Hyvät ja huonot uutiset

Neulominen on päättynyt, mutta tämä Still light ei kyllä ole vielä valmis. Ehkä se loppumattoman tuntuinen helma olisi voinut olla merkki jostain... Kerron ensin hyvät, sitten huonot uutiset. 

Hyvät uutiset: 

- Yläosa istuu OK. 

- Väri on edelleen mieluinen.

- Malli on edelleen kiva.

-Jos tykkää vaan neuloa eikä välitä että tulee joskus valmista, niin neulomista vielä on!

- Lankaa riittää, ja reilusti sittenkin.

Huonot uutiset: 

- Taskut alkavat 6cm liian alhaalta. ( Vertasin ensimmäiseen Still lightiini.)

-Helma tulee huolestuttavan lähelle polvia. Tämä jos mikä on hupaisan näköistä komeat 150cm pitkän Prosessineulojan yllä. 

-Purkutöitä on luvassa, ainakin puolet tässä kuvassa näkyvästä täytyy purkaa ja neuloa uusiksi

-Motivaatio yllämainittuun purkuun ja neulomiseen on kuin tämät maaliskuu: pakkasen puolella. 

Juuri nyt eivät hirveästi piristä hovikuvaajan vinot kommentit " neuleprosessin ihanuudesta." Pakko aloittaa jotain kivaa, jotain pientä, jotain mistä tulisi joskus valmista tai tässä tulee pian syvä epäusko.

Omaksi opiksi merkitsen muistiin: Jos aiot toistaa hyvin istuvan puseron, vertaile nyt ihmeessä sitä tekeillä olevaa siihen hyvään! Se mainio puoli tässä on ompelemiseen verrattuna, että purettua lankaa voi neuloa uudelleen. Leikattua kangasta kun ei voi taikoa uudelleen ehjäksi. 

Ja vielä kerran, jaksaa, jaksaa

" Neulo taskujen jälkeen suoraan vielä 26 cm, ja sitten tee resoria". Neulon uudemman kerran Veera Välimäen Still Light - tunikaa. Tästä näet ensimmäisen versioni. SL on yksi rakkaimmista, eniten käytetyistä neuleistani. Rakastan sen tummaa harmaata väriä eikä itse pusero ole pahemmin kulunut. Mutta  juuri siksi on hyvä idea neuloa toinen, eikö vain? Vaaleampi väri, sama lanka ja sama malli. Kun nyt jaksaisi helman loppuun saakka... Saa sitten nähdä miltä näin vaalea tunika näyttää sitten valmiina  päällä. 

Kun tikuttelee 3mm puikoilla sitä alkaa kaivata jotain nopeaa, hauskaa ja helppoa. Ompelua siis.

Kas, kuvassa näkyy huoleton käsin ompelu-- tämä on Suuren käsityölehden ( 1/ 2013) ohjeella tehty Kahdeksankulmainen neulatyyny. Toki ompelin sen koneella, mutta täyttöaukon suljin aika ronskisti vain käsin. 

Ja tämä pikkuisen hölmistyneen näköinen tintti on samasta Suuren Käsityöleden numerosta oleva linnun muotoinen neulayyny. (Tammikuu 2013). 

Tein nämä niistä aineista, joita kotona löytyi - molemmat olisivat upeita tyylikkäämmistä kankaista tehtyinä. Täytteeksi laitoin Novitan  Hahtuvaista, joka on sopivan kuohkeaa ja pehmeää. Viikonlopun aikan harjoittelin uuden Ottobre Woman - lehden  kansikuvan mallin mukaan viskoositrikoisen t- paidan ompelua. Malli on mainio ja ohje selkeä. Minun puseroni ovat toki yksivärisiä. Treenasin aika lailla reunan kaitalehuolittelua, mutta pitää sanoa että saumuri vie ompelukonetta trikoon ompelussa kyllä 5-0. 

Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin sinistä... lankaa

Kiitos  kannustavista kommenteista! Neuloin sitten pitsikaarroketta hiukan lisää, mutta mallikuvio ja lanka eivät olleet hyvä pari toisilleen. Lanka on Dropsin Karismaa, meleratun vihreää. Rakastan tätä väriä ja tiedä että lankakin on mainio, niinpä se saa nyt uuden mahdollisuuden eri mallissa.

Pohdin myös kaarokkeen mallin muuttamista, ja tutkin ohjeita ja kaavioita. Ihan lopulta päätin kuitenkin purkaa, sillä mikään ei juuri nyt tuntunut oikealta. Huivi etenee, ja sen kaverian teen toista Still lightiä.

 Vanhoista puheen ollen, tämä lanka on Love garn'in Opera, merinovillan ja viskoosin sekoitetta. "Varaston aarteita." Poskenpehmoista, vaikka joukossa on kimaltava säie nailonia. Ostin tämän aikoinaan tehdäkseni Frost flowers- hupullisen neuletakin ohjeen alkuperäislangasta.  Mieli on muuttunut moneen kertaan, enkä taida sitä mallia enää tehdä. Sen sijaan kevääksi voisi olla mukava vaikkapa uusintakierros Atelier- neuletakista. Vaikka sitten vähän kimaltavanakin ...

Lomareissulta kotiutin Tampereen Lankaideasta uuttakin lankaa. Takillisen verran Rowanin iki-ihanaa Felted Tweediä värissä Horizon, sellaisen utuisen kissankellon sinisen värisenä. 

Ja Lankaideasta löytyi  puseron verran Cascaden 220 Heathers- lankaa, sinistä jossa on petrolin läikähdys ja himppu jopa punaista. En saanut tätä kovin hyvin vangittua tähän kuvaan. Täytyy vain pitää huoli siitä, että näistä neljästä langasta tulee myös neulottua jotain kivaa.

Hyvin, hyvin sinivoittoista tällä kerralla. Oikeastihan mielessä likkuu ja silmään tarttuu monenlaisia värejä ja yhdistelmiä. Hyvä lukija,  mikä värit tai väriyhdistelmät inspiroi sinua neulomaan juuri nyt? Mikä on sinun hittivärisi keväälle 2013? Mintunvihreää on kovasti suitsutettu, mutta onko se sinun mieleesi?

Tuumaustauko

Nyt on pakko oottaa aikalisä tämän projektin kanssa ja tuumata mille alkaisi. Lanka on kiva, Dropsin Karismaa varastosta. Malli on kaunis, Shalder Shetland traderista. Neulominen sujui kuin tanssi kunnes alkoi epäilyttämään onko tästä lopulta miksikään...

Pitsikaarroke, jossa on shetlannin pitsiä ( neulotaan pitsiä molemmilla puolilla) ei nyt näytä paljon miltään. Neulehaluja hillitsee mielikuva neuletakista, jossa on vain todella ruma reikäkaarroke. Onlikohan tämä lanka lopultkaan oikea valinta?  En oikein uskalla neuloa pidemmälle, vaikka pakko se kai on. Jotta katastrofin laajuus paljastuisi.

Mutta ihan toimettomana eivät puikot ole. Aloitin nk. varman tapauksen, sileää oikeaa ympyränä. Sitten kun olen neulonut kilometrin verran, on tuloksena Martina Behmin uusi malli, Viajante. Tätä on ainakin helppo tikutella eikä pitsi vaivaa päätä.  Täydellinen autoiluneule? Toivotaan. Lähden hiihtolomalla pariksi päiväksi reissuun, ja jätän Shalderin kotiin mietimään tekosiaan. Jos se ajatus vaikka selkiytyisi.