keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Kuka nekin (villapaidat) kutoo?

Vastaus löytyy kun kts. yst. tämän päivän Helsingin Sanomien sarjakuvasivulta ja tästä linkistä tuoreimman Viivi ja Wagnerin. Huomaatteko, lammas on ilmiselvästi tanperelainen?

tiistai 24. marraskuuta 2009

Pienten juttuja


Marraskuu. Mitäpä siitä voi sanoa? Tuntuu kuin koko universumin määrä pimeyttä painaisi päällä ja kiire töissä ja kotona on saavuttanut legendaariset mittasuhteet. Tuntuu että ei oikein ehdi eikä huvitakaan neuloa. Siitä huolimatta että uusia lehtiä ja malleja puskee joka tuutista. Blogihiljaisuuteen on oma osuutensa myös lahjaneulonnalla.


Lukijat, olisiko teillä hyviä vinkkejä millä tämän lelun/tyynyn täyttäisi? Ohjeessa sanotaan " wool fiber" oletettavasti hahtuvaa/ villakikkaroita? Epäilen että aito lampaan haju ei oikein miellytä saajia. Onko kangaskaupasta ostettavalle polyesteritäytteelle muita vaihtoehtoja? Jos ompelisi kankaasta muotoon sopivan pussin ja täyttäisi sen sahanpuruilla? Tulisi ainakin jämäkkä :-)

Olen kovin ihastunut Ysolda Teaguen Whimsical Little Knits 2 - kokoelmaan. Mieli tekisi neuloa melkein kaikki pikkuneuleet kokoelmasta! Veylat olen jo neulonut ja nyt työn alla on tämä hassu orava. Lanka on kaksinkertainen Järbon Vinga: se on hiukan meleerattua ja akryyli/ villasekoitteena sopivan hintainen ja laatuinen tällaiseen työhön. Nyt työ on tyssännyt, sillä minulla ei kotona taida olla sopivaa täytettä. Joten jos sinulla, lukija, on kokemusta niin laita vinkki kommentteihin. Lelu pitää täyttää nyt ennen kuin häntä neulotaan loppuun.


Ja taas prosessineuloja poikkeaa polulta: viidakkorumpu kertoi erään pienen tytön nuken olevan vaikka lämpimiä sukkia ja lapasia. Hiukan penkomista vanhojen SK kansioiden parissa, ja ohje löytyi. Koko siis noin vauvanuken, lanka 7 veljestä. Miksi ihmeessä muuten vauvanukkejen vaatekokonaisuudet on tehyt jostain Lanett- tyyppisestä langasta 2mm puikoilla? Asukokonaisuudessa on aika kova työ.

Niin, olenhan minä joskus marraskaamoksesta huolimatta jaksanut laittaa silmukan toisen viereen. Nämä langat saivat lisää kavereita ja niiden kohtaloksi tuli villapaita, eikä pipo. Ohje on vanha ja muokkailen sitä hiukan. Katsotaan, sanoi lääkäri.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

A yarn by any other name would still smell as sweet

* otsikko on mukaelma Shakespearen näytelmästä Romeo ja Juliet; suomeksi Julia sanoo
" Ruusu minkä nimisenä tahansa tuoksuisi yhtä suloiselta". Kysymys kuuluukin, onko lanka yhtä ihanaa minkä nimisenä tahansa?

Kuvassa Toikan Ruska-lankaa noin 110g vyyhti. En ollut uskoa silmiäni, kun törmäsin samaan lankaan Oulunkylän Lankamaailma Nordiassa - Schoppel Wollen Feltro- nimisenä. Olen aika varma siitä, että kyse on samasta langasta: ihanan väristä, huovutettua ja täyttä villaa. No, realistisesti sitä kun ajattelee, eihän ole millään mahdollista että yhdellä firmalla on koneet ja raaka-aineet joka ikiseen lankaan mitä maailmasta löytyy. Tämä on vain hauska yhteensattuma. Toikalta löytyy samaa lankaa kolmessa eri värissä, Schoppel Wollelta taas useampia sävyjä.


Patalappu, halkaisija noin 20 cm
Koukku nro 6
Menekki 55g/ lappu
Ohje Suuri Käsityölehti 11-12, 2009/ Toika

Melkein jätin tämän langan vyyhdille sisustuselementiksi, niin ihanan täyteläiset ja kirkkaat värit siitä on! Ihastelin vyyhteä useaan otteeseen, ja ajattelin että siitä tulisi hyviä patalappuja. Suuren Käsityölehden joulunumerossa olevassa liitteessä löytyi sopivan oloinen ohje, Toikalta sekin.
SK:n ohje on tehty Toikan Berkshire Bulkystä. Minulla on ko. langan lankakartta, ja voin kertoa että se on upean, ihanan pehmoista alpakkaa. Minusta liian hyvää patalappuun. Tälläinen kovis-lanka joka on jo kerran huovutettu taas toimii hyvin kuuman kattilan alla. Koetin hifistellä ja virkata jokaisen kerroksen kiinni piilosilmukalla ja "nousta" ylimääräisellä silmukalla seuraavalle kerrokselle, mutta tässä langassa ei kerrosten vaihtumiskohtaa juuri huomaa.

Niin, Lankamaailma Nordia ei kuulu vakiokauppoihini. Nyt oli tilaisuus käydä puodissa pääkaupunkireissun yhteydessä - siellä vierähti ainakin tunti vain lankoja tarkastellessa. Tapion kaupassa säännöllisesti käyvänä en oikein allekirjoita tuota "pohjoismaiden suurin" väitettä, sillä Tapiolla on enemmän pinta-alaa ja ehkäpä myös lankamerkkejä. Silti voin suositella: entinen kaupunkilainen osasi sinne hyvin ihan yksinään paikallisjunalla.

Norjalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia lankoja oli joka tapauksessa runsain mitoin, kuvassa maistiaisia ostoksistani.
Ylärivissä takana Gjestal Bris, villa-soija sekoite kaulahuiviin. Marks&Kattensin BomUll, jota oli muuten hyvin tarjolla - pieneen leluun. Järbo Garnin Vinga, lähes pelkkää akryyliä tähän oravaan. Alarivissä vasemmalta oikealle tuttua Maijaa alennuksesta, ehkä lapasiin? Tumma pörröinen kerä on Schoppel Wollen ihana Merino Lace, 20% kid mohairia, 57% merinoa ja loput polyamidia. 50 grammassa on 400 metriä: vahvuus on lähellä Kid Silk Hazea. Lopulta Naturgarn nro 1, täyttä (ja karheaa villaa) jota tarttui 1 € hintaan useampi kerä matkaan. nyt taas nuelomusten pariin: puikoilla on jo Järbota ja Rowania. Saapa nähdä, mitä niistä tulee valmiina.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Firma non grata?

Mitä tehdä, kun saa valmiiksi neuleen sen firman langoista ja sen firman lehdestä löytyvällä sen firman oman suunnittelijan ohjeella, juuri sillä hetkellä jolloin moni tuttu bloggaaja on syystäkin kovin kriittinen juuri sitä firmaa kohtaan?

Silloin lienee parasta odottaa, ennen kuin bloggaa iloissaan tehneensä ihanan hyvin istuvan neuleen kivan tuntuisesta uudesta langasta. Koska tämä tuotos on sen firman, jonka toimintatavoista on syntynyt adressi.


Ihastuin tähän malliin heti ennakkokuvissa. Mallineule on hauska, pieni "palmikko" joka siirtyy oikealta vasemmalle, ja pitsinen pikku "kaari" joka toistuu ja toistuu. Yhdistetään nämä klassiseen istutettu hiha- pyöreä kaula-aukko ja korkea resori - malliin, ja tulos on viehkon vanhanaikainen. Kaiken kruununa ovat Tampereen Merletosta löytyneet soikeat napit. Hyvin harvoin löytän kauniita, tyyliin sopivia nappeja - nämä osasin ostaa ennen takin valmistumista. Onneksi!
Lanka: Novita Alpaca, noin 9 kerää
Puikot 3,5mm
Olo: tämä on ihan nappijuttu!

Novitan Alpacassa on vain 10 metriä vähemmän/ 50 g kerä kuin Dropsin Alpacassa, mutta kierre taitaa myös olla löyhempi, sillä lanka on pehmeän täyteläistä neuloa. Siellä täällä oli harvakseltaan pieniä mustia tai valkoisia "nöyhtiä" langassa, mutta ne oli helppo nypätä pois. Vain kahdessa käyttämässäni kerässä oli solmu. Olenkin malliin, lankaan ja omaan työhöni todella tyytyväinen ja iloinen. Sain takin valmiiksi vähän reilussa viikossa, mutta viikko sitten en kehdannut blogata siitä. Tuntui, että nyt ei vaan sovi olla sitä mieltä, että Novitalta voi tulla jotain hyvää ja kaunista.

Netti ja yhteisöllisyys on jännä juttu: sitä luulee, että oppii tuntemaan ja myös luottamaan toisiin bloggaajiin. Ja kun heistä tarpeeksi moni suuttuu ihan asiastakin, on siihen helppo mennä mukaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä rauhassa vähän pohtia, kun muodostaa omaa mielipidettään. Joten jatkossakin omaa käytöstäni kuluttajana ja neulojana säätelen vain minä itse. En osaa olla kriittinen taikka ylistävä siksi, että moni muu on sitä mieltä. Hiukan tätä aihetta sivuten, Sisäisessä villapaidassa oli hyvä kirjoitus siitä miksi jopa akryyli on joskus paikallaan; kirjoituksen kommentteja kannattaa myös lukea!

Olisi hienoa, jos se firma ei tekisi ihan niin karkeita omiin nimiin kirjoittamisia - mutta ideoiden varastaminen ja "varastaminen" on valitettavan yleistä luovalla alalla; tämän ovat minulle kertoneet monet taitavat tekijät, joiden yrityksille tarjoamia töitä on törkeästi kopioitu ja myyty eteenpäin omina. Ja toisaalta, minulle nousi aikaisemmin niskakarvat pystyyn siitä väitteestä, että Jared Flood on muka keksinut "nororaidat", kun mies itse kertoo, että ei ole. Tai kuka muistaa Ilun Ballerina-tossut ja Taito- lehden? Siinä oli samankaltainen tuote tullut molempien mieleen, mikäli en ole pahasti erehtynyt.
Jotan kuka lopulta keksi mitä ja kuka kirjoitti idean minnekin ylös ja kenen nimissä. Nyt tekijänoikeusvalvontaa tehdään netissä, jossa paha kello kuuluu kauas. Se tarkoittaa sitä,että yritysten pitää olla tarkempia, kun käyttävät uudelleen toisten ideoita. Tai lopettaa se ihan kokonaan...
Ja toisaalta, se oikeuksien perään huutaminen voi saada myös aika erikoisia piirteitä, jos väitetään, että joku on varastanut idean, kun ei se väitetty keksijäkään sitä ole oikeastaan itse keksinyt. Sanasta sanaan tehdyn ohjeen voi suojata, muuten moni neulottu tuote on niin tavanomainen että on mahdotonta sanoa , kuka sen lopulta keksi. Ei taida mitään uutta olla auringon alla, niin hyvässä kuin pahassakaan.