Annoin pikkusormen, se vei koko käden...

Tämän piti olla helppo, vasurilla neulottava juttu. Otetaan varastosta löytyvät kiekot Istexin Plötylopia ja neulotaan Zimmermannin uudesta kirjasta lämmin pieni pusero. Ainaoikein.

Kuten Top gearissa usein kysytään " How hard can it be?" Vastaus onkin - yllättävän hankalaa. Vaatii kaiken huomion hetkittäin. Hitaampaa kuin osasin kuvitella. Mutta ei vain voi laskea käsistään, kun vauhtiin pääsee. Onneksi vauhdin katkaisee ja maan pinnalle palauttaa katkennut säie. Tasaisin välein. Eikä ensimmäinen kappale mitään opettanut: toisessa kappaleessa säie on katkennut useammin kuin ensimmäisessä...

Tämä islantilainen saaga jatkuu pian, kun jännästi muotoillut kappaleet yhdistetään silmukoimalla ja sen jälkeen neulotaan hihat ja kaula-aukko. ( En vieläkään saa joka kerralla silmukoitua siistiä sileää. Tällä kerralla simukoidaan ainaoikein - kappaleet toisiinsa - hahtuvalla. Saa nähdä miten prosessinulojan tässä käy.)

Stop press! Syksyn kovin neuleuutuus

Syksyn kovin neulemalli-uutuus on Prosessineulojan puolesta tässä. Vanha, ei- niin-aikaisemmin-sykäyttänyt pintaneule mutta voi kuulkaa, miten hauska on sitä neuloa uudella tavalla.

Näitte oikein, kahdella värillä. Mahtavaa. Menen takaisin neulomaan ja palaan pian pääteltyjen langanpäiden kera.

Langanpäitä

Nyt tuntuu, että en niinkään neulo neuleita, vaan langanpäitä.

Niitä pistää esiin avoimesta etureunasta. Ja ne pitäisi päätellä ylimaallisen siististi, koska reuna jää avonaiseksi.

Ja lanknganpätkiä on tupsukaupalla ja kaikkea kaksin kappalein. Pitäisi ottaa neula kauniiseen käteen, ommella taite kiinni ja vain päätellä nuokin. Kaipa se siitä?

Puikoilla ja pingottumassa

Kyllä täällä neulotaankin... minulla on paha tapa postata vain niistä valmiista - ja ne kirjavat tossutkin unohtuivat blogista. ( Täytynee korjata virhe myöhemmin)

Puikoilla tulossa syksyksi jotain lämmittävää ja kirjavaa.

Perusharmaa - työnimellä kulkee Dropsin alpakasta harmaa pieni neuletakki.

Eniten valmiina on pienen pojan roboneule. Katsotaan, saanko kuvia paidan käyttäjästä, voi olla että otan vain valmiista puserosta sitten kuvat. Välimatkaa on kuitenkin se 500km, niin en voi vain piipahtaa ottamassa kuvia.

Oikein, nurin / neuloin, purin

Neuleen valmiiksi samisessa on jokus ongelmia. Tuntuu, että äkillinen startiitti uhkaa, oireina halua aloittaa pari erilaista kirjoneuleprojektia ja yksi pikkujakku. Silti työn alla on kaikenmoista, ja pari työtä olisi valmiinakin.

Syksyn neuleet pyörivät jo mielessä. Yllä olevan mallin muistan elävästi neuloneeni syksyllä 2005 vienon purppuraisesta tweedistä. Sen puseron taisin lahjoittaa pitkäkätiselle ystävälleni. Tällä kerralla toiveen olisi saada itselle klassinen pitoneule. Ohje vain on pirullisen kryptinen, ja purkuhommat ovat jo tulleet osin tutuiksi. Ei auta muuta kuin yrittää saada hihoista sopivan mittaiset tällä kerralla. Mieleeni tuli neuloa hihat suoraan hihanpyöriöstä alaspäin, mutta pelkään että siinä vasta purettavaa tulisikin.

Neulesyksy on myös asia, joka heittää kapuloita rattaisiin kesäneuleiden osalta. Tämä Bluebell - eli Buttercup olisi hihoja ja päättelyitä vaille valmis. On ollut tässä vaiheessa jo kesäkuulta saakka. Millähän voimalla sen saisi tekaistua kasaan ennen lumia?

