Linna, maailmanpyörä ja formula-auto

Mitä yhteistä otsikon asioilla on? Kaikki ne ja paljon muuta tuli nähtyä ( ja valokuvattua) kesäreissulla Edinburghissa,Lontoossa ja Silverstonen F1 GP- kisoissa . Toki matkalla tuli neulottuakin - ja kaipailtua sitä juuri valmistunutta neuletta, jonka jätin vastoin parempaa tietoani kotiin. Ehkä täss kohden on hyvä kertoa, että seruaan aktiivisesti F1:siä ja kisat TVstä ovat hyvää neuleohjelmaa... Mutta kun kerran elämässään pääsee oikeasti kisoihin, ei neulominen tule mieleenkään. Aika kun kuluu muutenkin hyvin.

Matkaneuleenani oli Annis - nätte sen pingottumassa.

Ja aloitin pienen projektin: Eastern european footlets, kirjasta Favourite Socks. Palataan pian!

Neuleaiheinen lähetys jatkuu...

Valmiit matkasukat ovat tässä:

Lankana Kirjo-Pirkka, väri 31

puiot 2,5mm

Malli: varpaista ylöspäin, aloitus 33 s ja kokonainen 66s, kantapää vahvistettu kantapää muotoiltu lyhennetyin kerroksin ( en millään keksi mikä sen nimi on suomeksi)

Näm ovat väriterapia- sukat. Minä näen näissä buddhalaisen munkin kaavun oranssia, marjamaidon himmeää vaaleanpunaista väriä ja hehkuvaa vadelmanpunaista... tulen hyvälle tuulelle näistä väreistä!

Talvisaikaan käytän mielelläni pidempivartisia ohuita sukkia töissäkin. Kokemukseni mukaan erityisesti Regian "tavallinen" versio ja Kirjo-Pirkka ovat kestäviä ja hyviä lankoja pitosukkiin. Vanhimmat Regia-sukkani ovat jo 5-6 vuotta vanhat ja loistokunnossa. Lankana oli Regian Mini- ringel. Niin, ja yllättävää kyllä, uudehko pinkki Nalle on pitänyt hyvin pintansa myös. Minä kun pesen sukat vielä koneessa 40 ohjelmalla ihan säälittä.

Työn alla on "oranssi" - joka on sellainen pitkän tähtäimen sileää-oikeaa-neule sekä tämä Shalder Jaegerin merinosta. Olen menossa kaarrokkeessa, joka on aika vaativaa neulottavaa, sillä kuviota neulotaan joka kerroksella - aitoa pitsiä siis. Siitä en tiedä, kuinka kaunista jälkeä on tulossa; katsotaan kun pääsen puoliväliin. Nyt kuvio on vain reikien sekamelskaa...

Niin, ja pakko oli aloittaa kirjoneulesukat. Jotain jännitystä pitää elämässä olla :D

Toivotan lisäksi lukijoilleni mitä parhainta uutta neulevuotta 2011!

Burnout

Kuvassa Eala Bhan- ohje neulesession jälkeen. Tämä ohje jatkaa samaan tapaan 11 A4 - tekstisivua, ml. kaaviot

Oletteko koskaaan olleet vain lopen kyllästyneet neulemalliin? Hyvästä tahdosta huolimatta neule ei vain ota valmistuakseen. Aina sitä vähän kerrassaan neuloo, mutta mallli on ehkä liian tylsä tai turhan vaativa, ja neulomisen ilo loistaa poissaolollaan. Toki Floricaa ohuemmasta langasta, 3mm puikoilla ei välttämättä ihan parissa viikossa polkaista näin tiivistä palmikkoneuletta, mutta kuitenkin...

Pakko oli välillä tehdä jotain muuta. Ekslusiivinen lanka vaihtui Nalleen ja malli löytyi myös Novitan kesä 2008 numerosta. Paljon enemmän perusmeinikiin ei voi päästä!

