Melkein gorillan kädet

Ptäisi varmaan mennä mallikurssille. Tai alkaa vuokraamaan nättejä vaatteita neulekuvien "stailausta " varten. Tuntuu taas sitä että neulekuvissa ei ole kivaa ideaa ja kädet vaan roikkuvat olkapään jatkeina. No, eivät ainakaan roiku polvissa, mutta silti sitä tuntee olevansa aika gorilla joskus. Asia varmaan korjautuisi ottamalla vielä 10 kertaa enemmän kuvia... mutta muistan tämänkin kuvauskerran, aika kiireellä tuolla tuulessa taloyhtiön pihalla hypittiin.  

Aika kauna olen näitäkin kuvia seisottanut valokuvakansiossa, ajatellen että ehkäpä ne parantuisivat  odottamalla. Ihme kyllä en jaksa kuitenkaan viritellä uutta kuvauskertaa, joten olkoon näin. 

Malli: Agnostura, Ysolda Teague. Kirjasta Little red in the city

 Lanka: Drops Merino extra fine, noin 350g

Fiilis kiva malli, mutta onko onnistunut neule? 

Tässä kuvassa näkyy mainiosti kuinka "takakavennukset "  ovat hiukan liian alhaalla. Lieneekö syynä venyvä neulos vaiko mittausvirhe, sama kai se. Periaatteessa Agnostura on mahtava: merino sopii kuin  nakutettu kierrettyihin silmukoihin, yksityiskohdat ovat kauniit ja mali helppo neuloa. Silti se jokin puuttuu ja varsinkin näistä kuvista.... 

Tiedän että moni kommentoija ottaa itsekin neulekuvia. Onko teillä jotain patenttiratkaisua,  käsien asentoa, paikkaa tai muuta niksiä, jolla saa mainiot neulekuvat? Vnkkejä otan kiitollisena vastaan. 

Syksyn lehtiä

Syksy tuo tullessaan... alkavan ruskan. Portti 2013- retriitin ... jonka jouduin jättämään väliin. Sillä syksyyn kuuluu erottamattomasti kunnon syysflunssa. Olenkin sairastanut ihan urakalla. Toivottavasti tässä hankitulla vastustuskyvyllä mennäänkin sitten koko ensi talvi terveenä. Siitä sairastamisesta tuo pitkä postaustauko johtui. 

Malli: Ysolda Teaguen Snapdragon fliptops

Lanka: Cascade 220, värissä Gris

Puikot: 3,5mm 

Fiilis: tulipahan neulottua!

Nämä tällaiset flitp-top lapaset ovat aina kompromissi. Eivät ihan aja lapasien asiaa, mutta lämmittävät enemmän kuin kämmekkäät. Pian, ihan pian aamut ovat  jo kylmiä ja nämä ovat passelit sellaisiin päiviin kun näppejäkin alkaa jo vähän paleltaa. Paksut kämmekkäät kyllä lämmittävät hyvin.

Malli: Pressed Leaves, kirjasta Botanical knits, Alana Dakos

Lanka: sama Cascade 220 värissä Gris

Puikot : oliskohan olleet 4mm?

Tämä pipo olisi paljon kauniimpi käsinvärjätystä langasta neulottuna. Mutta sievä siitä tuli kuitenkin, sillä paksu ja pehmeä lanka on kaunis kierretyissä silmukoissa. Inventoin päivänä muutamana huivejani, lapasiani ja myssyjäni. Tarvitsen ainakin kaksi paria kunnon lapasia lisää, eikä joku vähän kevyempi myssykään menisi hukkaan. Lankaahan kyllä riittää, vaan mistä ideat? 

Kolea ja vähäluminen

...se suomalainen kesä, nääs. Tarvitsin ihan selvästi ohutta, pirteän väristä neuletakkia. Sellaista, jonka voi kiskaista t- paidan päälle, kun keli onkin kylmempi kuin ikkunasta katsomalla voisi luulla.  Pientä takkia,  jonka voi näppärästi survoa laukkuun, jos oikein porottaa. Värinkin pitäisi aivan selkeästi olla joku iloinen, joka sopisi hyvin laajan mutta pääosin sinisen sävyisen vaatevalikoiman kanssa.

