Jemma hukassa

Rakas päiväkirja, tänään se tapahtui. Etsin kuumeisesti lankavarastosta muutamaa kerää lankaa, jota muistaakseni on jossain vielä 4 kerää.  Vesiperä. Olo on kuin oravalla, joka hakee reviiriltään talvea vasten tekemäänsä ruokajemmaa, mutta ei millään löydä. 

Selvennän sen verran, että edelliset nelisen vuotta lankavarastoni oli sikäli hyvässä järjestyksessä, että tiesin suunnilleen missä mitäkin oli. Joskus vaatekomerosta  saattoi pulpahtaa esiin joku pieni lankapussi vähän yllättäen, mutta pääpiirteissään tiesin hyvin kaikkien lankaerien sijainnit.

Viime kuukausien aikana olen kuitenkin muuttanut kahdesti. Muuttojen yhteydessä lankalaatikkojeni sisäinen järjestys meni aivan uusiksi, ja tällä hetkellä suurin osa langoista ( 4 muuttolaatikollista) majailee ulkovarastossa. Enkä sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että jossain varaston laatikossa piileskelee vielä yksittäinen pussi lankaa. 

Asunnossa olevissa lankalaatikoissa oli aiemmin tietty järjestys: langat olivat  paksuuden mukaan järjestelty 1)  fingering- pitsi- ja sukka 2) DK eli noin 130m/ 50g  3) "Seiska" ja 4) sitä paksummat tai muuten erikoiset langat. Tällä systeemillä sain jotenkuten pidettyä käsikauppavaraston hyvässä ojennuksessa. Varastoidut langat taas olivat aivan muistin varassa. Muuttojen yhteydessä piti lankavarastonkin järjestystä muuttaa, ja nyt hyvä systeemini on aivan sekaisin. 

Koetilkut Marnie - puseroon

Uudessa Twist Collectivessa oli taas kerran mainioita malleja joista yksi osui ja upposi. Sopivasti naisellinen, ja lankana voisin käyttää varastosta löytyvää Woolia tai Bambua. Nopealla haulla löysin kumpaakin pari kerää ja neuloin koetilkut. Kuvasta näkee hyvin että kokovillainen Wool on pingottamatta aika kihara, kun taas vihreä Bambu on aika napakka. Vihreä olisi sopivan keväinen väri.  

Niin, löysin sitten tasan kaksi kerää viherää Bambua, vaikka voisin vannoa että kaikkiaan minulla on 6 kerää. Kävin läpi kaikki varaston laatikot (joissa langat ovat läpinäkyvissä vakuumipusseissa,) ja asunnossa sisällä olevat "käsivaraston" langat. Vanhassa kodissa olisin osannut etsiä mahdolista "lankajemmaa" oikeista paikoista, mutta tässä uudessa kodissa minulla ei ole aavistustakaan mistä etsiä pikaisesti pilotettua pientä erää lankaa. En voi myöskään vannoa 100% ettenkö olisi voinut karsia lankaa pois... ostinhan tämän Novitan bambun ainakin 2 vuotta sitten, kun ko. lankaa vielä sai kaupasta.

 Pakko vielä etsiä, mutta etsimättä eli toivoa että ne kadonneet kerät vain osuvat käteen jonkin muun asian yhteydessä. Positiivinen puoli on tietenkin että lankaa vaikka mihin muihin neuleprojekteihin löytyy kyllä ja  monenlaista.

 Lukija, onko sinulle koskaan käynyt niin, että langat leikkivät kanssasi piilosta? Vai onko kaikki exelissä tai Ravelryn stashissa viimeistä  grammaa myöten? 

Luonnostelua

Ihastuin uudessa Ullassa olleisiin Pikkulintusukkiin. Olen jostain syystä innostunut vihreästä , pinkistä ja valkoisesta jotan tein pienen kokeen.

En ollut ihan täysin tyytyväinen, joten vaihdoin värejä ja alottelin sukkaa vielä pari kertaa, kunnes päätin pitää pohjan valkoisena ja kuviot väreissä. Ohje oli hyvin kirjoitettu ja selkeä, jännittäviä yksityiskohtia riitti. Neuloin sukkaa reissussa pääsiäisen aikana. Valitettavasti lopputuloksena syntynyt sukka on vähintäänkin mielenkiintoinen:


Pidän tätä sukkaa ikään kuin luonnoksena. Tekeväthän taiteilijatkin harjoitus-ja luonnostöitä, miksi ei sitten vain mallia kopioiva käsityön harrastajakin? Syyt virheisiin eivät todellakaan ole ohjeessa, vaan ihan täällä päässä. Jotenkin naurattaa katsella tätä sukkaa. Se on aivan liian iso minulle. Kantapää tälläisenään sopii vain voimakkaasti taaksepäin työntyville sipulin mallisille kantapäille. Sukka suorastaan pyörii jalassa.

Toisaalta, opin taas lisää ja kokeilin uutta, kuten luonnostellessa kai pitääkin. Tätä mallia tarten tarvitsen ohuemman langan ja pienemmät puikot (2,5mm). Ja varon, että raidallinen kantapää ei vedä noin kireälle. Ja että tämä on paljon helpompi tehdä kahdella värillä. Nyt kuljetin jopa kolmea väriä kerroksella saadakseni pohjan kuviot kokonaan saman väriksiksi.
Ja tähän väriyhdistelmään olen edelleen tyytyväinen:

Neuloja ja epäonnistuminen

Tästä se lähti. Viime kesänä hullaannuin kirjaan Sticka romantiskt och kvinniligt. Kirja lähti heti kotiin, siitä huolimatta että kieli on ruotsi ja että en koskaan ollut kuullutkaan siinä käytetyistä langoista. Ihastus kasvoi, ja tongin netissä pitkän ja hartaasti löytääkseni juuri oikeat langat. Hullaantumiseni asteesta kertokoon se, että minun piti saada alkuperäiset langat, vaikka tilaamalla ne Göteborgista asti olemattoman heikolla ruotsin kielläni. Kuvan neuleesta tulisi ihana, lämmin pusero kylmiin iltoihin, ajattelin.

Langat tulivat ja eikös ollakkaan, pian oli tämä malli puikoilla. Se oli valtavan nopeatekoinen suurilla puikoilla. Ehkäpä vauhtisopeus hiljensi järkeni äänen, enkä osannut pysähtyä miettimään, millaisa jälkeä tulee hyvin ohuesta mohairista ja paksusta villalangasta. Että alaresori olisi voinut olla pidempi ja hihansuut lyhyemmät. Ehei. Neuloin menemään ja uskoin lopun asti, että kokoon kasattuna kaikki muuttuisi hyväksi. ( Olen näet jääräpäinen optimisti, kaiken muun lisäksi.)

A cautionary tale of a knitter's folly: I fell in love with the pattern above: searched everywhere for the right yarns, knitted in a frenzy.I knit way too fast to notice that there were problems. Too fast to consult my better judgement and to modify the design. And I'm stubborn: I really thought it would be OK once I'd sewn it all up. It was not meant to be: below you see my results.

Ja tässä tulos



Iso. Muodoton. Pitkä yhdestä kohdasta ja lyhyt toisesta. Ei kiva. En vaan ole malttanut heittää sitä pois - olen tosiaankin sitkeä. Yritän uskotella itselleni, että tarpeeksi pitkään marinoimalla kaapin syövereissä tästä kuorituisi vielä ihan kiva. Ehkä vuoden päästä?

Knitter, beware of the love. Sometimes it is not the real thing, but all in your head. I keep hoping that if I hang on to this for long enough, it'll magically transform inot a nice sweater.