torstai 30. joulukuuta 2010

Neuleaiheinen lähetys jatkuu...

Valmiit matkasukat ovat tässä:
Lankana Kirjo-Pirkka, väri 31
puiot 2,5mm
Malli: varpaista ylöspäin, aloitus 33 s ja kokonainen 66s, kantapää vahvistettu kantapää muotoiltu lyhennetyin kerroksin ( en millään keksi mikä sen nimi on suomeksi)

Näm ovat väriterapia- sukat. Minä näen näissä buddhalaisen munkin kaavun oranssia, marjamaidon himmeää vaaleanpunaista väriä ja hehkuvaa vadelmanpunaista... tulen hyvälle tuulelle näistä väreistä!

Talvisaikaan käytän mielelläni pidempivartisia ohuita sukkia töissäkin. Kokemukseni mukaan erityisesti Regian "tavallinen" versio ja Kirjo-Pirkka ovat kestäviä ja hyviä lankoja pitosukkiin. Vanhimmat Regia-sukkani ovat jo 5-6 vuotta vanhat ja loistokunnossa. Lankana oli Regian Mini- ringel. Niin, ja yllättävää kyllä, uudehko pinkki Nalle on pitänyt hyvin pintansa myös. Minä kun pesen sukat vielä koneessa 40 ohjelmalla ihan säälittä.


Työn alla on "oranssi" - joka on sellainen pitkän tähtäimen sileää-oikeaa-neule sekä tämä Shalder Jaegerin merinosta. Olen menossa kaarrokkeessa, joka on aika vaativaa neulottavaa, sillä kuviota neulotaan joka kerroksella - aitoa pitsiä siis. Siitä en tiedä, kuinka kaunista jälkeä on tulossa; katsotaan kun pääsen puoliväliin. Nyt kuvio on vain reikien sekamelskaa...

Niin, ja pakko oli aloittaa kirjoneulesukat. Jotain jännitystä pitää elämässä olla :D

Toivotan lisäksi lukijoilleni mitä parhainta uutta neulevuotta 2011!

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Sukka vieraalla maalla ja merellä

hyvät lukijat, olen ollut pitkällä reissulla ja siksi kommentointi on laahannut perässä. Kiitos kaikille kommentoineille - vastaukset ovat nyt paikoillaan.

Vakituoinen reissuneuleeni on sukka. Tälle matkalle otin lentokoneystävälliset 2,5 mm puu puikot ja Kirjo-pirkka lankaa.

Viiemvuotiseen tapaan matka vei lämpimään ilmanalaan toisen suosikkiharrastukseni, laitesukeltamisen pariin. Matka oli pitkä, mutta muuten ei Mauritiukselle pääse.

Hylky Stella Maru, itäinen Mauritius. Kuvassa muutama kanssamme sukeltanut.

Bongaa kala.... Kuvassa Lehtikala, joka naamioituu saalistajilta.

Aavemaisia saalistajia. Parvi kingfish eli bluefin trevally - kaloja ajoi takaa pikkukalojen parvea. Hetken ajan pienten kalojen parvi pyöri meidän sukeltajien ympärillä turvaa hakien. Kingfish on aavan meren suuri kala, joka ei pelkää ketään ja puree mielellään sukeltajaakin.

Anemonefish - pari kotimerivuokollaan. Kuvassa useita erikokoisia Dominokaloja; yksi oma lemmpparikalojani. Niitä näkee usein suuren parven, jossa on monta erikokoista -ja -ikäistä yksilöä oman pesänsä läheisyydessä. Kuvassa myös jokin rapu, jonka tuntosarvet pistävät esiin korallin alta.


Batfish - lepakkokala.

Sukellusoppaamme Sweetie ruokkimassa lepakkokaloja. Nämä isot ja uteliaat kalat seurailivat meitä lopun sukelluksen ajan, uiden ihan maskiin kiinni kysyen: "oliko mulle pullaa?"


Kaunis mureena.... Kuvia ja vidoita riittäisi vielä, mutta hlauaisin esitellä myös pinnan yläpuolista maata.


Mauritius on kiehtova maa, pieni saari joka on täynnä elämää. Tutuistuimme paikallisten oppaiden avulla mm. sokeriteollisuuden ja Mauritiuksen historiaan, Dodo - eli Drontti-lintuun museossa sekä luonnon ihmeisiin, veteen, vuoriin ja kasveihin. En edes ajatellut etsiä neuleaiheisia asioita, kunnes neule tupsahti eteeni.

Tässä museoidussa yksityiskodissa on aika pysähtynyt. Pienessä makuuhuoneessa, päivävuoteella oli jonkun neulekori. Vauvan vaatteita oli joku ajatuksella neulonut, mutta työ oli jäänyt kesken. Koko kotimuseo oli todella liikuttava, vähän ränsistynyt ja pysähtynyt.

Toki talo oli aikanaan varsineinen luksuslukaali, ja rakenteita ylläpidetään hienosti. Paikka on Domaine des Aubineaux, Bois Cheri - teetehtaan patruunan koti. Nykyään talo on museo ja osa teen reittiä, joka esittelee teen ja Mauritiuksen historiaa.

