanka olisi kovin paksua, ottaisin siitä muutaman säikeen ja ompelisin niillä. En ole koskaan ommellut vetoketjua neuleeseen ompelukoneella, mutta olen ymmärtänyt että niinkin voi kai tehdä... 

Vetoketjun pituus pitää tietenkin tasata ja merkitä huolellisesti neuletakin etureunaan. Pidän vetoketjun kiini siitä vaiheessa kun merkkaan ja neulaan sen kiinni takkiin. Ihan rehelliset nuppineulat ovat aina riittäneet. 

Tässä kuuluisa nurja puoli - ompelen vetskarit kiinni tikkipistoilla, jotka lukittuvat kivasti kiinni. En stressaa turhia äärettömän tasaisesta jäljestä, vaan luotan käsialaan. Ainoa mitä kannattaa varoa on se, ettei ompele liian läheltä vetskarin hampaita - voi olla, että lukko ei liu' siitä ohi! Tässä linkki Käspaikan esittelyyn tikkipistosta. Kuten huomaatte en pyrkinyt tekemään pistoilla suoraa linjaa. Uskokaa kuitenkin pois, nuo kuvan pistot menevät edes- takaisin, eivätkä ole etupistoja. 

Samaa lankaa käyttäen - ja varsinkin näin karvaista- eivät pistot juuri näy oikealla puolella. Itse ompelun teen oikealta puolelta.  Jos nurjan puolen esittely huolettaa, on yksi konsti ostaa kaunista nauhaa, ja ommella se vetskarin päälle sisäpuolelle. Tai neuloa kapeaa nauhaa samalla langalla ja ommella se siististi reunan päälle. Tämä on ihan viisasta silloin, jos reuna jää näkyviin. Tässä mallissa sitä vaaraa ei juuri ole, onneksi!  

Semmoista tällä kertaa. Kontio - sukkia on jo yksi pari valmiina, ja aloitin juuri oranssin neuleen. Harmaa kausi taitaa olla omissa neuleissa ohi? 

Aftur

Malli: Aftur, Istexin ilmaismalleja. 

Lataa ohje englanniksi tästä.

Omat muokaukset: kaksisuuntainen vetoketju ja vyötärömuotoilut

Lanka: Istex Lett Lopi, ostettu shopicelandic.com

Puikot:  4,5mm

Fiilis: Rakkkautta vain.... 

Tämän islantilaisneuleen langat ovat olleet minulla jo vuoden, pari varastossa. Tänä syksynä tuli vahva olo siitä että tarvitsen toisenkin islannin lampaan lämpimästä villasta tehdyn neuletakin. Niin, sen harmaa - valkoisen Brynjan lisäksi. Tämähän on kauniin maanläheinen ja suorastaan värikäs. 

Tästä tuli rehellinen työvoitto: neuloin ensimmäisen version kaarroketta myöten valmiiksi ihan neulomisen hurmassa, kunnes epäilys iski. Sovitus sen vahvisti: väljää oli joka suuntaan viitisen senttiä liikaa. Omat muotoiluni näyttivät vain hassuilta ylisuuressa paidassa. Purkuunhan se meni, ja saman tien uusiksi. Muokkaukset tein suunnilleen samoin kuin Brynja- takissa: keskelle etu - ja takakappaleita.

Steekin tein keskelle ihan näppituntumalla. Vahvistin sen ompelukoneella, sillä vaikka tämä on tarttuvaista villaa, steekin leveys ei päätä huimannut. Neuloin eteen reunukset ja ompelin vetskarin tikkipistoilla. Otin näistä vaiheista valokuvia, kiinostaako ketään postaus aiheesta?

Valokuvat napattiin kylmällä parvekkeella. Olisin voinut poseerata vaikka kuinka pitkään, sillä tämä takki on suloisen lämmin, kun tuulee ja kosteus käy luihin ja ytimiin. Kaksisuuntaisella vetoketjulla voi sitten säätää kuinka paljon lämpöä itse tarvitsee. Viimeistelin neuleen huolellisella pesukka, jossa koetin houkutella sisäpuolen karvanpäitä tarttumaan kavereihinsa kiinni. Niinpä tämä takki ei pistele laisinkaan. Ensimmäinen Lett-Lopi neuleeni nimittäin melkein jäi käyttämättä, koska se kutitti niin paljon. Kevyen käsinpesun jälkeen ongelma poistui ja Brynja on ollut yksi rakkaimmista vaatteistani. Käyttöön tämäkin Aftur pääsee, rakastan Islannin lampaan villaa ja malli passaa hyvin.

