Mitalia odotellessa... Ravelympics 2010

Little Birds on valmis!

Malli: Ysolda Teaguen Little Birds, Twist Collective

Langat: Jamieson's Shetland Spindrift, pääväri Eesit, vihreä Leprechaun ja sininen Clyde blue. Painoa: 250g eli 10 kerää Spindriftiä

Puikot: 2,5mm ja 3mm

Fiilis: mahtava! Kaikkeni annoin, ja sain istuvan, ihanan tuntuisen ja mieltä ilahduttavan puseron!

Tässä ehkä suurin murheenkryyni: kaula-aukko. Nyt pitää heti sanoa, että neulomisessa minua viehättää järjestelmällinen toteuttaminen. Ei haittaa, vaikka malli olisi työläs, kun tiedän mitä tehdä. Osaan muokata useimpia malleja - mutta tässä vaadittiin jo minun makuuni liikaa pohdintaa.

Pelkäsin että omien sovelluksieni tuloksena on epämuotoinen kaula-aukko. Yhtäältä ajattelin, että pyöreä perus- kaula- aukko olisi liian pieni suhteessa neuleeseen. Toisaalta murehdin, mitä jos kaula-aukko on liian syvä/ leveä/ muuten vain hassu. Nyt voin sanoa, että ihan passeli siitä tuli. Ikävä kyllä joudun aina ottamaan sopivan puseron tuohon alle, mutta hiukan laajempi kaula-aukko tasapainottaa tämän puseron mittasuhteita mukavasti.


Tässä vielä action-kuvia. Kun neuloo kirjoneuletta ympyränä, saa ilon leikellä neulettaan. Hurjimmat neulovat vain koko puseron pussina ylös asti, ompelevat koneella kaula-aukon muotoisen sauman ja leikkaavat suoraan palan neuletta pois - siis aivan kuten ompelussa.

Tämä kuva toivottavasti selventää mikä se steek on ja miksi se on kätevä: voi jatkaa mukavasti aina neuloen oikealla puolella, ympyrää.

Tässä vielä tekniikkakuvaa olkapäästä ja steekin reunasta: tämä karvainen Shetlanninvilla teki erittäin siistin reunan leikatessa: näkyy tuossa vasemmalla. Olan silmukat päätellään 3 puikon päättelyllä, ja steekin silmukat siinä samassa. En sitten leikannut steekkiä kapeaksi, vaan kokeilin näin, ja hyvä tuli.

Niin, tämä ei tosiaan ollut ensimmäinen kirjoneuleeni jota steekkaan - tosin ihan varmasti ensimmäinen kirjoneule, joka valmistui vain vähän yli viikossa! Lukijat, kiinnostaisiko teitä nähdä " arkistojen aarteita" ja pari aikaisemmin tekemääni kirjoneuletta?

8. päivä, Ravelympics 2010

Kahdeksas päivä. Tuntuu tosiaan siltä kuin olisi viikon ajan neulonut yhtä ja samaa projektia niin paljon kuin suinkin ehtii. Lihakset hapoilla, flunssaisena tämä on muuttunut ajat sitten tekniikkalajista lähinnä henkisen suorittamisen puolelle: teknisesti sujuu, mutta kestääkö kantti loppuun saakka? Pitää vain hikeä otsalta pyyhkien purra hammasta ja uskoa omaan tekemiseen. Niin kuin aina neuloessa, tätä neuletta tehdessä muistaa että hyvänkin ohjeen ja langan avulla tulos voi silti olla susi. Ja kun teen itse muutoksia, tiedän ketää syyttää lopputuloksesta...

Tässä superlähikuvassa kaula-aukon aloitus. Olen edelisellä kierroksella päätellyt kaula-aukkoa vasten arvioimani määrän silmukoita. ( Itse asiassa päättelin, neuloin muutaman kerroksen, purin ja aloitin uudelleen.) Kaula-aukon muotoilut teen 1 silmukan päässä reunasta, eli jätän siihen yhden reunasilmukan. Steekiä varten loin 9 silmukkaa.

Kuvassa näkyy hyvin tämän langan "karvaisuus" joka pehmenee pestessä tosi nätiksi. Lanka itsessään on aika karheaa, ei nyt käsiin satu, mutta lähellä on. Mallitilkkujen pesusta tiedän, että se pehmenee jonkin verran.

Ja tältä näyttää hiukan ajan kuluttua: tarkoitus on leikata steek auki, kaventaa se 2-3silmukan levyiseksi ja ommella se varovasti puseroon kiinni. Kaula-aukon reunasilmukat poimitaan sitten tuosta reunasilmukasta. Pitäkää peukkuja, että kaula-aukko on hyvä! Nimittäin usko tekemiseen menee kyllä, jos tuloksena on hassun mallinen kaula-aukko ja nätisti leikattu pusero.

Oikeastaan nyt alkaa tämän neuleponnistuksen omituisin kohta. Olen toistaiseksi luottanut hihojen suhteen ohjeisiin, jotka on nätisti tehty kaavioiksi. Mutta seuraava kohta vähän ihmetyttää: pian neulotaan edes-takaisin ensin etu - ja sitten takakappale, samalla kaventaen hihan silmukoita. Pyöriön huipulla kappaleet sitten kohtaavat, ja ne päätellään. Katsotaan, mitä tästä tulee... sian korva vai silkkikukkaro, vähän sananlaskua mukaillen.

