Lapaset vuodelle 2010

Malli: Squirrel sampler mittens, Adrian Bizilia

Lanka: Valkoinen Novita Bambino, 50g, Vihreä Novita Florica, 50g

Vuorin lanka Drops Alpaca, 50g kokonaan

Puikot: 2mm

Tiheys: 18s/ 5cm

Muutokset: Lyhennetty pituudesta useita rivejä oravan jälkeen, ennen kärkikavennuksia.

Kuten kuvasta näkyy, nämä oravat ovat sukua toisilleen, mutta identtiset kaksoset ne eivät ole. Tiesin itsekin neuloessani, että välillä rivit heittelivät, mutta koska mitään hurjaa virhettä ei tullut, jatkoin neulomista. En todellakaan ole mikään konemaisen tarkka kirjoneuleen tekijäa.

Näissä lapasissa näkyi hyvin kaksi asiaa: Ensimmäisen ja toisen välillä on käsiala hiukan siistiytynyt ja tiukentunut. Toiseksi, neuloin 2. lapasen hyvin tiiviiseen tahtiin - siinä ei tullut niin paljon rivin- parin heittoja. Eli suosittelen neulomaan nämä peräkkäin ja yhteen putkeen. Oravakuvion kohdalla on hyvin pitkiä langanjuoksuja, jotka eivät ole ongelma jos lapasen vuorittaa. Mutta niiden pitäminen tarpeeksi pitkinä on vähän haasteellisempi juttu. Onneksi pingotus teki ihmeitä! Eli kannattaa todellakin mitoittaa langanjuoksut niin, että oravasta ei tule kolmiuloitteinen...

Jos nyt aloittaisin nämä uudelleen, käyttäisin koko ajan viivotinta apuna rivien kanssa ja ehkäpä suurentaisin kaaviot kopiokoneella niin, että ne näkyisivät hiukan kauempaa. Mallin epäsäännnöllinen kuvio teki näistä ehkä himpun verran haastavammat kuin kansanomaiset kuviomallit.

Tässä lähikuva kirjoneuleesta nurjalta. Alla olevasta kuvasta näkyy että nämä ovat tammenterhoja. Kämmenen kuviossa oli helppo pitää oikea tiheys ja lankanjuoksut kohtuullisen mittaisina.

Tässä hyvin "dokumentaarinen" eli ei lainkaan stailattu ja viimeistelty kuva , jossa näkyvät nuo tammenterhot hyvin oikealta puolelta.


Tässä mallissa on plaljon pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka tekevät siitä hyvin viimeistellyn. Lapasen suu viimeistellään neulomalla aloitussilmukat yhteen taitteen kanssa - tästä neulotusta reunasta taas poimitaan vuorin silmukat. Minä poimin ensin ja sitten neuloin, ohjeessa neuvotaan poimimaan ja neulomaan saman tien.

Vuorilapaseen on oma ohje. Alkuperäisessä mallissa vuori tehdään pitsivahvuisesta alpakasta, mutta minulla sattui olemaan kaapissa kerä Dropsin Alpacaa, josta tuli hyvät vuorit. Jännää, vuorissa on sädekavennukset, eivätkä ne kapene siis samoin kuin päälilapaset. Hyvää suunittelua tämäkin. Käytin yhden kerän vain paria metriä vaille kokonaan. Suurempaa paria varten täytyy olla toinen kerä Alpacaa.

Ja se pakkanen? Vielä näkyy olevan -6 astetta, joten nämä ovat ehkä vähän liian lämpimät ulos, mutta eivätköhän pääse käyttöön tämän talven aikana.

Norjalaisia tähtiä

Malli: Drops 116-12

Lanka: Drops Alpaca harmaa 506, noin 450g ja valkoinen nro 100, noin 50g

Puikot: 4mm ja 5mm

Kuten edellisessä postauksessa ennustin, keli lämpeni yli 20 astetta: kuvan ottohetkellä pakkasta on vain -7 astetta! Kaksinkertainen alpakkapusero on käytössä paitsi lämmin, niin hyvin laskeutuva ja unelman pehmeä.

Muokkasin mallia siten, että jätin resorin jälkeen noin 10 cm pituudesta pois. Näin lyhyenä en tarvitse mekkoa, vaan paremmin mittasuhteisiini sopivan puseron. Toki sovitin vartalo-osaa ennen kaarrokkeen aloittamista ja neuloin siinä vaiheessa noin tuuman verran lisää. Nyt tämä on tosi hyvän pituinen - olen kuullut kauhutarinoita alpakan taipumuksesta venähtää, joten toivon että tälle ei käy niin.

Neuletiheys oli varsin löysä, 17s/ 10 cm. Kaksinkertaisella langalla kävi helposti niin, että toinen lanka lipsahti pois ja silmukan teki vain yksi lanka. Huomasin sen vähän liian myöhäään, ja nostin neuleen valoa vasten, etsin ja korjasin kaikki kainalosta 20 cm alaspäin olevat " puolikkaalla" langalla tehdyt silmukat. Jos joskus vielä teen tupla-alpakkalangalla, tiedän varoa ja tarkistaa asian ajoissa!

Tähän puseroon käytin osin purettua lankaa, jota en suoristanut erikseen, neuloin vain tuplana. Suihkuttelin valmista neuletta kevyesti jotta kuitu suoristuisi. Joku oli kastelut alpakkaneuleensa ja hihat olivat venyneet 20 cm, joten onneksi en tehnyt samoin.

