Pieninä palasina maailmalla

eli huomioita virkausprojektista. 

1. Virkkaminen ei ole se kaikkein tutuin juttu minulle. Ei se vaikeaakaan ole, mutta todella erillaista kuin neulominen. 

2. Yllättävää miten työlästä voi olla tehdä oikea määrä paloja: virkkaat nätin kukan kahdella värillä, toista vielä 44 kertaa.  2. a) Tämän piti olla nopea projekti. Miten väärässä olinkaan!

3. Värillä on väliä. Et voi virkata  ja yhdistää saman tein, vaan virkkaa ensin kerästä esiin eri väriset kukkaset ja sitten yhdistä. Muuten huivisi on aika läikykäs. 

4. Ei, ei ole vielä valmista vaikka kolme kerää Usvaa on jo kukkasina. 

5. Onkohan ohje ihan luotettava? Palojen yhdistäminen ei ole vaikeaa jos hoksaa aloittaa reunuskaaret oikeasta paikasta. 

6. Langanpäitä syntyy järkyttävä määrä. Vaikka kuinka päättelisin aloituspään sinne pyörykän keskelle.  No, onhan tässä kolme lankaakin.  

7. Päättelyn tuloksena syntyneet irtonaiset langanpätkät valtaavat hetkessä koko asunnon. 

8. Jaksaa, jaksaa vielä. Nimittäin yläreunan kukat ja reunuksen kahdella värillä.

Ps. Tästä on tulossa Novitan Joululehden kansikuvahuivi. 

Virran viemää eli kahden projektin vanki

Se innostus, kun se iskee on vaan pakko päästää irti ja antaa virran viedä. 

Muuta syytä ei minulla ole. Olen virkannut ja sommitellut ja vielä jaksaa jaksaa tehdä. Ihan tosissani kokeilen eri värisiä kukkasia vierekkäin ja ihmettelen kokoamisohjetta. 

Eihän minun pitänyt nyt aloittaa virkkaustyötä? Tai ylipäätään virkata mitään usemmasta palasta. 

Kun on se edellinen innostuspusero jo näin pitkällä. Tuleekohan siitä kuitenkaan tarpeeksi kiva? 

Prosessineulojan paha tapa

En varsinaisesti ole pahatapainen nueloja. Joskus kyllä yllätän vieressä istujan hartaalla voimasanojen käytöllä, kun joku asia vain ei useammasta yritysestä huolimatta onnistu. Rajoitan nykyisin  jopa jonkin verran käsityötarpeiden lainehtimista sohvalla. Ja olen jo oppinut miten helppoa on ostaa lankaa ja miten hitaasti  se varastossa neuloutuu.
Näiden sijaan paha tapani on se, että puikoilla pitää olla koko ajan jotain menossa. Kun neule pitäisi viimeistellä, se vajoaa  odottamaan.... koska haluan neuloa jo uutta eteenpäin. Niinpä blogipäivitykset vaan harvenevat, jos aina vain esittelisi valmista.

En suinkaan inhoa viimeistelyä - käsin ompelu, siisti päättely ja neuleen muotoilu on ihan kivaa puuhaa. Päättelystä voi tehdä paljon mukavampaa, kun neuloessa suunittelee mihin kohtaa jättää langanpäät. Minä tykkään vaihtaa kerän sellaisessa paikassa, josta langanpäät eivät häiritse. Jos lankaa meneekin vähän hukkaan, on neuleen siisteys mielestäni tärkeämpi seikka.

Juuri nyt tarvitsen  neuloessa rentoutumista. Tuo violetti pusero onkin ollut todella mainio leppoisaan neulomiseen. Vähän enemmän haastetta antavat Soilen Kupla - lapaset. Niitä neuloessa ei meinaa pysytä lopettamaan, kun voisi vielä tehdä yhden rivin kuplia.

Tuo harmaa slipoveri pitäisi vain ommella kasaan ja kuvata. Hm. Jos tähänväliin vähän neuloisin ensin...

Mikä on sinun paha neuletapasi, hyvä lukija?