Contemporary- pipo

Malli: Contemporary, Veera Välimäki ( ravelrystä)

Lanka: Wendy merino dk, menekki 76g

Puikot: 3,5mm 

Mainio pipomalli tämä! Kuva ei tee palmikoille täyttä oikeutta. Selkeästä ohjeesta huolimatta tämä ei ole ihan yhden illan pipo - palmikot ja myssyn pituus vaatisivat sitten aika pitkä illan. Ohje on huolellisesti kirjoitettu ja kauniisti editoitu. Pipon lisäksi mukana on ohje kauluri-huiviin. 

Mikä siinä muuten on, että pipot vaan näyttävät paremmilta, jos hiuksia näkyy alta? Tai ainakin siltä minusta tuntuu. Tässä pipossa mainiota on pitkä pää, jonka saa takaa tungettua pipon laskoksiin. Tykkään tämän tapaisista pipoista paljon - oikeinkin istuvat, pyöreäkupuiset pipot kun pyrkivät nousemaan itsetään päästä pois. Tämä pysyy kiltisti paikallaan. Lanka on mukavan kuohkeaa ja pehmoista merinoa, juuri sopivaa pipoksi. 

Pikku pöllönpoikia

Ohhhoh, onpas tässä kulunut aikaa. Onneksi olen neulonutkin aika lailla. Puretaan siis jonoa pois ja blogataan hiukan.

Nämä kakasi paria olen neulnut samlalla mallilla kuin omat pöllölapaseni, Twist Collectivessa
 ilmestyneellä Horatio and Oren - mallilla. Ja tämä malli on mainiotavastinetta rahalle: Saat kaksi erinäköistä pöllöä ja ohjeet kahteen lasten ja kahteen aikuisten kokoon  kummastakin.

koko: noin 3v, ohjeen pienin koko

Puikot: 2mm minipyöröt

Lanka: Hjerte garn Ciao Trunte, 180m/ 50g, superwash merino

Fiilis: todella jepa!

Lanka oli mainiota kirjoneuleisiin, ja 2mm minipyörö x2 oli oiva tapa neuloa. Tiheys on tässä noin 34-36s/ 10 cm. Lasten kokoja varten on oma kaavio, mutta eri koot tehdään pienemmillä puikoilla aja ohuemmalla langalla neulomalla. 

Koko: toivottavasti noin 5v, se suurempi lasten koko

Lanka: Sandnes Maija

Puikot: 2,5mm minipyöröt

Fiilis: hauskat!

Maija on mainio lanka, hyvissä väreissä ja laatukin kohtuullinen. Mutta pitää olla tarkkana neuloessa, sillä lanka pyrkii halkeilemaan ja neuleeseen jää ikäviä lankalenkkejä. Kooltaan nämä keltaiset ovat suuremmat kuin 3v, aika lailla sain niistä suuremman lapsen koon. Mittataulukon mukaan noin 5v.

Siinä pöllönpojat nököttävät. Tämä malli on valtavan kiva neuloa, ja kun toistaa ja toistaa sitä samaa kaaviota, käy neulominenkin helpommaksi.  Nämä molemmat parit ovat nk. J- neuleita, mutta saajansa eivät osaa vielä lukea. Luotan että näistä ei juoruilla etukäteen! 

Palataan pian! 

Oregon cowl & handwarmers

Malli: Oregon accesories kit, Autumn colourway

Sunnittelija Alice Starmore, ostettu Virtual Yarns- nettikaupasta 

Cowl eli kaulahuivi, puikot 3mm 

Lanka: Hebridean 2- ply

Fiiis: aivan mahtava projekti! 

Tämä kaulahuivi? kauluri?  on todella kaunis ja aivan mahtava käsityöprojekti. Suunnittelijan taito näkyy paitsi kauniissa mallissa, myös upeissa langoissa jotka ihan säkenöivät monissa väreissä. Lankojen värit ovat siis suunnittelijan itsensä luomia ja tuottamia. Yksittäinen väri - joista paras esimerkki on väri Selkie - onkin upeasti monenvärisen kirjava. Ei tweedmäisen nyppyinen, ei kahdesta eri säikeestä tehty vaan kirjava jo villasta saakka. "Heathered" on englanninkielinen termi tällaiselle langalle. 