Keskeneräisiä toukokuussa

Kiitos kaikille viime postaukseen kommentoineille! Oli kiva lukea kuinka suhtaudutte mönkään meneviin tai jo susiksi osoittautuneisiin neuleisiinne. Kovin tuttuja juttuja löytyi. Neulominen on siitä kiitollinen käsityön laji, että on mahdollista purkaa ja pelastaa uusiokäyttöön materiaali... Ommellessa leikattua kangasta ei enää saa yhtenäiseksi - toki palasista voi tarvittaessa koostaa jotain muuta. Mutta leikattu kangas on leikattu kangas.

Tänä perjantaina ajattelin esitellä nykyiset keskeneräiset ja samalla kertoa neulestrategiastani

Crocus sock, yksi valmis, toinen menossa kantapäässä

Minulla on usein kaksi neuletyötä menossa samaan aikaan.

Yhtäältä on kiva neuloa nk. pähkinä purtavaksi - neuleita. Aivan kuin tekisi ristikoja tai sudokua, sellaista pienä aivojumppaa. Optimaalista on, jos yksi keskeneräinen neuletyö on vähän vaativampi. Sellainen, jota täytyy neuloa valot päällä - on vaativan määritelmä. Tätä sukka neuloessa käytössä on magneettinen kaavionpidike, jonka avulla se oikea rivi löytyy helposti.

Strategian toinen osa on neuloa jotain niin helppoa, että se onnistuu pimeässäkin - tai oikeammin, kotiteatterin valkokankaan kajossa.

Ja jos ei katso elokuvia valkokankaalta, on tällainen helppo neule juuri sopiva rankan työviikon päätteeksi. Tiedätte varmaan tunteen, kun ajatus ei vain riitä monimutkaisempiin töihin. Silloin laitan aivojumppa-neuleen syrjään ja neulon jotain perustavan helppoa.

Koetan tasapainotella näiden kahden neuleen välillä niin, että molemmat valmistuvat myös ajallaan. (On pakko sanoa että en ihan järjestelmällisesti valitse neulottavia malleja niin että strategia toteutuisi. Mieliteko se eniten määrää :D )

Onko teillä mitään niksejä tai huomaatteko vaihtelevanne neuleita tähän tapaan?

Purkutuomio

Nyt ei auta muu. Uusiksi meni. Tuntien neulominen paljasti totuuden: lanka ja malli eivät vain toimi yhdessä.

Todistusaineisto, hovikuvaajan puutteessa muotiblogityyliin peilin kautta. Ei vain laskeudu, lanka on liian kuohkeaa eikä tarpeeksi valuvaa.

Aivan nättiä jälkeä tästä tuli. Lankana on Dropsin Lima, villa/ alpakkasekoite. Pehmeää, jämäkkää ja miellyttävää neuloa. Malli on Hannah Fettigin Contented Cardigan - hyvin samanlainen kuin Effortless cardigan, jonka tein sinisestä alpakasta. Yläosan koristeena takana ovat hauskat palmikonkierrot..

Mutta kun ei, niin ei.

Siinäpä se. En nyt ryhdy kastelemaan ja kuivaamaan lankoja, teen niin kun neulon nämä uudelleen. Yhtäältä olen tyytyväinen siitä, että en neulonut sinnillä neuletta valmiiksi asti - silloin on vaikeampaa lähteä purkamaan. Enkä tunge keskeneräistä neuletta johonkin soppeen odottamaan etä se mystisesti purkautuisi tai neuloutuisi itsekseeen...

Lukijat, miten te teette kun keskeneräinen neule ei vain toimi? Puratteko heti kun näyttää huonolta? Vai neulotteko kuitenkin loppuun saakka - siinä toivossa että kaikki vielä kääntyisi hyväksi? Vai hylkäättekö tekeleen jemma- nimiseen paikkaan?

Vaivatta valmista?