Kirjoneulekohdat tein erityisen tarkkaan: tiukensin käsialaa ja olin huolellinen siitä, että langanjuoksut ovat tarpeeksi pitkiä, mutta eivät liian pitkiä. Kieli keskellä suuta siis. Tein muutenkin homman itselleni helpoksi ja laitoin jokaisen kuvion aloituskohtaan silmukkamerkin. Mutta muuten kirjoneule pyörönä on helppoa, suosittelen kaikkia kokeilemaan, jos suinkin kiinostaa. Symmetrinen kuvio helpottaa aina asiaa.

Nyt oravalapasten kimppuun. Toivottavasti ei tule plussakeli niiden valmistuessa!

Pakkasen tappajat

Tiedän koska pakkanen hellittää. Nykyiset - 27 asteet näet laskevat ihan sillä hetkellä kun saan nämä kovin lämpimät neuletyöt valmiiksi! Niin käy melkoisen varmasti... se on sitä kuuluisaa kohtalon ivaa. Esittelen nämä kuitenkin hyvin dokumentaaristen kuvien kera:



Oravalapset vuodelle 2010. Puikkoina 2mm Knit Picksit, lankana kaapista löytynyt Florica. Malli on kiva, mutta joudun hiukan improvisoimaan, sillä pieni käteni on myös lyhyt - en tarvitse 3 cm liian pitkiä lapasia! Tähän malliin aion kutoa ohjeen mukaiset sisälapaset vanhasta kerästä Dropsin Alpacaa. Menossa on kärkikavennukset, katsotaan mitä tästä tulee...




Tässä Dropsin malli 116-12. Aloitin sen ennen lomaa ja nyt olen vihdoin jo kaarrokkeen paremmalla puolella. En vain osaa päättää, teenkö tähän ohjeen mukaisen poolokauluksen vai jätänkö ihan tavallisen pyöreän kaula-aukon. Pitänee neuloa ja sovittaa hiukan. Kaksinkertaisella alpakalla neulottua puseroa olisin kyllä kaipaillut jo tänään. Olenkin varma että pian keli kääntyy suojan puolelle; heti kun saan tämän puseron viimeiset langanpäät pääteltyä. Katsotaan, voiko neuleita käyttää sään ennustamiseen...

Prosessineuloja kalojen jäljillä

Oikein hyvää uutta vuotta! Olen ollut nettipimennossa osin omasta tahdostani, osin olosuhteiden vuoksi. Perinteisen joulun vieton sijasta olen matkannut sukelluslomalle. Ja mitä ottaa neuloja matkaan? Tietenkin kala-aiheisen langan ja puikot.

Kuvassa tulossa Zauberball-langasta väristä Frische Fische pari sukkia omasta päästä. Silmukoita oli 64, puikot 2,25mm hammastikut... ei vaan Knit Prot. Huvitti ottaa tätä kuvaa: useimmiten työn alla olevat sukat näkevät vain sohvannurkan, joskus auton tai junan. Mutta kyllä sukka ansaitsee loman siinä missä neulojakin... tämä pari valmistui matkan aikana. Vaan kumpaa kalaa langan värimaailma muistuttaa?

Ember Parrotfish - papukaijakala luomassa kovasta korallista valkoista hiekkaa. Ai miten se käy? Papukaijakalat näet "nokkivat" kovalla suullaan korallia ja kakkaavat sitä ihanan valkoista hiekkaa. Tämän kuvan otin snorklatessa hyvin lähellä pintaa ja värit ovat varsin lähellä todellisuutta.


Vai muistuttaako värimalli enemmän tätä komeaa kalaa? Siniset ja keltaiset värit ainakin ovat aika lähellä. Tässä Emperor Angelfish- luonnossa noin 40 cm kokoinen kala, kuvattuna jossain 10-15 m merenpinnan alla. Kirkkaat värit himmenevät jo jonkin verran.


Tässä snorklatessa otettu kuva koralliriutasta - se voi näyttää muun muassa tältä. Kuvan suuri lohkare on siis yksi suuri korallieliöiden yhteisö. Näin pinnan alla kauniita pehmeitä ja kovia koralleja, niin monia että en kaikkia varmasti tunnista vielä. Entä mitä muuta sukeltaja voi löytää pinnan alta?


Joissain paikoissa sukeltajien ja kalojen iloksi löytyy ihmisen tekemiä kohteita, kuten tarkoituksella upotettuja veneitä - tai oikean kokoisia norsupatsaita... Kuvassa näette Prosessineulojan tutkimassa juuri tälläistä paikkaa, noin 20 m syvyydessä.

Mutta suurin ilo sukeltaessa on tutkia luonnon rikkautta. Ilokseni saimme kuvankin tästä suuresta merivuokosta - englanniksi Magnificient anemone - ja sen asukeista: kaksi Nemo-kalan lajitoveria, nauhavuokkokalaa kurkistelee vuokon polttavien lonkeroiden suojasta.

Jos jotain olen sukeltamisesta oppinut se on tämä: elämä on hienoja ja odottamattomia asioita täynnä meille kaikille. Etsimällä ja kokeilemalla rohkeasti voi löytää jotain, joka antaa odottamattoman paljon sisältöä elämälle.

Neulojan näkökulmasta se voi olla ihan tavanomainenkin asia: puilla kutominen, kehrääminen, värjääminen, eestiläiset pitsihuivit tai uusin trendilanka. Olen todella kiitollinen siitä että minun on ollut mahdollista reissata ja sukeltaa ihailemassa riuttojen saloja. Toivotan lukijoilleni uusien löytöjen ja positiivisen kasvun täyttämää vuotta 2010!