Kasvitieteellinen puutarha oli elämys - upeita puita ja palmuja sekä mauste- ja lääkekasveja. Meillä oli erinomaisen hauska ja hyvin opettavainen opas, joka kuulusteli faktoja tunnnin kierroksen varrella. Kuvassa jättililjoja.

Kuvassa näköalapaikka itärannikolla - kuvassa näkyy hyvin maata ympäröivä riutta.

Mauritius on monella tavalla hämmästyttävä maa. Uskonnonvapaus ja - tasa-arvoisuus on siellä totta. Lyhyen tienpätkän varrella voi olla niin tamilihindujen Shiva - temppeli, kristittyjen kirkko ja sunnimuslimien moskeija. Hautausmaatkin ovat yhteiset eri uskoisilla.


Grand Bassin - eli Ganga Talao on hindujen pyhä järvi - sen vesi on tippa Ganges-joen pyhää vettä, ja se pesee synnit pois. Järvellä on hindutemppeli ja sen rannalla uskovaiset antavat uhreja. Kuvassa perhe uhraamassa Ganesh-jumallle.

Mauritius on tuliperäinen saari, ja rannoilla mustaan vulkaaniseen kiveen yhdistyy korallien valkoinen hiekka. Vulkaaninen maa-aines on tässä hapettunut eri tavoin, ja tuloksena on seitsemän eri väristä maata... ensin ajattelin että tämä on aivan hassu juttu, mutta kyllä oli hienon näköinen.


Lootuksen kukka
Maisema Trou aux Cerfs- in vierestä: Taivaanrantaaa komistavat jyrkät, tervävähuippuiset vuoret ja niiden päällä tietenkin sadepilvet.


Kerrottavaa olisi vaikka miten paljon... lopetan kuitenkin tähän erikoisen kukkaan. En ole koskaan nähnyt moista. Mauritius on hyvin omaleimainen , dynaaminen ja kiinnostava maa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia. Hämmästyttävää kyllä, kaikki vaihtavat kieliä kesken lauseen, kreolista ranskaan ja sitten englantiin... ja taas takaisin. Vitsailimme, että on kuin Torniojoen laaksossa: meän kieli on kuin kreoli, suomi ja ruotsi ne viralliset kielet.

Takasin tullessa oli läheltä piti -tilanne, sillä matkasimme 23.12. Onneksi lentomme toteutuivat ja niille ehdittiin, ikävyyksiä oli vain erilaisten teknisten viivästyksien vuoksi. Paluumatka hotellilta kotin kesti 26 tuntia, josta koneessa 16 tuntia.

Edelleen, olen iloinen ja kiitollinen siitä että olen saanut matkustaa ja tutustua maailman omin aistein, vaikkakin sitten luonnonvaroja tuhlaten. Onneksi on vapaaehtoinen lentomaksu. Lapsena unelmani oli tulla tutkimusmatkailijaksi, nyt saan elää sitä unelmaani aina hetken kerrallaan...

torstai 16. joulukuuta 2010

Langan lumoissa

Lapaset, oma malli
Lanka: Riihivilla Aarni, punainen lajitelma
Villa Laurilan Sukkalanka; suomenlammas + nailon
Puikot: 3mm
Fiilis: tykkään!
Olen pyöritellyt käsissäni Laurilan pehmoista sukkalankaa ja Riihivillan kauniita luonnonväreillä värjättyjä lankoja jo pidemmän aikaa. Halusin neuloa kirjoneulelapaset, aika graafiset ja mallilla jossa voin käytää kaikkia kauniita punaisia. Sitten vain klikkasi ja käytin tätä perinteistä kuviota. Laskin silmukat päästäni; koko on noin 19cm ympärysmitaltaan. Minulla on pienet kädet, siksipä sormien mitta ei ole suuri.

Halusin klassiset, ei -anatomisesti-istuvat lapaset; jätin näihin hiukan väljyysvaraa, jotta ovat mukavammat kädessä. Ja nämä langat! Ne ovat ihania; aivan eri tavalla lämpimiä kädessä jo neuloessa. Värit hehkuvat hämmästyttävällä tavalla neuleessa; langat ovat posken pehmeitä, myös siis " sukkalanka" joka ei juuri tavallista kovaa sukkalankaa muistuta.

Olen aivan ihastunut lankohin ja mallikuvioon: huomaatteko, että katselukulman vaihdos muuttaa myös vaikutelman: väriraidat vaalealla pohjalla - vai vaaleat raidat värillisellä pohjalla? Olen myös tyytyväinen että sain improvisoitua mieleni mukaiset lapaset.

