keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Vivian

Vivian, suunnittelija Ysolda Teague, Twist Collective winter 2008
Lanka: se markettilanka, 600g kokoon 38"
Puikot: 4mm




Etunäkymä ulkona

Lähikuvaa palmikoista.

Neuloin tämän takin tarkoituksella ohjetta ohuemmasta langasta. Itse asiassa lankavalinta oli kohtalon johdatusta: kokeilin jossain kaupassa tummansinistä palmikoneuletta, ja mietin, että osaisinhan minä itsekin... Olin näet ostanut Vivianin ohjeen heti Twistin ilmestytytyä, mutta ujostelin tehdä tätä ohjeen mukaisesta paksusta langasta. Ilmestyksen saatuani oli ihan pakko mennä kauppaan samalla reissulla ja laittaa Vivian heti puikoille. Olisihan näin työläs projekti kiva tehdä kokovillaisesta langasta, mutta.. tiedätte varmaan, lukijat, tunteen, kun on "pakkosaadahetiny" joku neule puikoille? Siinä ei lankafirman lähetystä odotella.

Ravelrystä luin ja näin tarpeeksi monta menestystarinaa, jossa lanka oli korvattu hiukan ohuemmalla, ja mallista valittu seuraavaksi suurin koko. Näin tein minäkin, neuloin 38" numeroilla ja koko on aika lailla 36". Palmikot vain vetävät jonkin verran kasaan, joten jos jotain tekisin toisin, niin neuloisin lisää pituutta alaosaan ja vyötärölle.

Ohje on hyvä, mutta vaatii tarkkuutta erityisesti kun hihat yhdistetään vartaloon ja neulotaan satulahihat. Eri suuntiin kääntyvien palmikoiden rytmi katoaa helposti ja tulee virheitä... Joita korjatessa on hermot koetuksella, sillä purettavien kerroksien uudelleen neulominen ei houkuttele.

Muuten olo on hyvä: olkoonkin, että tämä malli ei tee pienestä ja kurvikkaasta ihmisestä hoikkaa, jolle ohjeen palmikot antavat vain hillitysti muotoja... on Vivian silti kiva, istuva, neulojan neule. Erityiskiitokset hovikuvaajalleni, joka jaksoi hakea sopivia kuvia vilpoisella pihalla. Neul on oikeasti tumman sininen, eikä noin vaalea kuin kuvissa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Neuleyhteisöllisyydestä netissä ja livenä

Joudutte vielä hetkeen odottamaan Vivianin kuvia ( niitä ei ole vielä otettukaan), sillä nyt on pakko jo minunkin puhua ajassa liikkuvista ilmiöistä, nimittäin neuleyhteisöistä ja niiden näkyvyydestä. Ja hiukan omastakin osallisuudestani asiaan..

Tämän päivän Helsingin sanomissa on sivulla D5 juttu "Koukussa käsitöihin", jossa kerrotaan lyhyesti neulebuumin synnystä ja olomuodoista Suomessa. Lisäksi on haastateltu tutkija Miia Collanusta, joka HS:n mukaan tekee väitöskirjatutkimusta "uuden aallon käsitöistä." Olikin hyvä huomata, että Miia Collanuksella on toki oma blogi,Tavan takaa, joka lienee syytä pitää seurantaan.

Hesarin jutun kuvituksena on turkulaisessa Lankabaarissa pidetty käsityöilta, jossa kuvatekstin mukaan opetellaan huovutustekniikkaa. En tunne tarkemmin Lankabaarin toimintaa, vain www-sivujen kautta, ja pidän ajatuksesta, että on mahdollista opetella uusia tekniikkoja kivassa porukassa, osaajan johdolla. Mutta minun oman kokemuksen mukaan on yleinen harhakäsitys, että käsityötapaamisissa olisi kyse PELKÄSTÄÄN siitä, että "opettaja ohjaa ja kaikki tekevät samaa". Oma tuttu käsityöporukkani tekee juuri sitä mitä huvittaa ja osaa jo niin monenlaista, että olen usein ällistynyt muiden Tikkuajien taitavuudesta. Toisaalta, erityiskursseja ei kahvilassa pidetä...

Jutussa on myös kuvituksena joukko erilaisia käsityöilmiöitä: Taitokeskuksista tuttu paperinaru-lampunvarjostin, jossa roseekukkia, bambulangasta neulottu tiskirätti, huovutetut helmet, virkattu heijastin, ilmeisesti Novitan uusimassa lehdessä oleva neuletunika sekä Marttasukat. Näitä katsellessa tulee mieleen, että taidan olla liian syvällä tässä käsityöskenessä, sillä uutta tuossa oli ainoastaan Novitan tunika, ja sekin vain siksi että Novitan seuraaava mallilehti tulee lokakuun 16. päivä. Jotta voin tunnistaa tunikan uudeksi, se merkitsee, että olen nähnyt ne vanhat moneen kertaan.