Näistä tarpeista syntyi oma versioni Criasta, olkaapa hyvät:

Tuuli tekee kuvaamisesta aina yhtä hauskaa... Mutta. Tuulessa kuulee taas lehtien kahinaa, äänen jota olen jo ehtinyt kaivata. 

Malli: Cria, Ysolda Teaguen kirjasta Little Red in the City

Lanka: Drops Alpaca, menekki omaan kokooni 260g

Puikot. 3,5mm 

Tismalleen sopivat napit Nappi- Kikasta

Fiilis: voi juku, tästä tuli aika kiva! 

Crian neulominen vaatii uskoa. Koko takki neulotaan yhtenä kappaleena, mutta aloitusta varten neulotaan kaksi pientä kaitaletta, yksi kummallekin olalle. Niistä sitten kasvaa hiljalleen etu - ja takakappale - ja hihan pyöriöt. 

Loppumatkan huristelin helmaa kohti vain kevyesti lisäillen, mutta kirjassa neuvotaan selkeästi miten tehdä esim. neuleeseen rintamuotoilut, jos rinnanympärystä on hiukan enemmän. Minä lisäsin hiukan ohjeesta poiketen sillä halusin että takin napit menvät koko matkalta kiinni.  Ja ohjeessa kokoja todellakin riittää, 17 eri kokoa alkaen ry 71 cm ja päätyen ry 152,5 cm!  Voin suositella kirjaa jokaiselle joka tuskailee istuvien neuleiden kanssa, sillä siinä on hyvät neuvot mallien muokkaukseen + kauniita neuleohjeita. 

Hihanpyöriöt pussittavat tarkoituksella! Neuloin hihat omaan makuuni sopiviksi: ohjeen lyhyt hiha korostaisi kuulantyöntäjän olkavarsiani, ja pitkä hiha taas päätyisi käytössä aina rutatuksi puoliväliin kyynärvartta. 

Olen viime aikoina ommellut aivan neulat punaisina. Uusi saumuri ( Bernina 700D) sai innostuksen palaamaan, yhdessä kivan japanilaisen kaavakirjan kanssa. Kirjan nimi on Simple modern Sewing: 8 patterns to make 25 favourite garments. (Klikkaa tabia preview, niin näet hiukan lisää malleja.)

En kuitenkaan halua laittaa ompeluksiani tänne, ja mietinkin pitäisikö perustaa vallan sisarblogi. Uutta blogia taas  sietää tuumia perusteellisesti, joten toistaiseksi pidän ompelukset odottamassa hetkeään... 

Lauriel, Little Red in the City

Malli: Lauriel, suunnittelija Ysolda Teague. Malli kirjassa Little red in the City

Lanka: hyvin marinoitunut Novita Wool, 360g

Koko: 36" pidennettynä

Lisäksi: Nepparikiinnitys

Fiilis: Jee!
Tässä taas oikea neulojan neule: Mielenkiintoisia yksityiskohtia mallissa, jotka voi toteuttaa vain neulomalla. On kiva blogata tästä neuleesta tänään, sillä posti toi vihdoin myös painetun kirjan Little red in the City.

Ennakkoon kirjan tilanneena olen saanut pitkin matkaa malleja pdf. muodossa, ja koko kirja ilmestyi jo jokin aika sitten kokonaan sähköisenä. Mutta valmis paperinen kirja on ihana!

Kirjan juju on siinä, että se opastaa mittaamaan ja muotoilemaan tismalleen omalle kropalle istuvia neuleita. Suurin osa kirjaa on tekniikka - ja suunnitteluosuutta. Toki mukana on toinen toistaan kivempia neulemalleja. Mallit on muuten sarjottu valmiiksi vartalonympäryksille , kokoja on rinnanympärykseltään välille 76-152,5. Sen lisäksi on annettu ohjeita siitä, miten voit muuttaa myös neuleiden pituutta itsellesi sopivaksi - lisäksi rintaville vinkejä siitä, miten lisätään esimerkiksi rintamuotoilut.