Malli: Effortless cardigan, Hannah Fettig / Knitbot

Lanka: Drops Classic Alpaca, noin 12 kerää ( Varastosta! )

Puikot 3,5mm ja 4mm

Fiilis: jees
Kaunis myös kiinni. Ja tosiaan valmistui aika vaivatta... jos nyt nimen effortless viittaa neulomisen vaivaan. Ehkäpä se kuvailee enneminkin miten helppoa on pukea tämä monipuolinen neule. Olen tässä kokeillut monta eri tapaa ja kyllä tämä vain on kiva neule! Paksumpi Classic alpaca on mainio lanka, harmi vain että se on lopetettu.

Uusi Twist collective, Spring/ Summer 2011 on ilmestynyt, siellä on tämä kaunis malli hyvin samanlainen, vähän ryhdikkäämpi raitojensa ansiosta. Saattaa olla, että sekin pitää neuloa!

Twistissä oli toinen toisensa jälkeen upeasti visualisoituja neuleita - eli valokuvaus ja stailaus on joka ikisessä ihan hengästytävän kaunista ja yksinkertaista. Aivan jokainen neule ei pyri minun puikoilleni, sillä pelkään etä moni nätti pitsinen pusero näyttääkin minun ylläni liian keski-ikäiseltä... jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ärtsy väri toki estää liian sovinnaisen vaikutelman.

Hiukan neuleaikaa syö tämä pieni mutta minulle uudella tekniikalla tehtävä työ. Hitaasti ja hitaasti se etenee...

Sen sijaan runsaasti leppoisia neulehetkiä on tarjonnut tämä huivi, kuten kuvasta näkee on reunuksessa vielä vajetta...

L'heure bleue

L'heure bleue, sininen heti on kaunis. Varsinkin näin kevättä kohden, kun hämyisä ilta hetki siirtyy aina vain myöhäisemmäksi... Prosessineulojan sininen hetki jatkuu myös neuleiden parissa.

Näitä ei varastostani löydy, vaan ovat tilattu aivan tarkkojen speksien mukaan. Koetin vangita kuvaan näiden ihanien lankojen muuntuvia sävyjä. Nämä langat kimaltelevat kuin jalokivet, paljastavat vähän hetkestä riippuen erilaisia sävyjä. Varsinkin vasemmalla oleva väri Selkie, ja oikealta toinen Pebble beach. Värit ovatkin Alice Starmoren Hebridean 2 ply - langan ihan jäljittelemätön ominaisuus, jonka vuoksi ne kannatti kyllä ostaa...

Ja työn alla pieni myssy, jossa nämä värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Tein langat kerittyäni pienet " värikortit" sillä keinovalossa on helppo vahingossa napata väärä lanka käteen.

Yksi sininen, varastolangoista tehty neule on päättelyä ja nappeja vaille valmis. Ensi viikolla pääsen Oikeaan Nappikauppaan ja toivon että löydän juuri passelit napit tähän. Kuvia siis seuraa...

I've got the blues

Viime aikoina olen taas myllänyt lankavarastojani ympäri. Jalo aikomukseni on neuloa jo kotoa löytyvistä langoista, mieluiten niistä, joita olen hillonnut pitkiä aikoja. Ravelry on kyllä korvaamatoman kätevä apu, kun pohtii riittääkö lanka tai tarkastelee mitä tästä langasta on jo tehty.

Mutta lankavaraston puutteita se ei kyllä korvaa. Lankakaupassa minuun iskee jokus kahden kerän hulluus - otan kivaa lankaa pari kerää, aikomuksena tehdä pipo tai lapaset. Arvaahan se, että kotona mietin vuoden-parin kuluttua että mikä ihmeen malli näistä pitikään tehdä? Ja näitä kahden kerän ihmeitä kun ei ole yksi eikä kaksi valikoimissa. Voisi ajatella , että inspiraatio iskisi uudelleen, mutta näköjän se salama ei osu samaan neulojaan kahta kertaa.

Yksi konsti jolla koetan innostua neulomaan lankavarastosta on isompien erien hypistely ja värien fiilistely. Yllätyin kun huomasin että minulla on näin montaa eri sinistä vähän suurempia eriä. Nyt on ollut jo niin pitkä harmaa kausi, että aloin jo itsekin ajatella että koko lankavarastoni koostuu harmaista ja muista luonnonväreistä.