Lienee sattumaa, että Hesarin juttu ilmestyi juuri tänään. Tänä viikonloppuna on myös ensimmäinen neulojien ja kehrääjien viikonloppuretriitti; käsityöharrastajat kokontuvat yhteen ja yöpyvät paikan päälä - ohjelmassa on workshoppeja ja vapaata seurustelua, käsitöiden tekemistä sekä mm. lankamyyntiä. Tämäkin on jotain uutta ja hienoa Suomessa- omalla porukalla, ei yrityksien kautta järjesteltyä. Maailmalla erillaiset tapahtumat, kuten Sock Summit 2009 ovat jo aivan eri kokoluokan asiaa... Sock summitista löytyy hyvin lisää luettevaa yhden järjestäjän, Stephanie Pearl-McPheen blogista Yarn Harlot. Retriitti on vielä pienimuotoinen tapahtuma, ja odotan mielenkiinnolla juttuja osallistujen blogiessa. Niin, ja olen ymmärtänyt että Neuleretriitistä saattaa tulla juttu myös erääseen hyvin suosittuun aikakauslehteen.

Sokerina pohjalla: olen itse mukana edistämässä neuleblogien asiaa Seinäjoen Käsityömessuilla HS mainitsee käsityömessujen kasvattaneen suosiotaan viime vuosina. Jutussa tutkija Collanus kertoo kuinka käsityön harrastajat ovat olleet ensimmäisien joukossa omaksumassa uutta teknologiaa ja muodostamssa uusia neuleyhteisöjä. Miksikäs ei olla sitten esillä myös "livenä" eikä vain pyöriä netissä?
Tätä uutta ja samalla niin vanhaa yhteisöllisyyttä olemme edistämässä pienellä porukalla omalla messuosastollamme. Messuille valmistautuminen on ollut tosi haastava homma, sillä emme asu samalla paikkakunnalla, vaan junailemme asioita tarkoitusta varten perustetussa blogissa ja sähköpostilla. Vielä on paljon tehtävää ennen messuja!

Messuosaston lisäksi näymme tietenkin varta vasten perustetussa blogissa. Kerron tästä hommasta lisää lähmpänä, mutta monet blogini lukijat ovat varmasti lukeneet asiasta jo Kerällä - blogista ja Ravelrystä. Pitää myös mainita, että meillä ei olisi varaa olla messuilla ilman ihania sponsoreitamme, suurimpina ja eniten tukea antaneina voin nyt mainita Vuodatus.net blogi- ja yhteisöalustan ja päntäneläisen neulojan paratiisin, lankatalo Tapion Kaupan. E-P messut ovat myös auttaneet meitä tuhansin tavoin järjestelyissä, sillä emme tosiaan ole mikään kiinteä, resusseja omaava pikku yritys, vaan vain ryhmä innostuneita asian rakastajia eli amatöörejä. Päivtyksiä messuilta tulee näkymään osallisten blogeissa ja virallisesssa messublogissakin; näistä kerron lisää lähipäivinä.

Neuleyhteisöt, niiden toiminta ja monimuotoisuus on lopulta kyllä aika pienen piirin asia. Vähän niin kuin muidenkin ilmiöiden kanssa, silläkin on oma elinkaarensa: ensimmäisisitä suomalaisista neuleblogeista on nyt jo tultu uutiskynnykset ylittävään toimintaan ja akateemisen tutkimuksen kohteeksi. Eipä auta muu kuin katsoa luottavaisesti eteenpäin; suhdanteista huolimatta joku aina neuloo sukkaa ja neuvoo toiselle miten se kantapää nyt käännetinkään...

torstai 24. syyskuuta 2009

Valmiiksi neulottu

Kiitos ensiksi kommentoijille- 12 kpl otannasta 9 teki palmikonkiertonsa puikoitta, 3 puikolla. Kommenteissa mainittiin myös että kuvat/ videot esittävät ilman apupuikkoa kääntelyn tehottomalla tavalla - mikä voi hyvinkin olla mahdollista. Neulominen kun on tosi yksilöllinen juttu; yhden käteen sopii puikolla kääntely, toiselle ilman, ja tosiaan, silmukat voi neuloa puikolta siinä järjestyksessä kuin ne pitäisi tulla, ilman mitään siirtoja edes ja takaisin. Onneksi ei alettu puhua siitä miten monella eri tavalla tehdään silmukka!