Pakkauksessa on tarpeeksi lankaa kaulurin, pipon, kädenlämmittimien ja kirjoneulesormikkaiden tekemiseen. Lisälankaa on sen verran, että voi neuloa yhden sormikkaan kadonneen tilalle. Se on minusta valtavan hieno juttu! Tämän asustekokoelman idea on neuloa ensin helppo kaulahuivi, sitten pipo, jossa on kavennuksia. Kädenlämmittimellä voi harjoitella pienen ymrpärysmitan kirjoneuletta, ja lopettaa voi sitten sormikkaisiin, kun on jo varma kirjoneuleen neuloja. 

No, minä tunsin tarvetta kaulahuiville ja kädenlämmittimille, joten tein sitten ne. Yhden kädenlämmittimen neuloo parissa illassa, ja kaulurikin eteni varsin nopeasti. Olen neulonut monta kirjoneulepipoa ja -sormikasparia joten ei se ihan osaamisesta jäänyt kiinni :) 

Oregon - malli tulee yhdestä Alice Starmoren kirjoneulemallista, ja se on sovellettu nyt tähän asustesarjaan. Innostuin niin, että ostin pakkauksen heti kun sain siitä tiedon. Samalla hiukan harmittelin, sillä olen aina pitänyt enemmän Oregonista Spring - väriversiona. Viikko- pari sitten tulikin tieto, että tästä keväisestä väristä on myös tehty vastaava neulepaketti. Olisi siis kaiketi pitänyt himmailla vielä hetken ? No, nautin kovasti lankojen kerimisestä, koetilkun neulomisesta ja itse neulomisesta. Ehkä joskus on sitten keväänkin aika, nautin nyt syksyisitä väreistä. 

Patalappuja listalta

Vieläkään eivät ole tähdet kohtdanneet - Oregon on valmis muuta kuvaajan kanssa tekee tiukkaa ehtiä kohdakkain. 

Sen sijaan tässä pieni kimara patalappuja uudesta kirjasta: Patalappuja à la Carte. Kirjan on tuottanut Taito Uusimaa ja Jaana Vehkasalo. Tykkään valtavasti ideasta! Nyt on koottu suomalaisten suosimia erilaisia patalappumalleja kauniiksi kirjaksi. Jotenkin pidän itse kudottuja tiskiluutuja kovin amerikkalaisena hapatuksena, vaikka tiedän hyvin että näin ei ole. Esimerkiksi Amurin työväenmuseossa voi nähdä ajanmukaisia, historiallisia keittiön tekstiilejä - monet käsin virkattuja. 

Lankana käytin Dropsin Safrania, nämä olen virkannut 2,5mm koukulla. 

Tämä malli on nimeltään Aamukahvilla. Kaksinkertainen ruudukko, joka virhataan yhteen ja kirjotaan timanttipistoin. Tuloksena on tukeva ja kaunis patalappu kuumiinkin paikkoihin. Ohje on julkaistu tänä syksynä Suuressa Käsityö - lehdessä. 

Tämä pehmeämpi lappu kaipaa selvästi höyryttämistä, mutta kun tuli muka niin kiire :) 

Malini nimi on Juustokehä - takaraunavirkkausta kaikki tyynni. En ole ihan 100% tyytyväinen värivalintoihin, mutta malli on kiva virkata. Jatkan siis värisommittelua. 

Tässä kaksi romanttisemman näköistä mallia: takana kirjovirkattu Tähtihetkiin ja edessä malli nimeltään Silmäniloksi. On ollut tosi hauska kokeilla ja oppia uutta virkkaamisesta, kuten takareuna- ja kirjovirkkausta. 

Kirjan mallilankoina on Mandarin Petit ja Smart. Seuraavaksi aionkin tarttua villaisiin malleihin; Smartin korvikkeksi voisi käydä ne kaikki Karisman jämät joita kotoa löytyy. Kirjassa on 26 eri mallia, sekä puuvillasta että villasta. Mallit ovat varmasti monelle tuttuja, ympäri Suomea kerättyjä. Omaan kotiin näitä ei ole pakko jättää, sillä nämä lähteävt syyslomareissulle tuliaisiksi - siitä johtuvat erilaiset väritykset. Aika kelpo idea sekin; patalappu on kuitenkin käyttötavaraa mutta voi se olla kauniskin! 