Iskin silmäni Laurieliin heti ennakkokuvissa. Oikeaa lankaa ei muka vain löytynyt millään... kunnes varastoa penkoessani tuumasin tekeväni tämän mallin ainakin 4 vuotta vanhoista Wooleista. Lanka on todennäköisesti vieläkin vanhempaa, olen ostanut sen Tapiolta noin 2007...

Pidensin mallia jonkin verran, ja lisäsin sivusaumassa muutaman silmukan, jotta takki istuisi lantion kohdalla hyvin. Liotin valmiin neuleen ja levitin sen kuivumaan - ja koko komeus venähti ja rentoutui aaivtuksen liikaa. Minun makuuni tämä saisi istua himppasen tiukemmin, mutta sen siitä saa kun ei tee koetilkkkua :D

Mallia oli jännittävä neuloa, sillä aloitukseksi tehtiin ensin lehtikuvioinen kaulus. Sen jälkeen hihanpyöröt muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla, jotka hiljaa etenivät kohti etukappaletta ja etureunaa. Rintamuotoilut taasen ovat strategisesti sijoitetut kavennusryhmät heti rinnan alla. Ohje on helppo neuloa, jos vain luottaa siihen mitä on tekemässä - en ollut aivan varma olinko ymmäränyt kaiken oikein, mutta ihan kelpo neule tästä tuli, vai mitä?

ps. lähden lyhyelle kesäreissulle, joten en ihan heti pääse vastaamaan kommentteihin...

Pihakuvauksia

Kesä. Ihania ilmoja ja upeita neulekuvauskelejä... saattupa niin, että kuvatessa ulkona kuvaan tule myös muutakin kuin itse neule.

Tässä pieni vilaus keskeneräiseen neuleeseen... Kovin tulee saman väristä kuin ruusu?

Pihanurmikolla voi onnekas nähdä myös siilin. Tässä leluversio, oikea euroopplalainen siili kun ei lemmikiksi sovi. Nämä oli hauska neuloa, sillä piikit ja vartalo-osa neulottiin samanaikaisesti. Pieni osuus vartaloa, sitten neulotaan eri puikoilla rivi piikkejä, ja yhdistetään nuelomalla pikkien silmukat yhteen vartalon kanssa - ei siis ompelua!

Siilejä syntyi kaksi kappaletta Ysoldan Smith the Hedgehog - ohjeella. Lankana oli vaalea GGH Silky Tweed ja piikeissä Marks & Kattensin lopetettu Bom-Ull, menekki näihin keskikokoisiin siileihin oli noin 1 kerä kutakin. Kirjoin silmät mustalla langalla ja täytin siilit polyesterivanulla. Ohjeessa on kolme eri kokoa, mutta kokoero syntyy valitsemalla paksumpi tai ohuempi lanka. Mieleni tekisi neuloa pikkusiilit näille kavereiksi vielä. Onko sinun pihallasi näkynyt( oikeita) siilejä tänä kesänä?

Mitalia odotellessa... Ravelympics 2010

Little Birds on valmis!

Malli: Ysolda Teaguen Little Birds, Twist Collective

Langat: Jamieson's Shetland Spindrift, pääväri Eesit, vihreä Leprechaun ja sininen Clyde blue. Painoa: 250g eli 10 kerää Spindriftiä

Puikot: 2,5mm ja 3mm

Fiilis: mahtava! Kaikkeni annoin, ja sain istuvan, ihanan tuntuisen ja mieltä ilahduttavan puseron!

Tässä ehkä suurin murheenkryyni: kaula-aukko. Nyt pitää heti sanoa, että neulomisessa minua viehättää järjestelmällinen toteuttaminen. Ei haittaa, vaikka malli olisi työläs, kun tiedän mitä tehdä. Osaan muokata useimpia malleja - mutta tässä vaadittiin jo minun makuuni liikaa pohdintaa.

Pelkäsin että omien sovelluksieni tuloksena on epämuotoinen kaula-aukko. Yhtäältä ajattelin, että pyöreä perus- kaula- aukko olisi liian pieni suhteessa neuleeseen. Toisaalta murehdin, mitä jos kaula-aukko on liian syvä/ leveä/ muuten vain hassu. Nyt voin sanoa, että ihan passeli siitä tuli. Ikävä kyllä joudun aina ottamaan sopivan puseron tuohon alle, mutta hiukan laajempi kaula-aukko tasapainottaa tämän puseron mittasuhteita mukavasti.