Nämä sukat ovat parane pian- lahja, ja lahjansaajan jalka on omaani 3 numeroa suurempi, siksi sukka näyttää hassulta jalassani. Koetan saada pitsikuvion paremmin auki. Lankaa kului noin 90g koon 39 sukkiin. Ja oli kuulkaa helppo neuloa!

Tässä vielä hiukan kuvia EB:stä. Kaulusta en ole vielä ommellut kiinni, ja silmukkamerkit näkyvät. Olen neulonut aika lailla sinnillä molemmat etukappaleet, ja kauluksen. Ompelin saumat ja tein nappilistan viimeistelyt, kaikki sillä ajatuksella että hihojen valmistuttua on takki myös valmis.

Onhan siinä palmikoita, kyllä... mutta aika tylsiä palmikoita kuitenkin. Suurin jännitys ja hankaluus ovat lisäykset ja kavennukset, joita tehdään milloin keskellä, milloin sivussa. Katsokaa vaikka ylintä kuvaa; olen ruksaillut millä rivillä menen ja mitä olen tekemässä...

Kaunista on taas palmikoiden lopetus sievästi silmukaksi

Ja aloitus. Pidän erityisesti Elsebeth Lavoldin ja Alice Starmoren palmikkoneuleissa niistä vähän epätavallisemmista palmikoista, jotka alkavat tyhjästä ja kietoutuvat limittäin ja lomittain... kuten esimerkiksi St Brigid. Neuloin oman versioni Nallesta silloin joskus vuonna 1998, ja se on kadonnut aika päiviä sitten. Ehkäpä olisi kanattanut tehdä uusi, tästä hiukan slimmatusta uudistetusta ohjeesta...

Tässä neuleessa alun ja lopu välissä toistetaan todella puuduttavaa kaaviota... no, onhan se helppo, mutta... Tämä neule jää nyt jäähylle, toivottavasti ei lopullisesti. En vain jaksa tahkota tätä enempää nyt. Sen sijaan jonossa on kaikenlaista pientä ja mielenkiintoista, joten palataan niihin pian.

Ei se vain valmistu käden käänteessä

Eala Bhan, nimittäin. Lanka on ihanaa, kevyttä ja palmikoiden erottovuus uskomattoman hyvä. Väri on hurmaavan sini-vihreä. 3mm puikot eivät nyt ole erityisen pienet. Mutta koville ottaa, olen viikon ahkeroinnin jälkeen päässyt puoliväliin kädenteitä. Rajansa prosessillakin, sillä itse mallikuvio on.. no... tylsä. Odotan jännitystä lisää etukappaleissa ja kauluksessa.

Puhutaan sitten hetki lankaihastuksita: Istexin Einband - pitsilankaa luonnonväreissä.

Suoraan Islannista, alle 3€ kerä. Kulunutta sanontaa käyttääkseni olen onnellinen kuin pieni orava käpynsä kanssa... ihania lankoja!

Ja samassa paketissa myös Lett-Lopia. Kahta väriä uusimmassa Knitting Iceland - nettilehdessä olevaa neuletakkia varten. Hinta - ei päätä huimaa. Tilasin nämä shopicelandic.com - sivustolta. Islannista kun ostaa pitää vain muistaa tullirajat. Istexin koko valikoima on hyvin edullisella hinnalla saatavila, samoin kivoja mallikirjoja.

Knitting Iceland on (neule)matkailuyritys ja online-neulelehti... ja sieltä hankin toteutettaviksi Evelyn Clarkin suunnitteleman Islanti-henkisen huivin ja pienen neuletakin. En nyt viitsi kopioida sieltä kuvia tähän, kiinnostuneet käyvät katsomassa :)

Syksyn värejä vai epätoivoinen yritys lämmittää varpaita? Taannoiselta Tampereen matkalta mukaan tuli Zauberball ja Pirkanmaan käsityön Kirjo-pirkkaa sekä pari paksua, kuohkeaa kerää villaa pipoksi ja lapasiksi.