Valkeaa vaahtoa

Kas, sain aloitettua kaksi huivia uudesta  japanilaisesta kirjastani. Joudutte odottamaan vielä hiukan postausta niistä ompelukirjoisita, sillä olen kovasti reissussa  vielä viikon verran. Kirjapostaus vaatii jonkin verran aikaa ja ajatusta kotosalla itse kirjojen ja koneen kanssa. Niitä ei juuri ole lähipäivinä luvassa.

Otan seuraavaksi matkaneuleeksi mallin I. Minusta se ei ole I: tä nähnytkään.

Neuloessa tätä pehmoista, valmkoista huivia mieleen pulpahtaa assosiaatioita kermavaahtoon,  kukkien runsauteen, mummomaisiin pitsiverhoihin... valkoiseen vaahtoon siis. Tätä kaunotarta neulon tämän viikon matkaneuleena. Olen ajastanut valmiiksi postauksen  joistain valmiistakin neuleista, pysykäähän langalla! 

Keskeneräisiä

Jos startiitti on tauti, jossa aloitetaan aina vain uusia neuleita, niin mikä on sen vastakohta? Kun ei saa valmiiksi asti, vaikka puuttuisi vain nappi tai hiha? 

Sitä vain neuloo mielellään kolmea suuritöistä neuletta samaan aikaan, välillä vaihdellen. Oli tauti mikä vain, niin valmista saa täällä vielä hetken odottaa. Saattaa olla että  kaikki kilpailijat tulevat maaliin samalla ajalla, ts. valmistuvat yhtä aikaa. 

Usein blogiin kirjoittaminen on auttanut viimeistelemään sen liki valmiin työn, ehkä niin käy nytkin. Toivotaan näin.  Mahtavan lämmin keli vähän vastustaa neulojaa, sillä kukapa silloin villatakkia tarvitsisi? Vaikka pehmeästä merinosta onkin.

Sitkeää neulomista ja kevään tuntua ilmassa

 Pääsiäisenä paistoi aurinko ja ulkoiluilma oli mitä mainioin.  Jääpuikot katon reunalla, asvaltista paljastuvat läikät ja lintujen kiihtyvä laulu ovat juuri niitä ihania: kevään merkkejä!

Jotenkin vähän lipsahti pintaneuleen puolelle.. kun sitä neuleaikaakin oli. Tässä puikoilla ne samat Karismat, jotka purin eräästäkin tekeleestä. Tämä turkoosi ja vaalea harmaa, vihreästä nyt puhumattakaan inspiroivat kovasti.  Toivon että nyt malli ja lanka kohtaavat hyvin tuloksin! 

Ja Still light numero kaksi on jo toisessa taskussa saakka! Jaksoin purkaa neuletta aika lailla, sillä en tieten tahtoen aio neuloa tästä "ihan vaan kivaa kotineuletta". Tiedättehän, sellaista ei niin hyvää, mutta ihan pidettävää....jonka virheet kuitenkin pistävät silmään. En suoristanut lankaa kastelemalla, sillä Alpaca rentoutui aika lailla. Neulon taskupussia 30 sm supermini- pyöröillä. Vielä  tämä tasku ja pääsen kastelemaan ja pingottamaan neuleen. 

Hyvät ja huonot uutiset

Neulominen on päättynyt, mutta tämä Still light ei kyllä ole vielä valmis. Ehkä se loppumattoman tuntuinen helma olisi voinut olla merkki jostain... Kerron ensin hyvät, sitten huonot uutiset. 

Hyvät uutiset: 

- Yläosa istuu OK. 

- Väri on edelleen mieluinen.

- Malli on edelleen kiva.

-Jos tykkää vaan neuloa eikä välitä että tulee joskus valmista, niin neulomista vielä on!

- Lankaa riittää, ja reilusti sittenkin.

Huonot uutiset: 

- Taskut alkavat 6cm liian alhaalta. ( Vertasin ensimmäiseen Still lightiini.)

-Helma tulee huolestuttavan lähelle polvia. Tämä jos mikä on hupaisan näköistä komeat 150cm pitkän Prosessineulojan yllä. 

-Purkutöitä on luvassa, ainakin puolet tässä kuvassa näkyvästä täytyy purkaa ja neuloa uusiksi

-Motivaatio yllämainittuun purkuun ja neulomiseen on kuin tämät maaliskuu: pakkasen puolella. 