Malli: Turn a Square, Jared Flood
Lanka: Drops Merino Extra fine
Puikot 3,5mm ja 4mm

Tämä on jo neljäs pipo syksyn aikana Dropsin merinosta, ja se on kiitollista neulottavaa. Kuohkeaa, ei hirvittävän kalllista. Pehmeääkin se on, mutta saapa nähdä mitä loppukäyttäjät sanovat.

torstai 9. joulukuuta 2010

Islantilaisneule



Islannin lampaat ovat aika hauskan näköisä eläimiä. Ja niiden villa, se vasta hienoa onkin. Mainostekstien mukaan villassa on pehmeä, eristävä alusvilla ja pitkä, kiiltävä ja vettä torjuva päälisvilla. Mainos jatkaa että langaksi muokattu islantilainen villa on kevyttä, kosteutta kestävää ja hengittävää. Mene tiedä, taitavat olla usean aidon lampaanvillan ominaisuuksia, mutta Lett -Lopi oli varsin mukava tuttavuus. Uittamisen jälkeen neulos pörhistyi hieman; takki on kevyt, pehmeä ja lämmin; -14 asteessa parvekkella oli ihan hyvä olla tämän takin kanssa.

Minulla taitaa olla joku fetissi harmaisiin kaarrokeneuleisiin, kts. tammikuinen postaus.

Malli: Brynja; Knitting Iceland - numero 1.
Lanka: Istex Lett-lopi, 6 kerää harmaata, vajaa kerä valkoista. Shopicelandic.com
Koko: 36 tuumaa
Puikot: 5mm

Pieni työtapaturma minulle tuli. Mallitilkun mukaan kerrostiheyteni oli pielessä, ja lisäsin kerroksia. Vähän liikaakin, sillä tämä takki menisi hyvin tuuman - pari lyhyempänä. Kiinnikkeiden kanssa olen vieläkin mietintävaiheessa. Kaksisuuntainen vetoketju voisi olla se oikea kiinnitystapa; neppareiden ja ripsinauhan ompelu ei vain kiinnosta, harkinnan jälkeen.

Parempi siis blogata nyt kuin jäädä odottelemaan, sillä puikoilla on jo jotain... oranssia. Ja valkoista.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Unelmia ja ompeluhommia

Joskus sitä joutuu ihan töihin. Brynja oli helppo ja nopea neuloa, 5mm puikoilla ympyränä. Mutta sitten pitäisi pikkuisen ommella, että saa sen unelmien neuletakin.

Siihen olen tyytyväinen, että sain ommeltua valkoisen taitteen varan niin nätisti kiinni, että sitä ei näy oikealta puolelta, ja nurjallakin valkoinen ompeluun käytetyy lanka sulautuu kaistaleen väriin. Minäkö perfektionisti? No, joissain asioissa kyllä.

Sarjasssamme Neulominen, extremeharrastus ompelemme tänään ensimmäistä kertaa Lett-lopista 1 silmukan steekkiä kiinni ompelukoneella. Pisto oli suora ja pituus 1,5mm. Ompelin mustalla, sillä halusin nähdä mihin kohtaan ommel osuu.

Ja ihmeiden ihme - ihan nätti tästä tuli. Sitten osa 2: leikkaamme auki ja toivomme koko sydämestämme että ommel pitää reunan kiinni.

Pitihän se. Poimin silmukat ja neuloin kaitaleet. Ikävä kyllä ompeluhommat eivät pääty tähän.
Nyt pitäisi päättää, ompelenko valkoisen ripsinauhan peittämään tuon "leikkaussauman" ja sitten nepparit siihen kiinni. Vai osaanko elää risureunan kanssa, ja ompelen nepparit suoraan tähän neulelistaan kiinni?
Komentteja ja kokemuksia otetaan vastaan. Brynja nimittäin on kuivumassa pesun jäljiltä.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Lipstikka

Lipstikka, eli englanniksi Lovage on tämän mallin nimi. Neulottu kaapissa marinoituneesta Nallesta. Nalle tarjosi yllätyksen: sileä nurja tausta on tummemman näköinen kuin päällä kiemurtelevat palmikot, joissa näkyy hopeainen sävy. Hassu ja lähes mahdoton kuvata.

Malli on Rowan Purelife Organic Wool Collection- kirjasesta. Jo kolmas malli - aikaisemmat ovat villatakki Comfrey ja kietaisuliivi Coriander. Pintakuviot ovat kivan modernit ja klassiset: perinteinen OXO palmikko ja käärmemäisesti, risteämättä kiemurteleva neljän viivan kuvio. Nalle valikoitui langaksi siksi, että sitä sattui olemaan tarpeeksi paljon varastossa.

Lovage sai uuden asun. Alkuperäinen on lantion alle ulottuva, hyvin syvän pääntien neuleliivi. Sopisi upeasti pidemmälle ja suoravartaloiselle neulojalle.
Näin lyhyellä on ongelmien kerjäämistä neuloa kuten ohje sanoo: lyhensin vartalo-osaa ja nostin kaula-aukkoa. Tuloksena on tämmöinen tavallinen slipoveri, joka sopii minun mittasuhteisiini paremmin.

Vaikka bloggaustahti hiljentyi kuvaajan lomaillessa, puikot suihkivat edelleen ja lujaa. Superpakkasten innostamana neuloin tämän neuletakin Lett- Lopista 5mm puikoilla viidessä päivässä. Pitäisi vielä leikata keskeltä auki, tehdä reunukset ja laittaa nepparit. Voi olla, että viimeistelyyn menee yhtä paljon aikaa kuin neulomiseen...