Ensi viikonloppu ei mene Knit Campilla sohvalla eikä retriitissä, vaan toisenlaisissa matkakuvioissa. Varjelen Eala Bhania liialta likaantumiselta ja otan autoon Zauber-sukat. Jospa ne tulisivat valmiiksi? Hyvää viikonloppua kanssaneulojille ja lukijoille!

Kokeilevalla mielellä

Joskus sitä jaksaa. Kokeilla ja venyä neulojana, nimittäin. Lainasin kirjastosta mielenkiintoisen kirjan, Ethnic socks and stockings, tekijänä Priscilla A. Gibson-Roberts. Kirjan on julkaissut v. 1995 ja 2000 XRX, joka julkaisee mm. Knitter's lehteä ja Think outside of the Sox- kirjan.

Nykyisellään tämä kirja on loppuunmyyty ja pyytääpä joku siitä lähes 200 USD - käytettynä. Ei voi muuta sanoa kuin eläköön kirjastolaitos! Muutan olisi tämäkin helmi jäänyt löytämättä.

Kirja esittelee Lähi-Idän sukanneulomisen teknikkaa, sukkia museoiden kokoelmista ohjeineen, usean "sampler" eli harjoitussukan sekä vielä opastaa lukijaa kehräämään itse värttinällä autenttiset sukkalangat! Nyt tunnustus: usein tulee selailtua, ehkä ostettua tällainen kirja. Sitten se vain jää hyllyyn, eikä koskaan tule tartuttua malleihin tai kokeiltua tekniikoita. Tällä kertaa päätin tehdä toisin, sillä tarvitsen saapassukat. Kirjan malleissa on myös muutama "hybridi", malli jossa yhdistyvät itäinen ja läntinen sukkakulttuuri. Minun mallini on tällainen hybridi. Teknisesti tietyt jutut ovat itäisiä, ulkoasu taas läntinen.

Kokeilen uutta tapaa luoda aloitussilmukat: straight wrap cast-on... Uusi luontitapa on loistavaa aivojumppaa, oikein tuntee kuinka rattaat pyörivät päässä kun kädet koettavat tehdä jotain uutta :D Kokeilkaapa!

Ja onnistuin neulomaan juuri luomani silmukat! Ei ollut ihan helppoa näin paksulla langalla.

Sitten neulotaan tuttu lappualoitus; tosin molemmissa päissä on puikko. ( Ainakin Punokset puikoille -kirjassa esitellään lappualoitus, siksi "tuttu")

Ja poimitaan silmukat lapun reunoilta. Tämän jälkeen silmukat piti järjestää oikein neljälle puikoille. Luin ohjeet pariin kertaan enkä tullut hullua hurskaammaksi. Sitten vain mietin miten ihmeessä se malli on oikein neulottu, ja palikat loksahtivat kohdilleen.

Tässä mallissa uutta minulle on myös oikean ja vasemman jalan sukat: kärjet muotoillaan jalan mukaan. Ensin lisätään joka kerroksella, sitten joka toisella kerroksella, mutta vain toiseen reunaan. Jalka kuvassa valaiskoon miksi muotoiltu kärki ei ole huono asia, varsinkin vähän paksummassa langassa.
Tässä kantapäätä vaille valmis sukka. Kirjasta opin, että jälkikäteen neulottu kantapää on yksi keskeinen rakenne itäisissä sukissa. Aion neuloa tälle sukalle kaverin oikeaan jalkaani, ja sitten tehdä kantapäät. Palataan asiaan...

Valmiit vastaan keskeneräiset 1-3

Se valmiina jo kauan ollut on

Amelia, Laura Chau, Knitty.com

Puikot 3,5mm ja 4mm

Lanka: Garnstudion Karisma, noin 470g

14 nappia
Valmiit 1

Tämä neule antoi odottaa itseään. Muokkasin mallia itse, ja jouduin neulomaan mokomaa useaan kertaan. Muutoksia on itse suuniteltu, niukempi pääntie ja 36" koko, joka puuttuu ohjeista. Käytännössä ympärysmitan silmukat ja koko raglan päänteineen menivät uusiksi.