Juuri nyt eivät hirveästi piristä hovikuvaajan vinot kommentit " neuleprosessin ihanuudesta." Pakko aloittaa jotain kivaa, jotain pientä, jotain mistä tulisi joskus valmista tai tässä tulee pian syvä epäusko.

Omaksi opiksi merkitsen muistiin: Jos aiot toistaa hyvin istuvan puseron, vertaile nyt ihmeessä sitä tekeillä olevaa siihen hyvään! Se mainio puoli tässä on ompelemiseen verrattuna, että purettua lankaa voi neuloa uudelleen. Leikattua kangasta kun ei voi taikoa uudelleen ehjäksi. 

Ja vielä kerran, jaksaa, jaksaa

" Neulo taskujen jälkeen suoraan vielä 26 cm, ja sitten tee resoria". Neulon uudemman kerran Veera Välimäen Still Light - tunikaa. Tästä näet ensimmäisen versioni. SL on yksi rakkaimmista, eniten käytetyistä neuleistani. Rakastan sen tummaa harmaata väriä eikä itse pusero ole pahemmin kulunut. Mutta  juuri siksi on hyvä idea neuloa toinen, eikö vain? Vaaleampi väri, sama lanka ja sama malli. Kun nyt jaksaisi helman loppuun saakka... Saa sitten nähdä miltä näin vaalea tunika näyttää sitten valmiina  päällä. 

Kun tikuttelee 3mm puikoilla sitä alkaa kaivata jotain nopeaa, hauskaa ja helppoa. Ompelua siis.

Kas, kuvassa näkyy huoleton käsin ompelu-- tämä on Suuren käsityölehden ( 1/ 2013) ohjeella tehty Kahdeksankulmainen neulatyyny. Toki ompelin sen koneella, mutta täyttöaukon suljin aika ronskisti vain käsin. 

Ja tämä pikkuisen hölmistyneen näköinen tintti on samasta Suuren Käsityöleden numerosta oleva linnun muotoinen neulayyny. (Tammikuu 2013). 

Tein nämä niistä aineista, joita kotona löytyi - molemmat olisivat upeita tyylikkäämmistä kankaista tehtyinä. Täytteeksi laitoin Novitan  Hahtuvaista, joka on sopivan kuohkeaa ja pehmeää. Viikonlopun aikan harjoittelin uuden Ottobre Woman - lehden  kansikuvan mallin mukaan viskoositrikoisen t- paidan ompelua. Malli on mainio ja ohje selkeä. Minun puseroni ovat toki yksivärisiä. Treenasin aika lailla reunan kaitalehuolittelua, mutta pitää sanoa että saumuri vie ompelukonetta trikoon ompelussa kyllä 5-0. 

Tuumaustauko

Nyt on pakko oottaa aikalisä tämän projektin kanssa ja tuumata mille alkaisi. Lanka on kiva, Dropsin Karismaa varastosta. Malli on kaunis, Shalder Shetland traderista. Neulominen sujui kuin tanssi kunnes alkoi epäilyttämään onko tästä lopulta miksikään...

Pitsikaarroke, jossa on shetlannin pitsiä ( neulotaan pitsiä molemmilla puolilla) ei nyt näytä paljon miltään. Neulehaluja hillitsee mielikuva neuletakista, jossa on vain todella ruma reikäkaarroke. Onlikohan tämä lanka lopultkaan oikea valinta?  En oikein uskalla neuloa pidemmälle, vaikka pakko se kai on. Jotta katastrofin laajuus paljastuisi.

Mutta ihan toimettomana eivät puikot ole. Aloitin nk. varman tapauksen, sileää oikeaa ympyränä. Sitten kun olen neulonut kilometrin verran, on tuloksena Martina Behmin uusi malli, Viajante. Tätä on ainakin helppo tikutella eikä pitsi vaivaa päätä.  Täydellinen autoiluneule? Toivotaan. Lähden hiihtolomalla pariksi päiväksi reissuun, ja jätän Shalderin kotiin mietimään tekosiaan. Jos se ajatus vaikka selkiytyisi.