Tässä vielä action-kuvia. Kun neuloo kirjoneuletta ympyränä, saa ilon leikellä neulettaan. Hurjimmat neulovat vain koko puseron pussina ylös asti, ompelevat koneella kaula-aukon muotoisen sauman ja leikkaavat suoraan palan neuletta pois - siis aivan kuten ompelussa.

Tämä kuva toivottavasti selventää mikä se steek on ja miksi se on kätevä: voi jatkaa mukavasti aina neuloen oikealla puolella, ympyrää.

Tässä vielä tekniikkakuvaa olkapäästä ja steekin reunasta: tämä karvainen Shetlanninvilla teki erittäin siistin reunan leikatessa: näkyy tuossa vasemmalla. Olan silmukat päätellään 3 puikon päättelyllä, ja steekin silmukat siinä samassa. En sitten leikannut steekkiä kapeaksi, vaan kokeilin näin, ja hyvä tuli.

Niin, tämä ei tosiaan ollut ensimmäinen kirjoneuleeni jota steekkaan - tosin ihan varmasti ensimmäinen kirjoneule, joka valmistui vain vähän yli viikossa! Lukijat, kiinnostaisiko teitä nähdä " arkistojen aarteita" ja pari aikaisemmin tekemääni kirjoneuletta?

8. päivä, Ravelympics 2010

Kahdeksas päivä. Tuntuu tosiaan siltä kuin olisi viikon ajan neulonut yhtä ja samaa projektia niin paljon kuin suinkin ehtii. Lihakset hapoilla, flunssaisena tämä on muuttunut ajat sitten tekniikkalajista lähinnä henkisen suorittamisen puolelle: teknisesti sujuu, mutta kestääkö kantti loppuun saakka? Pitää vain hikeä otsalta pyyhkien purra hammasta ja uskoa omaan tekemiseen. Niin kuin aina neuloessa, tätä neuletta tehdessä muistaa että hyvänkin ohjeen ja langan avulla tulos voi silti olla susi. Ja kun teen itse muutoksia, tiedän ketää syyttää lopputuloksesta...

Tässä superlähikuvassa kaula-aukon aloitus. Olen edelisellä kierroksella päätellyt kaula-aukkoa vasten arvioimani määrän silmukoita. ( Itse asiassa päättelin, neuloin muutaman kerroksen, purin ja aloitin uudelleen.) Kaula-aukon muotoilut teen 1 silmukan päässä reunasta, eli jätän siihen yhden reunasilmukan. Steekiä varten loin 9 silmukkaa.

Kuvassa näkyy hyvin tämän langan "karvaisuus" joka pehmenee pestessä tosi nätiksi. Lanka itsessään on aika karheaa, ei nyt käsiin satu, mutta lähellä on. Mallitilkkujen pesusta tiedän, että se pehmenee jonkin verran.

Ja tältä näyttää hiukan ajan kuluttua: tarkoitus on leikata steek auki, kaventaa se 2-3silmukan levyiseksi ja ommella se varovasti puseroon kiinni. Kaula-aukon reunasilmukat poimitaan sitten tuosta reunasilmukasta. Pitäkää peukkuja, että kaula-aukko on hyvä! Nimittäin usko tekemiseen menee kyllä, jos tuloksena on hassun mallinen kaula-aukko ja nätisti leikattu pusero.

Oikeastaan nyt alkaa tämän neuleponnistuksen omituisin kohta. Olen toistaiseksi luottanut hihojen suhteen ohjeisiin, jotka on nätisti tehty kaavioiksi. Mutta seuraava kohta vähän ihmetyttää: pian neulotaan edes-takaisin ensin etu - ja sitten takakappale, samalla kaventaen hihan silmukoita. Pyöriön huipulla kappaleet sitten kohtaavat, ja ne päätellään. Katsotaan, mitä tästä tulee... sian korva vai silkkikukkaro, vähän sananlaskua mukaillen.