Harmillista kyllä, valmis neule venähti hiukan liikaa pituutta - joko neuloin liikaa vyötärön ja kainalon väliin, tai sitten neule venähti pingottaessa. Lopputuloksena vyötärön kohta roikkuu ikävästi liian alhaalla. Mutta en taida jaksaa enää kolmatta kierrosta saman neulomista, ja pidän tätä pehmoista ja pehmeän turkoosia neuletta ensi talvena valkoisten ja harmaiden vaatteiden kanssa. Koetan unohtaa sen vyötäröasian.

Keskeneräiset 3

Dropsin Silke-Tweedistä pusero, päättelyä ja nappeja vaille valmis...

Dropsin Extra Fine Merinoa, liivi, jossa on vielä neulottavaa.

Isoveljeä, neuletakki vailla toista hihaa ja nappilistaa...

Ehkäpä näin julkisesti esittelemällä saan pontta viimeistellä sen vihreän ja neuloa vähän lisää kahta muuta. Kuinka monta työt teillä lukijoilla lojuu liki valmiina? Minä voisin heti aloittaa useammankin uuden, joten nyt on parasta pistää puikot heilumaan.

Kärsivällisyys koetuksella

Olen melko projekti-uskollinen neuloja. Nautin alusta loppuun tekemisestä, opin tehdessäni ja syvennyn yhteen asiaan kerrallaan. Niinpä pidän ohjeen mukaan neulomisesta ja muokkaan vain tarvittaessa. Voitte uskoa, hyvät lukijat, että projektin jumiutuminen langan loppumisen vuoksi ärsyttää. Korvikkeeksi aloitettu sukka ärsyttää. (No, yksi sukka on jo valmis ja toinen kantapäässä).

Poikkeustilassa aloitin kuitenkin ihan neuleintoa purkamaan huvin - tästä pitäisi tulla Echo Flower- huivi.

No, Jamieson& Smithiltä tuli lanka tällä kertaa 14 päivässä. Nyt on molemmat hihat neulottu, resori tehty kaula-aukkoon ja etukappaleisiin. Tässä siis tilanne tänä aamuna: suurin osa kuvan langanpäistä on jo neuloessa päätelty, mutta ei aivan kaikki.

Päättelyn lisäksi hihojen ja nappilistan viereiset steekit piti kaventaa 2 silmukan levyisiksi, sitten huolitella ompelemalla päälle pistoja pohjavärin langalla. Tämä on muuten huomattavasti jännittävämpää kuin joku steekin leikkaaminen! Pelivaraa reunasilmukoiden purkautumiselle ei ole paljoa. Huolittelin ensin toisen nappilistan reunan, huomaisin, että siitä tuli ruma, pömpöttävä reuna... ja purin pois. Ompelin hiukan eri tavalla uudelleen: edelleen paksu, mutta siedettävä. Aikaa tähän kului rattoisasti F1 - kisoja seuraten 2,5 tuntia.

Nyt takki on liotettu, väännetty pyyhkeen sisässä ja laitettu kuivumaan. Yhtäältä olen vähäsen ylpeä, toisaalta olen kurkkuani myöten täynnä tätä työtä ja toivon, että siihen ei enää tarvitsisi tarttua. Vaan ei. Seuraava ohjelmanumero on nappien löytäminen ja siisti ompelu.

Sitä ennen taidan rauhoittaa hermojani neulomalla vähän pitsiä.

Nyt loppui lanka!

No, ei onneksi loppunut kokonaan ja kaikkialta... loppui vain tämän Border Pattern Cardiganin pääväri; tuo vaalean harmahtava pohjaväri. Tarkemmin katsottuna myös tummemman harmaa ja vaalea keltainen ovat hupenemassa.