5. päivä Ravelympics 2010

Neuloja neuloo, neule etenee. Vielä ei tarvitse huutaa havuja! Resori oli yllättävän kivutonta tehdä, kun kerran vain voi posotella menemään. Sekä mallineule on tosi helppo, verrattuna esimerkiksi Dropsin tähtineuleeseen. Aivan yhtä helppo kuin kissapusero Colettessa, sanoisin. Ei tarvitse katsoa mallia enää. Koko ajan odotan vaikeuksia siinä kohdassa, kun liitän hihat vartaloon ja ... lasken ja keksin itse oikean kokoisen kaula-aukon. Huh.

Tässä lähikuvaa langanpäiden päättelystä. Raidan aloitus on saumasilmukan kohdalla.

Yksi harmillinen lisä tässä puseromallissa on. Alkuperäisessä on tehty eteen "steek" eli ylimääräisiä silmukoita, joka sitten leikataan auki neuletakiksi. Sellaiseen steekiin on helppo laittaa värinvahidot; nyt joudun päättelemään lankoja joka raidassa x2.

Olen käyttänyt tähän sellaista metodia, että päättelen langan seuraavalla kerroksella siten, että "sidon" langanpään neulomaani lankaan, vähän samoin kuin jos sitoisin pitkiä langanjuoksuja. Eli kieputtelen yli ja ali ja ympäri sovpian matkaa. Luotan, että tämä tarttuvainen villa huopuu itseensä kiinni aika hyvin. (Olen kokeilut myös neuloa kaksinkertaisella langalla, jos malliin sopii, mutta siitä jää aika paksu kohta. ) Jotenkin helpottaa viimeistelyä tämä ajoissa päättely!

3. päivä Ravelympics 2010

Ja nyt hihoja on kaksi. Neuletahti hidastuu varmasti, sillä huoltojoukkojen puute on ilmeinen. Puhumattakaan siitä, että päivätyöt leikkaavat kummasti osan neuleaikaa... Hyvä siis, että tein pienen alkukirin, sillä seuraavaksi on luvassa resoria pyörönä 2,5mm puikoilla.

Koska aion tehdä hiukan muutoksia malliin, jatkossa on luvassa myös ankaraa tuumausta, kokeilua ja pahimmassa tapauksessa runsaasti purkamista. Neuloin hihat ohjeen mukaan täyspitkiksi. Koska en ole varma langan riittävyydestä, voin tarvittaessa purkaa hihoista hiukan pois.


Malli: Van Dyke Socks, Wendy D. Johnson

Puikot 3,5mm

Lanka: Käsinvärjätty Pirtin kehräämön kampavilla, värjääjä Arja Koistinen

Ostin langan Sukka Summitin yhteydessä olleilta käsityömessuilta. Ei ensisilmäykseltä ehkä sellainen väri, jota Prosessineulojassa on totuttu näkemään. Väri on hyvin vaikea valokuvattava, valosta riippuen väri on vihertävän rusehtava, sitten taas toisessa sinappinen. Joustavat, istuvat ja värikkäät sukat tuloksena - luulen että kirjassa on pieni virhe kaaviossa, ratkaisin sen omalla tavallani ja hyvin toimi. Rei'istä huolimatta nämä on kiva vetäistä sukkahousujen tai ohuempien sukkien päälle kenkään lämmittämään. Pari reikäriviä ei haittaa.

1. päivä, Ravelympics 2010

Ainakin Raverlyn, Team Finland neuleolympialaiset- blogin ja Yarn Harlotin blogin kautta järjestetään neulojien omat talviolympialaiset samaan aikaan Vancouverin kisojen kanssa. Minä osallitun Ravelryn Team Finland - joukkueeseen, lajeina Stash Dancing= neulo yli vuoden ajan varastossa olleista langoista ja Nordic colorwork= kirjoneuleet. Tavoitteen saa jokainen asettaa lajeissa itse: neulojien pitäisi haasta itsensä aivan kuin olympiaurheilijat.

En harkinnut kovin pitkään lajiani neuleolympialaisiin. Kaksikin mahdollista mallia olisi ollut kiva neuloa, mutta molempien langat ovat vasta tulossa tuolta jostain. Olen innostunut kirjoneuleista pitkästä aikaa, joten pengoin lankavarastoani ja törmäsin Little Birds - neuleen lankoihin. Shetlannin villaa, ohjeen mukaiset värit... mutta.

En halua neuloa neuleesta mallin mukaista kietaisutakkia, vaan puseron. Ja tämä neule tehdään kahdella värillä / kerros kuvioiden, 2,5mm ja 3mm puikoilla. Riittääkö laskutaitoni ja kokemukseni neulemallin muokkaamiseen? Entä riittääkö aika? Vielä eilen illalla olin epävarma. Mietin jo vetäytymistä.

Tänä aamuna klo 10 loin hihan silmukat ja aloin tikutella:

Kuvassa tubular cast-on, aika jännä tapa luoda silmukat neulotun kaitaleen molemmista reunoista. Neuloin. Ja tänä iltana klo 21.50 valmiina oli yksi ohjeen mukainen hiha! Läppäri mittakaavan vuoksi kuvassa.



Nyt pitää vain varoa, että rasitusvammat tai kisaväsymys eivät yllätä. Päivitän projektin etenemisestä aina, kun siltä tuntuu ja koetan samalla kirjata muistiin muutokseni neuleeseen.