Nyt piti tulla juhlistamaan sitä asiaa, että Vivianin neulominen on saatettu päätökseen. Juhlan tuntua oli vahvasti ilmassa,kun tein hupun sauman kolmen puikon päättelyllä. Miljoonat palmikonkierrot, satulahihan temppuilu, hupun syvyyden kanssa kikkailu alkoivat jo pahasti väsyttää. Kuvasta näkyy, että töitä on vielä - mahdollinen pingotus, vetoketjun ompelu, vetoketjun piilotusnauhan neulominen ja ompelu... Ja niin, sitten pitäisi ottaa tajunnan räjäyttävän luonnonkauniissa paikassa juuri sopivan valoisana hetkenä ne kuvatkin. Alkaa melkein väsyttää, kun tarkemmin mietin.



Olenkin neulonut jotain hyvin terapeuttista ja rauhoittavaa, jossa ei ole mitään mietittävää... Mitä näistä lappusista tulee, sen näette myöhemmin. Ainakin ne rauhoittavat mukavasti hermoja juuri nyt.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Alaspäin, ja ylös ja ympäri hei...

tuli tuo otsikon laulu mieleen kaikista näistä palmikoista ja niiden kääntymistä kierroksista.

Mitäs nyt on puikoilla? Jotain kivaa, jossa on palmikonkiertoja vaikka muille jakaa. Kuvassa vartalo-osa, keskitakakohta, jossa näkyy hyvin kavennukset. Kyseessä on Ysolda Teaguen Twist Collective Winter 2008 - lehdestä Vivian.
Palmikoiden neulominen on hauskaa, ja ihan erityisen helppoa, sillä en käytä apupuikkoa. Opettelin tekniikan aikoinani tästä tutoriaalista... ehkä. Muistelen, että aika jolloin lopetin apupuikon käyttämisen oli syksy 2002 tai 2003. Suosittelen tutustumaan, sillä Wendy D. Johnsonin kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Tänä päivänä jos hakee samaa tekniikkaa, niin löytyy jopa saman taitavan neulojan tekemä video You Tubesta. Linkki videoon. Hyvä lukija, miten sinä teet palmikkosi? Puikolla vai ilman?

Olen neulonut jo molemmat hihat kainaloon saakka valmiiksi, vartalo-osassa on menossa vyötärö ja kainalon väli. Ja sitten vasta hauskuus alkaa: kaikki yhdistetään, tehdään raglanit ja huppu... Kieltämättä kädet ovat jo hiukan kipeät ahkerasta neulomisesta. Jos kädet kipeytyvät, pitäisi varmaankin aloittaa toinen simppelimpi neule sivuprojektiksi... eikä suinkaan pitää taukoa neulomisesta, kuten lääkäri suosittaa!


torstai 10. syyskuuta 2009

Kaikki vanha on uutta jälleen



Comfrey eli Rohtoraunioyrtti (RavLink)
Rowan Organic Wool collection
Lanka: Novitan Wool
Puikot 3,5mm ja 4mm
Fiilis: mahtava

Lanka tähän neuleeseen löytyi noin vuosi sitten. Kovasti yritin neuloa siitä Baby Cables and big ones too - puseroa, mutta luovutin. Pikkukaapelit valmistuivat nätisti Dropsin Karismasta, mutta ykkösversio jäi kaappiin pölyyntymään.

Oliviasta suuttuneena ajatteln, että se klassinen, istutettu-hiha-pyöreä-kaula-aukko neuletakki ei ole vielä kertaakaan pettänyt. Istuu juuri hyvin ja on erittäin käyttökelpoinen. Joten tuumasta toimeen. Organic wool collection-kirjasesta olen neulonut jo toisen yrtin, Coriander - liivin. Siellä on vielä ainakin yksi pakko- neuloa vaate... ehkä kaksikin.
Purin kovasti pölyävää lankaa ja kastelin sen varovasti - sitten annoin enimpien vesien tippua vyyhdeistä kylpyhuoneessa ja kuivasin ulkona varjossa loput. En koskaan lakkaa ihmettelemästä kuinka nopeasti puretun villan kiharat oikenevat vedessä uittamalla.

Näin syksyn häipyvän valon aikaan on jo usein hankala kuvata sisällä ilman salamaa. Tässä vähän vinkura kokonaiskuva valmiista neuleesta. Napit antavat vielä odottaa itseään, sitten tämä pääsee käyttöön.