Ei tarvinne kertoa miten paljon harmittaa? Lanka loppui jo eilen, ja olen melko varma että olisin saanut pääsiäisen aikana hihat valmiiksi ja aloiteltua myös kaula-aukon resoria.

Lanka loppui juuri niin kuin pitikin, kesken parhaan neuleajan, lähellä valmistumista, poissa kotoa. Toki tilasin lisää. Valitettavasti kokemus on osoittanut, että valmistajalla voi kestää lähes kuukausi saada värjättyä sitä nimenomaista sävyä.

Onneksi matkassa oli mukana autoneuleena sukka. Eikä ihan mistä tahansa kirjasta, vaan tämän alkavan vuoden herkullisimmasta:

Wendy D. Johnsonin Toe-up socks for everybody (Linkki Ravelryyn tässä) (Linkki Amazoniin, jossa voi selailla kirjaa- Look inside)

Kirja on ilmestynyt pari viikkoa sitten. Wendy jatkaa aikaisempaa kirjaansa - kaiki mallit ovat varpaista ylöspäin neulottavia, tässä kirjasssa kuitenkin haastavampia malleja.

Kirja on jaoteltu pitsi-, palmikko- ja kirjoneulesukkiin. Malleja ja kokoja on lapsesta aikuiselle miehelle. Jokaisessa osiossa mallit ovat vaikeusasteen mukaan merkityssä järjestyksessä. Wendy kertoo paitsi lankavalinoista ja neulevinkeistä, myös sukanneulonnan perusjuttuja. Erilaisia aloituksia, kantapäitä ja päättelyitä esitellään selkeiden kuvien ja tekstien avulla. Ja kirjan kuvitus? Aivan upea. Valokuvat ovat ihan fantastisen kauniita ja selkeitä. Niin selkeitä, että kirjan johdantosivulla olevassa kuvassa näyttää, kuin sukassa olisi silmäpako...

Tässä tulossa kirjan kannessa näkyvät, helpoimmat pitsisukat - malli Rosebud sock. (Tosin tämä väri tuo mieleen krookukset ja helmililjat)

Oikealla puolella

Tämä on siitä kiva neule, että tätä neulotaan aina oikealta puolelta - nopeampaa kuin edes-takaisin tehty kuvio. Mutta ei nopeaa neuloa. Olen käyttänyt tähän vartalo-osaan ainakin reilut 2 viikkoa,joista tosin viikonloput ovat jääneet neulomatta. Koko on 38tuumaa, eli tästä tulee väljän mallinen, ei tosin ihan laatikko.

Lankana ovat tällä kertaa Jamieson & Smithin Shetland Jumperweight, värejä on 11. Ja neulominen on hidasta noiden pikku tiplojen kanssa. "Helppoja ja nopeita" kerroksia on hyvin vähän, mallikerta on 24 kerrosta korkea, eli noin 8 cm.

Tein aivan ohjeen mukaan kaula-aukon kanssa: ensin laitetaan reunassa osa silmukoista sivuun. Minulla ei ole kovin montaa "silmukan pitäjää" joten päättelin ne väliaikaisesti sileämmällä langalla.

Kaula-aukon muotoilukohdat neulottiin ohjeen mukaan vain oikealla puolella, ja joka kerroksen jälkeen katastaan langat. Tein solmut langan päihin lähellä reunaa - ne mokomat päätellään vielä valmiseen neuleeseen! Olisi ehkä kannattanut tehdä toinen steek kaula-aukon kohdalle.

(Hiha-aukon reunassa on toki myös pääteltäviä lankoja) Tässä ennen saksia.
Ja snip. Saksien jälkeen. Hihassa ollaan menossa nyt.

