Melkein hohtaa pimeässä

Tulin vain pikaisesti kertomaan uusimmasta synkkyyden poiston konstistani. Murrettujen virkkausvärien ja yleisen hämäränpimeän voittamiseksi piti saada jotain pirteää.

 Onkohan tämä Fluormania colour vieläkään tarpeeksi kirkasta? 

Kukkahuivi on kuivumassa, ehkä siitä saadaan pian kuviakin. 

Pieninä palasina maailmalla

eli huomioita virkausprojektista. 

1. Virkkaminen ei ole se kaikkein tutuin juttu minulle. Ei se vaikeaakaan ole, mutta todella erillaista kuin neulominen. 

2. Yllättävää miten työlästä voi olla tehdä oikea määrä paloja: virkkaat nätin kukan kahdella värillä, toista vielä 44 kertaa.  2. a) Tämän piti olla nopea projekti. Miten väärässä olinkaan!

3. Värillä on väliä. Et voi virkata  ja yhdistää saman tein, vaan virkkaa ensin kerästä esiin eri väriset kukkaset ja sitten yhdistä. Muuten huivisi on aika läikykäs. 

4. Ei, ei ole vielä valmista vaikka kolme kerää Usvaa on jo kukkasina. 

5. Onkohan ohje ihan luotettava? Palojen yhdistäminen ei ole vaikeaa jos hoksaa aloittaa reunuskaaret oikeasta paikasta. 

6. Langanpäitä syntyy järkyttävä määrä. Vaikka kuinka päättelisin aloituspään sinne pyörykän keskelle.  No, onhan tässä kolme lankaakin.  

7. Päättelyn tuloksena syntyneet irtonaiset langanpätkät valtaavat hetkessä koko asunnon. 

8. Jaksaa, jaksaa vielä. Nimittäin yläreunan kukat ja reunuksen kahdella värillä.

Ps. Tästä on tulossa Novitan Joululehden kansikuvahuivi. 

Virran viemää eli kahden projektin vanki

Se innostus, kun se iskee on vaan pakko päästää irti ja antaa virran viedä. 

Muuta syytä ei minulla ole. Olen virkannut ja sommitellut ja vielä jaksaa jaksaa tehdä. Ihan tosissani kokeilen eri värisiä kukkasia vierekkäin ja ihmettelen kokoamisohjetta. 

Eihän minun pitänyt nyt aloittaa virkkaustyötä? Tai ylipäätään virkata mitään usemmasta palasta. 

Kun on se edellinen innostuspusero jo näin pitkällä. Tuleekohan siitä kuitenkaan tarpeeksi kiva? 

Testit läpäissyt pipo

Malli: Skinner hat, Ravelryssä

Lanka: Drops baby merino, aloe 1 kerä

Puikot: 3,5mm

Tätä pipoa on testattu syksyissessä kelissä jo parin- kolmen viikon verran. Se on kiskaistu laukusta päähän sateella ( suojaa kivasti syksyn tihkussa), tuulessa( pitää kutrit kurissa jopa oululaisessa kelissä) ja pikkupakkasessakin. Lanka on hyvä pipolanka, ei kutita ja on tasaisen pehmeää. Superwash takaa sen että peseminen ei jännitä liikaa. Minulla on aika lailla pipoiksi sopivia jämälankoja, onneksi sain näin supistettua lankavarastoani. 

Malli on helpo oppia ja siksi nopea neuloa että män tekee parissa päivässä- eikä tosiaan tarvita 48 tuntia neulomista! Oikean talven myssyt ja pipot saavat olla vähän paksumpia, mutta "välikausipipo" on tosiaan tarpeen. Tämä on "Kahden euron pipon" kanssa  päässyt säännölliseen käyttöön.

Lukijani, onko sinulla mielessä joku kiva pipomalli jonka olet juuri neulonut  tai aikeissa tehdä? Pidätkö tiukasti istuvista vai myssymäisistä pipoista enemmän?