5. päivä Ravelympics 2010

Neuloja neuloo, neule etenee. Vielä ei tarvitse huutaa havuja! Resori oli yllättävän kivutonta tehdä, kun kerran vain voi posotella menemään. Sekä mallineule on tosi helppo, verrattuna esimerkiksi Dropsin tähtineuleeseen. Aivan yhtä helppo kuin kissapusero Colettessa, sanoisin. Ei tarvitse katsoa mallia enää. Koko ajan odotan vaikeuksia siinä kohdassa, kun liitän hihat vartaloon ja ... lasken ja keksin itse oikean kokoisen kaula-aukon. Huh.

Tässä lähikuvaa langanpäiden päättelystä. Raidan aloitus on saumasilmukan kohdalla.

Yksi harmillinen lisä tässä puseromallissa on. Alkuperäisessä on tehty eteen "steek" eli ylimääräisiä silmukoita, joka sitten leikataan auki neuletakiksi. Sellaiseen steekiin on helppo laittaa värinvahidot; nyt joudun päättelemään lankoja joka raidassa x2.

Olen käyttänyt tähän sellaista metodia, että päättelen langan seuraavalla kerroksella siten, että "sidon" langanpään neulomaani lankaan, vähän samoin kuin jos sitoisin pitkiä langanjuoksuja. Eli kieputtelen yli ja ali ja ympäri sovpian matkaa. Luotan, että tämä tarttuvainen villa huopuu itseensä kiinni aika hyvin. (Olen kokeilut myös neuloa kaksinkertaisella langalla, jos malliin sopii, mutta siitä jää aika paksu kohta. ) Jotenkin helpottaa viimeistelyä tämä ajoissa päättely!

3. päivä Ravelympics 2010

Ja nyt hihoja on kaksi. Neuletahti hidastuu varmasti, sillä huoltojoukkojen puute on ilmeinen. Puhumattakaan siitä, että päivätyöt leikkaavat kummasti osan neuleaikaa... Hyvä siis, että tein pienen alkukirin, sillä seuraavaksi on luvassa resoria pyörönä 2,5mm puikoilla.

Koska aion tehdä hiukan muutoksia malliin, jatkossa on luvassa myös ankaraa tuumausta, kokeilua ja pahimmassa tapauksessa runsaasti purkamista. Neuloin hihat ohjeen mukaan täyspitkiksi. Koska en ole varma langan riittävyydestä, voin tarvittaessa purkaa hihoista hiukan pois.


Malli: Van Dyke Socks, Wendy D. Johnson

Puikot 3,5mm

Lanka: Käsinvärjätty Pirtin kehräämön kampavilla, värjääjä Arja Koistinen

Ostin langan Sukka Summitin yhteydessä olleilta käsityömessuilta. Ei ensisilmäykseltä ehkä sellainen väri, jota Prosessineulojassa on totuttu näkemään. Väri on hyvin vaikea valokuvattava, valosta riippuen väri on vihertävän rusehtava, sitten taas toisessa sinappinen. Joustavat, istuvat ja värikkäät sukat tuloksena - luulen että kirjassa on pieni virhe kaaviossa, ratkaisin sen omalla tavallani ja hyvin toimi. Rei'istä huolimatta nämä on kiva vetäistä sukkahousujen tai ohuempien sukkien päälle kenkään lämmittämään. Pari reikäriviä ei haittaa.

Neulojan onni on...

Uusi Knitty! Jossa on vihdoin myös Tikrun malli. Onneksi Knitty ja Ulla pysyvät ja paranevat; ne täydentävät upeasti neulelehtien ja muiden kanavien mallitarjontaa.

Neulojan onni on myös löytää kaunis ja ilahduttava lapasmalli. Hello Yarn Squirrel sampler mittens - kirjoneulekuviot, lapasen rakenne kaikkine yksityiskohtineen ovat Prosessineulojan makuun.

Pakkasviikolla neulottu uusi, lämmin pipo.

Ripley, Ysolda Teaguen Whimsical little knits 2

Lanka: Mirasol Sulka, hiukan alle 2 vyyhteä eli 100g.