Pikku kilpikonna

Malli: Sheldon the turtle, Knitty.com

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot 3,5mm

Kaksi lelusilmää, polyesterivanua

Sheldon - eli Kilppari - valmistui jo viime viikolla. En kuitenkaan blogannut siitä, sillä tämä söpö kaveri oli lahja kummitytölleni Essille. Eihän yllätyksiä voi paljastaa etukäteen. Essi nimesi kaverinsa Kilppariksi ja oli silminnähden ilahtunut ihan itse neulotusta kilpikonnasta. Tuli hyvä mieli, kun voi noin ilahduttaa toista!

Sheldonin ohje vaati aika tarkkaa seuraamista rivi riviltä. Vartalo-osa varsinkin meni aivan uskon varassa, kun ei tiennyt miltä valmiin pitäisi näyttää. Kilpi neulottiin ensin 2 osassa, ja sitten kuoren alaosa jalka-aukkoineen. Nämä kiinnitetiin vielä I- cordilla, eli neulotiin yhteen.

Eli ei ihan suorviivainen ja nopea, mutta ei kuitenkaan kovin suurikokoinen neulottava.

Kilpparin saa myös ulos kuorestaan! Tämä malli on inspiroinut vaikka mitä eri asuja , mm. Spiderman - Sheldonin. Ehkäpä Essin pikkuveli saa vielä oman kilpparinsa. Niin, ja onpa Sheldonilla oma bloginsakin. Valloittava pikku kaveri!

Ja puikoilla lopulta on tämä Border pattern cardigan. Ei ihan samaa neulomisen iloa ja vauhtia kuin Little Birds, minulla on tässä mallissa "päivän minimikiintiö" eli puolikas mallineuletta tehtävänä.

8. päivä, Ravelympics 2010

Kahdeksas päivä. Tuntuu tosiaan siltä kuin olisi viikon ajan neulonut yhtä ja samaa projektia niin paljon kuin suinkin ehtii. Lihakset hapoilla, flunssaisena tämä on muuttunut ajat sitten tekniikkalajista lähinnä henkisen suorittamisen puolelle: teknisesti sujuu, mutta kestääkö kantti loppuun saakka? Pitää vain hikeä otsalta pyyhkien purra hammasta ja uskoa omaan tekemiseen. Niin kuin aina neuloessa, tätä neuletta tehdessä muistaa että hyvänkin ohjeen ja langan avulla tulos voi silti olla susi. Ja kun teen itse muutoksia, tiedän ketää syyttää lopputuloksesta...

Tässä superlähikuvassa kaula-aukon aloitus. Olen edelisellä kierroksella päätellyt kaula-aukkoa vasten arvioimani määrän silmukoita. ( Itse asiassa päättelin, neuloin muutaman kerroksen, purin ja aloitin uudelleen.) Kaula-aukon muotoilut teen 1 silmukan päässä reunasta, eli jätän siihen yhden reunasilmukan. Steekiä varten loin 9 silmukkaa.

Kuvassa näkyy hyvin tämän langan "karvaisuus" joka pehmenee pestessä tosi nätiksi. Lanka itsessään on aika karheaa, ei nyt käsiin satu, mutta lähellä on. Mallitilkkujen pesusta tiedän, että se pehmenee jonkin verran.

Ja tältä näyttää hiukan ajan kuluttua: tarkoitus on leikata steek auki, kaventaa se 2-3silmukan levyiseksi ja ommella se varovasti puseroon kiinni. Kaula-aukon reunasilmukat poimitaan sitten tuosta reunasilmukasta. Pitäkää peukkuja, että kaula-aukko on hyvä! Nimittäin usko tekemiseen menee kyllä, jos tuloksena on hassun mallinen kaula-aukko ja nätisti leikattu pusero.

Oikeastaan nyt alkaa tämän neuleponnistuksen omituisin kohta. Olen toistaiseksi luottanut hihojen suhteen ohjeisiin, jotka on nätisti tehty kaavioiksi. Mutta seuraava kohta vähän ihmetyttää: pian neulotaan edes-takaisin ensin etu - ja sitten takakappale, samalla kaventaen hihan silmukoita. Pyöriön huipulla kappaleet sitten kohtaavat, ja ne päätellään. Katsotaan, mitä tästä tulee... sian korva vai silkkikukkaro, vähän sananlaskua mukaillen.

