Huhhuh. Nyt pitää kiirettä opintojen kanssa ja kummasti sitä menee lukiessa ja kirjoittaessa aikaa niin, että EI tee mieli lukea tai kirjoittaa vapaalla- edes blogeja tai omaa blogia. Vielä on puristettava reilu kuukausi, sitten alkaa putki päättymään. Kiitos kaunis teille, jotka olette jaksaneet kurkata tännekin ja jättää kommentteja :)
Tartun kyllä useinkin neuleeseen, mutta en ole innostunut jatkamaan sitä norjalaista kirjoneuletta. Pakkohan sitäkin on pian jottei jää kesken. Mutta sen sijaan tein tarpeeseen parit neulomukset.
Malli U, ryppyvarsisukat, Novita Sukkalehti
Lanka: Novita Nalle, noin 130g
Puikot: Varressa 3mm, terässä 2,5mm
Fiilis: juuri kuten halusinkin!
Käyn kerran - pari viikossa tunnilla hengittämässä syvään, ja siinä sivussa teen joogaliikkeitä. Tunnilla olen paljain jaloin, mutta tunnille matkaan usein jo trikoot päällä. Näin talvella onkin kiva nykäistä polveen ulottuvat sukat jalkaan mennen ja tullen, sekä tunnin loppurentoutuksen/ shavasanan ajaksi. Nämä ovat siis täsmäsukat - ja hyvät tuli. Tein varren aikuisen koon mukaan, mutta tiukensin ja kavensin terää aika lailla, jotta sukka istuu koon 36 jalkaani. Sädekavennus on erityisen kiva näissä sukissa. Haitarimaisen varren voi vetäistä pitkäksi tai sitten olla ihan reilusti sukat makkaralla.
Malli: Kupla, Neulovan nartun blogista
Lanka: Lima 100% villa, hiukan alle 50g kutakin väriä.
Puikot: 3,5mm
Fiilis: lemppariainesta!
Vaikka minulla on paljon kirjoneulelapasia, pidän tosi paljon Karismasta neulomistani Kupla- lapasista. Suunnitelin ensin tälle langalle toista työtä, ja kun suunnitelmat muuttuivat keksin tehdä näistä Kuplat. Tämä superpehmeä 100% villa ei varmaankaan kestä lumipallojen pyörittelyä yhtä hyvin kuin superwash-Karisma, mutta ei haittaa. Ulkona näet sulaa ja sulaa lisää… vielä parkkipaikalla on sohjoa jäljellä, ja varjopaikoissa lunta. Mutta jos tätä tahtia jatkuu, ollaan pian keväässä!
Niin, ja nyt se nolo osuus. Minut haastettiin ja vieläpä ilahdutettiin bloggaajien ilahdutushaasteessa. Vaan minäpä sujuvasti unohdin koko homman, kunnes oli myöhäistä. Mutta tänään lähetin kahdelle ei- bloggaavalle neuleystävälleni Naistenpäivän kunniaksi postikortit. Eikä lainkaan hullumat, sillä löysin sievät kuvat neulojista!
On ikävää, kun muuttaa paljon. Matkan varrella kun tapaa mahtavia neulojia, joiden seuraa jää kovasti ikävä. Ehkäpä näin saan osain tästä haasteesta tehtyä ja kortit ehtivät perille ilahduttamaan näitä kahta tuttua neulojaa.
