En varsinaisesti ole pahatapainen nueloja. Joskus kyllä yllätän vieressä istujan hartaalla voimasanojen käytöllä, kun joku asia vain ei useammasta yritysestä huolimatta onnistu. Rajoitan nykyisin jopa jonkin verran käsityötarpeiden lainehtimista sohvalla. Ja olen jo oppinut miten helppoa on ostaa lankaa ja miten hitaasti se varastossa neuloutuu.
Näiden sijaan paha tapani on se, että puikoilla pitää olla koko ajan jotain menossa. Kun neule pitäisi viimeistellä, se vajoaa odottamaan.... koska haluan neuloa jo uutta eteenpäin. Niinpä blogipäivitykset vaan harvenevat, jos aina vain esittelisi valmista.
En suinkaan inhoa viimeistelyä - käsin ompelu, siisti päättely ja neuleen muotoilu on ihan kivaa puuhaa. Päättelystä voi tehdä paljon mukavampaa, kun neuloessa suunittelee mihin kohtaa jättää langanpäät. Minä tykkään vaihtaa kerän sellaisessa paikassa, josta langanpäät eivät häiritse. Jos lankaa meneekin vähän hukkaan, on neuleen siisteys mielestäni tärkeämpi seikka.
Juuri nyt tarvitsen neuloessa rentoutumista. Tuo violetti pusero onkin ollut todella mainio leppoisaan neulomiseen. Vähän enemmän haastetta antavat Soilen Kupla - lapaset. Niitä neuloessa ei meinaa pysytä lopettamaan, kun voisi vielä tehdä yhden rivin kuplia.
Tuo harmaa slipoveri pitäisi vain ommella kasaan ja kuvata. Hm. Jos tähänväliin vähän neuloisin ensin...
Mikä on sinun paha neuletapasi, hyvä lukija?