5. päivä Ravelympics 2010

Neuloja neuloo, neule etenee. Vielä ei tarvitse huutaa havuja! Resori oli yllättävän kivutonta tehdä, kun kerran vain voi posotella menemään. Sekä mallineule on tosi helppo, verrattuna esimerkiksi Dropsin tähtineuleeseen. Aivan yhtä helppo kuin kissapusero Colettessa, sanoisin. Ei tarvitse katsoa mallia enää. Koko ajan odotan vaikeuksia siinä kohdassa, kun liitän hihat vartaloon ja ... lasken ja keksin itse oikean kokoisen kaula-aukon. Huh.

Tässä lähikuvaa langanpäiden päättelystä. Raidan aloitus on saumasilmukan kohdalla.

Yksi harmillinen lisä tässä puseromallissa on. Alkuperäisessä on tehty eteen "steek" eli ylimääräisiä silmukoita, joka sitten leikataan auki neuletakiksi. Sellaiseen steekiin on helppo laittaa värinvahidot; nyt joudun päättelemään lankoja joka raidassa x2.

Olen käyttänyt tähän sellaista metodia, että päättelen langan seuraavalla kerroksella siten, että "sidon" langanpään neulomaani lankaan, vähän samoin kuin jos sitoisin pitkiä langanjuoksuja. Eli kieputtelen yli ja ali ja ympäri sovpian matkaa. Luotan, että tämä tarttuvainen villa huopuu itseensä kiinni aika hyvin. (Olen kokeilut myös neuloa kaksinkertaisella langalla, jos malliin sopii, mutta siitä jää aika paksu kohta. ) Jotenkin helpottaa viimeistelyä tämä ajoissa päättely!

1. päivä, Ravelympics 2010

Ainakin Raverlyn, Team Finland neuleolympialaiset- blogin ja Yarn Harlotin blogin kautta järjestetään neulojien omat talviolympialaiset samaan aikaan Vancouverin kisojen kanssa. Minä osallitun Ravelryn Team Finland - joukkueeseen, lajeina Stash Dancing= neulo yli vuoden ajan varastossa olleista langoista ja Nordic colorwork= kirjoneuleet. Tavoitteen saa jokainen asettaa lajeissa itse: neulojien pitäisi haasta itsensä aivan kuin olympiaurheilijat.

En harkinnut kovin pitkään lajiani neuleolympialaisiin. Kaksikin mahdollista mallia olisi ollut kiva neuloa, mutta molempien langat ovat vasta tulossa tuolta jostain. Olen innostunut kirjoneuleista pitkästä aikaa, joten pengoin lankavarastoani ja törmäsin Little Birds - neuleen lankoihin. Shetlannin villaa, ohjeen mukaiset värit... mutta.

En halua neuloa neuleesta mallin mukaista kietaisutakkia, vaan puseron. Ja tämä neule tehdään kahdella värillä / kerros kuvioiden, 2,5mm ja 3mm puikoilla. Riittääkö laskutaitoni ja kokemukseni neulemallin muokkaamiseen? Entä riittääkö aika? Vielä eilen illalla olin epävarma. Mietin jo vetäytymistä.

Tänä aamuna klo 10 loin hihan silmukat ja aloin tikutella:

Kuvassa tubular cast-on, aika jännä tapa luoda silmukat neulotun kaitaleen molemmista reunoista. Neuloin. Ja tänä iltana klo 21.50 valmiina oli yksi ohjeen mukainen hiha! Läppäri mittakaavan vuoksi kuvassa.



Nyt pitää vain varoa, että rasitusvammat tai kisaväsymys eivät yllätä. Päivitän projektin etenemisestä aina, kun siltä tuntuu ja koetan samalla kirjata muistiin muutokseni neuleeseen.