Solmusukat

Nämä valmistuivat jo hetkinen sitten. Tänään otettiin viralliset valokuvat. 

Tässä sukassa harjoittelin mm. erityisen joustavaa virolaista luontitpaa ja kärjen kavennukset ovat nekin ilmeisesti virolaista alkuperää. Joko arvaat, kenen tunnetun amerikkalaisen, etelänaapurimme neuleperinteestä ammentavan suunnittelijan sukat nämä ovat? 

Malli: Knot socks, Nancy Bush

Kirjasta Sock knitting mastercass: Innovative techniques and patterns

Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, värissä Kurpitsa

Menekki 76g

Puikot: muistaakseni 2,75mm

Fiilis: väriterapiaa! 

Tästä mallista ei ole pahaa sanottavaa. Tykkään kokeilla uusia tekniikoita, mutta tuloksen on parasta olla sekä kaunis että toimiva. Mallineule on todella joustava, ja sukan takana oleva joustinneule takaavat, että nämä sukat menivät vaivatta hiukan paksuun pohkeeseni ilman mitään muutoksia. Todella siroon nilkkaan ja pohkeeseen voisi olla tarpeen vähentää muutama silmukka. 

Knot eli solmu on tuossa sukan päällä oleva palmikkosolmu. Sekin oli niin helppo, että jo toisen mallikerran kohdalla ohjeen voi laittaa syrjään. Suosittelen tätä mallia ja kirjaa kaikille utelialle sukanneulojille. 

Oregon - kirjoneuleita valmistuu pikapuoliin, mutta ne langanpäät vähän teettävät työtä. 

Syksyn väriversio

Joskus  pelkkä aloitus ottaa oman aikansa. Ennen neulomista nämä vyyhdit piti keriä nätisti. 

Onnistuihan se. Sain hyvän neuvon - oikeastaan tutoriaalin - neuleystävältä, ja tein oman nostepinnen. Vyyhdinpuiden ja pahvisen "kerijäpuikon" kanssa kerin kaikki vyyhdit käsin. En olisi millään malttanut! Sain keriessä hyvin aikaa harkita, tekisinkö pakkauksen ohjeen mukaan ensimmäiseksi kaulurin, pipon, hansikkaat vai kädenlämmittimet. 

Samalla kun kerin, tein myös oman värikartan. Värein merkkilaput tökkäsin vain sisään keriin, mutta eiväthän ne siellä pysy ihan koko aikaa. Neulon joka tapauksessa kerän ulkopuolelta - siistit kerät pysyvät paremmin paikoillaan näin kerittyinä. En halua aloittaa sisältä, sillä sitten minulla olisi lopuksi 14  hyvin löysää keränloppua ja mahdoton sotku lankoja. Varmaankin jos neuloo kokonaisen puseron ja pitää kerän keskeltä aloittamisesta, ei selaista ongelmaa synny. Jokainen kerä kun neulotaan loppuun heti. Nyt en tiedä, neulonko kaikki pakkauksen tuotteet kerralla. 

Keriminen kannatti. Oregon cowl on  nyt puikoilla. Värit ovat hurmaavat, elävät. Hebridean - lanka on pehmeää, tarttuisaa eikä 2-ply kierre hajoa neulottaessa hötöksi. En meinaa malttaa lopettaa neulomista, sillä värien ja kuvioiden keskinäistä leikkiä on niin mielenkiintoista seurata.

Elisbeth cardi

Malli: Elisbeth cardi, Chic Knits. Koko 37"

Lanka: Cascade 220värissä Gris, Lumoavasta langasta

Menekki noin 400g, Puikot 4,5mm

fiilis: Mittasuhteet pielessä? 

Mainio malli neuloa, ohjekin superselkeä. Ensin helmaosa kokonaisena, sitten taka - ja yläsivuosat. Pienet hihat perään, ja shaalikaulus poikittain. Nappilenkit tehdään hienosti virkkaamalla, pysyvät varmasti paikoillaan. 

