Neuloja ja epäonnistuminen

Tästä se lähti. Viime kesänä hullaannuin kirjaan Sticka romantiskt och kvinniligt. Kirja lähti heti kotiin, siitä huolimatta että kieli on ruotsi ja että en koskaan ollut kuullutkaan siinä käytetyistä langoista. Ihastus kasvoi, ja tongin netissä pitkän ja hartaasti löytääkseni juuri oikeat langat. Hullaantumiseni asteesta kertokoon se, että minun piti saada alkuperäiset langat, vaikka tilaamalla ne Göteborgista asti olemattoman heikolla ruotsin kielläni. Kuvan neuleesta tulisi ihana, lämmin pusero kylmiin iltoihin, ajattelin.

Langat tulivat ja eikös ollakkaan, pian oli tämä malli puikoilla. Se oli valtavan nopeatekoinen suurilla puikoilla. Ehkäpä vauhtisopeus hiljensi järkeni äänen, enkä osannut pysähtyä miettimään, millaisa jälkeä tulee hyvin ohuesta mohairista ja paksusta villalangasta. Että alaresori olisi voinut olla pidempi ja hihansuut lyhyemmät. Ehei. Neuloin menemään ja uskoin lopun asti, että kokoon kasattuna kaikki muuttuisi hyväksi. ( Olen näet jääräpäinen optimisti, kaiken muun lisäksi.)

A cautionary tale of a knitter's folly: I fell in love with the pattern above: searched everywhere for the right yarns, knitted in a frenzy.I knit way too fast to notice that there were problems. Too fast to consult my better judgement and to modify the design. And I'm stubborn: I really thought it would be OK once I'd sewn it all up. It was not meant to be: below you see my results.

Ja tässä tulos



Iso. Muodoton. Pitkä yhdestä kohdasta ja lyhyt toisesta. Ei kiva. En vaan ole malttanut heittää sitä pois - olen tosiaankin sitkeä. Yritän uskotella itselleni, että tarpeeksi pitkään marinoimalla kaapin syövereissä tästä kuorituisi vielä ihan kiva. Ehkä vuoden päästä?

Knitter, beware of the love. Sometimes it is not the real thing, but all in your head. I keep hoping that if I hang on to this for long enough, it'll magically transform inot a nice sweater.