Kuvassa siis vain näytteeksi muutama kerä. Löytyy TeeTee lenkkialpakkaa, Novitan Saanaa alimmaisena, sitten päällä Dropsin Classic Alpacaa sinisenä ja muutamia keriä Rowanin Limaa etualalla. Suurin ongelma näille langoille ovat jo moneen kertaan muuttuneet suunnitelmat: mistään en voi taikoa samaa värierää lisää, hyvä jos edes samaa lankaa. Ja metrimäärä on tietenkin aikoinaan hankittu vain jotain tiettyä, ei- enää -niin- kiinnostavaa neulemallia varten.

Tässä hyvä osoitus varastoni sinisyydestä: Dropsin Alpacasta tulossa on Laar. Todella kivaa neulottavaa, selkeä ohje jossa on runsaasti kivoja yksityiskohtia... mutta lankaa on uhkaavan vähän. Ja tämä lanka on marinoitunut vain lyhyen aikaa, noin neljä vuotta.

Ei kai muu auta, kuin neuloa, tehdä parhaansa ja katsoa mihin se päivän lankamäärä riittää, näin urheilutermein ilmaistuna. Miten te muut löydätte inspiraatiota lankavarastosta? Onko teillä sama "mysteerikerien" ongelma?

Harjoituskappaleet

Malli: Fair Isle Socks, ( rav) Wendy D. JOhnson, kirjasta Toe-up socks for everybody

Lanka: Drops Delight nro 09, alle 50 g, Drops Fabel valkoinen, noin 60g

Puikot : 2,5mm Addin 40 cm pyöröt

Fiilis: No, tein sitten nämäkin valmiiksi asti

Nätti pohja näissä ainakin on.

Ja mielenkiintoinen kantapää.

Nämä ovat ensimmäiset kirjoneulesukkani. Ensin koetin useaan kertaan aloittaa tätä Dropsin mallia samoilla langoilla, mutta sitten Wendyn Fair Isle -malli vei voiton.

Kirjassa mallit on luokiteltu helpoimmasta vaikeampaan. Tosin ei sillä ollut mitään väliä, valitsin kuitenkin sen toiseksi vaikemman mallin. Tosin ei niinkään vaikea, vaan työläs tämä mallia oli. Kuvioraidat oli onneksi helppo painaa mieleen.

Kirjoneule tekee sukasta helposti tiukan: nämäkin ovat aavistuksen piukat jalkaan vetäessä. Kantapää on jännä sovellus, jossa yhdistyvät kiilalisäykset, tiimalasikantapää, ja pieni resori lopuksi.

Ne perinteiset kirjoneulesukat, esim. turkkilaiset tehdään toisella tekniikalla; jossa kantapää neulotaan jälkikäteen. Näin ei jouduta rikkomaan kuvoiden yhtenäisyyttä. Tässä kantapäässä ideana on, että ei neulota sitä yhtä kierrosta ympäri nilkkaa, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Kaikkiaan opettavainen kokemus. Seuraavat kirjosukat menevät jo paremmin, toivon ma.

Ja pari uutta projektia on puikoilla; tässä taas kerran harjoitellaan intialaista peukaloa- lisää myöhemmin. Toinen projekti on sen verran työläs, että ansaitsee omat postauksensa. Palataan siis taajuuksille, nyt neulotaan!

Kesken

Ei olisi uskonut, että minulla ei ole toista kerää valkoista Dropsin Fabelia... joten nyt odotellaan lisää. Mitä tekee Prosessineuloja, jolta loppuu lanka perjantai-iltana? Hän

...neuloo neljännen Proverbial Capin. Tällä kertaa Jaegerin merinosta, jota jäi yli Shalderista. Noin 1, 5 kerää ja tämä suorastaan lensi puikoilla. Ohjehan on Meg Swansenin, syksyn 2010 IK - lehdessä.
..aloittaa parin Nola's slippereitä Jaanan innoittamana. Ohje löytyy täältä. Yksi tossu on jo valmis.

..ostaa Novitan uutuus-seiskaa ja aloittaa pienen tytön sateenkaari-takin uudesta Novitasta.

Pois se minusta, että tämä olisi tadaa-blogi. Eli blogi, jssa nähdään vain valmiita töitä. Hasukan termin luin täältä. Lukija, minulle ei juuri koskaan, ellei ikinä käy niin että lanka loppuu kesken yllättäen. Mitä sinä teet samassa tilanteessa?