Lanka löytyi Tampereelta Lankaideasta; tiheys oli ihan perfect tähän malliin, jossa vaaditaan 14s/ 10 cm. Koostumus on suloisen pehmeä: 60% merinoa, 20% alpakkaa ja 20 %silkkiä. Lanka on hyvin paksua ja lähes kierteetöntä. Helppo neuloa, mutta neuleesta roikkuva langanpää alkaa hapsottaa nopeasti.

Pipo on valtavan lämmin; testattu -23 asteen pakkasessa ja hyvin toimii! Jujuna ovat kauniit vekit, jotka neulotaan pipon toiseen sivuun. Hauskaa ja erittäin helppoa tehdä; eikä vaikutelma ole ollenkaan hullumpi, vai mitä?

Neulojan onni on myös iloisen väriset sukat.

Sukat, jotka sopivat alesta löytyneisin uusiin kotihousuihin melkein liiankin hyvin. Lanka Noro Kureyon Sock, puikot 2,5mm; ohje on omasta päästä. Pieneen mutta leveään jalkaani olen aiemmin tehnyt n. 60-64 s sukkia, mutta tämä Noro levähti aika paljon jalassa.

Värit ovat upeat; kärjestä alkaen persikan oranssi, ruskeankeltainen, hyasintti, pinkki, purppura, roosa, kirkas punainen, sitten Tapparan värit eli sininen ja oranssi... ja sitten! Neuloessa huomasin että Eisaku Noro on pystynyt muutamaan sellaisen pesukoneen nukkasihdistä löytyvän kirjavan harmaan vihertävän värin tähän värimalliin. Suurenna kuva jos et usko, minusta se väri muistuttaa myös pöydän alle jääneitä minttupurkan jämiä ja taskuista löyvyiä nöyhtäpalloja.... näkyvissä siis resorin välittömässä läheisyydessä. No, neroilla on nerojen ideat. Olen vähän tylsä mutta halusin neuloa nämä raidoittamatta.

Orava( n) pesässä

Marraskuisessa postauksessa esitelty mohairnelue on valmis, ja se on jo nähnyt hiukan maailmaa: nimittäin joulutunnelmaa Napapiirillä. Kyseessä on Rowanin ihanasta Kid Classicista neulottu peruspusero; kokoon 36 meni koko lailla 6 kerää. Väri on Victoria. Tarvitsin jotain tällaista pörheää, lämmintä ja kevyttä puseroa, jotan tämä oli oiva työ.

Eilen illalla sai tämä orava-tyyny vihdoin lopullisen muotonsa. Siinä se nököttää hyllyllä lomamuistojen joukossa.

Kiitos Koo:lle, joka vinkkasi trasselia täytteeksi! Ikävä kyllä ehdin jo ostaa polyesterivanua, jota on nyt kurren täytteenä. Tilkkutöitä tehdessä polyesterivanun kuidut "leikkaavat" itsensä työn kerroksien läpi herkästi, ja pelkään että samoin käy tämän neulotun työn kanssa. Ei siis kovia haleja, jotta kaverille ei tule talviturkki!

Materiaalina on Järbo Garnin Vinga, kaksinkertaisena, 200g. Puikot 5,5mm, kai. Ohje on iki-ihanasta Whimisical Little Knits 2 - kokoelmasta. Lanka valikoitui sen kauniin punaruskean meleeratun värin sekä kestävän materiaalin vuoksi. Laitoin tälle kaverille silmät, vaikka niitä ei ole alkuperäisessä.

Tässä vielä paremmin valottunut kuva. Oravalla on korkeutta hiukan alle 40 cm, ja se on neulottu yhtenä kappaleena.

Neulominen on suoranainen ihme: voi luoda sekä muodon että materiaalin samalla keralla! Tässä mallissa neulottiin vain "ympyrää" suljettuna ja muotoiltiin hiukan. Pää ja häntä eroteltiin ja neulottin erikseen; päättelyt hännän ja pään laella tehtiin 3 puikoin päättelynä. Lopuksi vain 3 langanpäätä piiloon! Varsin helppo ja silti nerokas rakenne - se oli yksi syy neuloa tällainen lelun ja sisustusesineen välimuoto.