Hitaasti, mutta hitaasti

En kai saisi valittaa. Minulla on upean hehkuvan värinen projekti. Lankaa riittämiin. Lempipuikkoni, 3mm Addi bambut. Helppo mutta hauska malli. Mutta katsokaas kun niitä silmukoita riittää niin että joudun neulomaan tätä yhtä ja samaa varman koko vuoden 2013. 

En yleensä laske silmukoita sen kummemmin työtä tehdessä, välillä tarkistan että olen oikeilla urilla. Olen nyt puskenut semmoisia reilun 550 silmukan kerroksia tässä jo joitain kappaleita. Nyt alkaa kamelin selkä notkua, kun reunusta varten ohje käskee neulomaan jokaiseen silmukkaan kahdesti ja aloittamaan 2o 2n ribbiä. Huh. Joku raja se on prosessineulomisellakin, varsinkin kun haluaa aloittaa semmoiset kolme projektia heti ja nyt. ( Saa nauraa.)

Huivihaaveita

Walk on the moon, Wolmeise Lace bag nro 8 on edelleen työn alla. Huivissa on nyt semmoiset 550s kerroksella, ja minulla on 3mm puikot käytössä. Väriterapiana tämä on omiaan, lanka on todella pehmeää ja helppoa neuloa. Edistyminen hidastuu kuitenkin koko ajan, nyt jäljellä on reilut 35 krs. Huivin malli on kaunis puolikuu ja kuviointi on hauskoja nypylöitä ja koristeraitoja. 

Ostin Lumoavan langan loppuunmyynnistä Semilla extra finoa kahden huivin tarpeiksi. Valkoisesta tulee toivottavasti tämä kauniin symmetrinen malli : Spruce forest. Se on Nancy Bushin malli Wool People 2 - kirjasta ja  olen kovasti ihastellut jo pitkän aikaa.

Vihreästä langasta saatan neuloa toisen Wool People / Brooklyn Tweed- mallin, Sakuran. Olen sen jo kertaalleen neulonut keltaisesta sukkalangasta, mutta haluaisin sen myös "villaisesta" langasta. Katsotaanpa vaan, miten näiden lankojen käy... tuleeko väliin jokin toinen malli joka kiilaa nämä pois tieltään. Jotenkin tekisi mieli laittaa taas yhdet sukat puikoille, vaikka sain juuri 3 paria valmiiksi asti. Niistä lisää myöhemmin.

Paluu sohvannurkkaan

Olen viettänyt ihan mainion neuletauon ulkomaan matkan merkeissä. Ajastin edellisen blogipostauksen, ja olen nyt vasta vastannut jokaiseen kommentiin. Anteeksi vain viiveestä! 

Palattuani Bloggerin readerissä oli 160 lukematonta postausta, Ravelryn foorumeilla satoja uusia viestejä... Ja Prosessineuloja oli ankaran jet lagin ja töihinpaluun aiheuttaman pyörityksen kourissa.  Valokuvatkin ovat tällä keralla aika ankeita, mutta jos olisin alkanut kikkailemaan saattaisi jäädä koko postaus tekemättä. Koittakaapa siis kestää, lukijat! 

Sanotaan, että loma on ollut hyvä, jos töihin palatessa on unohtanut työkoneen salasanan. Ehkä neulojan loma on ollut hyvä, jos ei matkan aikana neulonutkaan juuri mitään? Yläkuvassa näkyy pienenpieni aloitus Strandwanderer - huivista. Neuloin hiukan lennoilla ja kohteessa, mutta en oikein jaksanut innostua. ( Kyse voi tietenkin olla mallista  tai langasta. Lanka on Wollmisen Skandal um Rosi 100%)

Tuttuun sohvannurkkaan palattua sitä kaipaa jotain kivaa neulottavaa, mutta mitä? Väriterapian nimissä aloitin Wollmeisen pitsilangasta Walk on the Moon - huivin. Ehkä tämä tästä vielä löytyy, se tuttu neulomisen rytmi? Saattapa olla, että postaan veilä lomakuvista pienen koosteen tapani mukaan - vanhat lukijani arvaavat varmaan, mistä niitä kuvia on napsittu?