Vaan nyt taisi tehdä lanka tai kokovalinta tepposet. Tuntuu, että ylimääräistä on hiukan joka suuntaan liikaa. Yhtäältä halusinkin vähän väljemmän vaatteen, mutta toisaalta en haluaisi aivan hukkua tänne sisälle. Purkuun? Pitoon? Enpä tiedä. Ehkä pitoon, mutta vaikka vyön kanssa, jotta näyttää siltä että sisällä on ihminen. Toki nämä kuvat eivät näytä koko ihmistä, mutta vähän väljältä tämä neule vaikuttaa. 

Naamakin on syksyn kunniaksi harmaa ja väsynyt - hyvä siis, että sitä ei näissä kuvissa näy. Jatkan Louhittaren luolan Kurpitsa -langasta  sukkien neulomista ja jään tuumailemaan Afturin jatkoa. Se nimittäin meni purkuun ja on juuri saatu neulottua uudelleen. Steekkaus on seuraavana. 

Ai niin, tässä malissa on hauskat ketjupalmikot takana. Mielestäni onnistunut ratkaisu, sillä tämä ei ole mikään aran-neule kuitenkaan. 

Portti 2012

Auringonlasku Marjaniemessä perjantaina

Perjantai-illasta sunnuntaille olin Pohjoisen neuletreriitissä PORTTI 2012:ssa. Hailuoto on upea paikka - sellainen, jonne kaipaa uudelleen takaisin. 

Retriitn teemana oli tänä vuonna villapaita. Ohjelmaan kuului mahtava selonteko aidon tikkuripaidan historiasta ja sen omaleimaisista piirteistä. Oli hienoa kuulla paidasta aivan lähteestä saakka ja nähdä monta erikoista  ja hienoa yksityiskohtaa ko. paidasta aivan omin silmin. 

En onnistunut ottamaan retriittirakennuksesta  kuvia - oleskelimme ja majoituimme majakasta hiukan oikealle, vanhassa luotsirakennuksessa. Mukavan yhdessäolon ja kiiinnostavan ohjelman lisäksi oli aivan fantastista päästä välillä ulos tuulettumaan. Kaunis paikka ja hieno sää houkuttelivat kävelemään merenrantaan.

Ja iltasella näin majakan valon syttyvän auringon laskiessa. Ikävä kyllä en hoksannut käydä tunnelmoimassa tähtitaivasta ja majakkaa yöllä. 

Pääsimme opastetulle käynnille majakkaan - kapeat portaat vievät huipulle, jossa on tämän kallis ja monimutkainen valolaite. 

Mutta valoa riittää Hailuodossa muutenkin. Koko taivas ja maa hehkuu auringonlaskun aikaan niin hienoa valoa, että pikkukamerallakin saa näin kauniita kuvia. 

Auringonlaskut olivat hienoja molempina iltoina. Marjaniemessä hurisevat tuulimyllyt, ja niitä näkyi myös lauttarannassa. Lauttamatka olikin jännä kokemus, merivesi vain pärskyi mennessä kasvoille. 

Ostin Luovon Puojista matkamuistoksi itselleni Satup - kassin, johon on painettu lautan säännöllinen aikataulu. Puoji on auki kesäisin ja sieltä kuten myös nettikaupasta löytyy muun muassa aitoja tikkureita  ja niistä sovellettuja hinoja hattuja ja lippiksiä. 

Majakka ja luotsit liittyvät Marjaniemen historiaan kiinteästi. Oppaan mukaan Ouluun tulevat laivat työllistävät luotseja yhteensä noin 1000 luotsauskertaa vuodessa. Kuvassa luotsin laiva - pilot tarkoitaa nimenomaan laivan luotsia, eikä alkuperäisesti lentokoneen pilottia tai tv- sarjan koejaksoa taikka uuden asian koemielessä tehtyä projektia. 

Niin, se neulominen? Ja mahtava yhteishenki? Valtavasti uusia ideoita, lankoja, malleja, materiaaleja, välineitä? Vanhoja ja uusia tuttavuuksia? Sitä neulomista ja kehräämistä? No niitä kaikkia oli tientenkin paljon. Tarvitseeko sitä edes sanoa - tai jakaa kuvin. Tiedätte kyllä. Jos ette, tulkaa ensi vuonna kokemaan tämä hurmaava paikka. Jäin siihen käsitykseen että ehkäpä täällä neulotaan ensi vuonnakin.