Ilonaiheita

Huikeaa! Kanssatikkuaja ja mainio bloggaaja Hekku soi minulle tämän tunnustuksen. Kannattaa tutustua Hekku ja Keetu askareskumaras - blogiin: hienojen neuleiden ja eksklusiivisten lankojen ihastelun lisäksi sieltä saa loistavia kirjallisuusvinkkejä!

Valitettavasti, kun aloin miettiä ketä voisin nakata tällä tunnustuksella, alkoi jo kovasti näyttää siltä, että blogi oli jo moisen saanut. Joten tästä saa kaapata matkaa jokainen lukijani, jos vielä ei ole tätä saanut. Jok'ikinen neuloja ja blogin pitäjä kun on tunnustuksensa ansainnut!

Lisää ilonaiheita kuvassa: Postipojan kantamaa Jamieson's Ultra 2- ply lankaa Heirloom Knitting - kaupasta. Olen tilannut Jamiesonilta suoraankin, mutta tällä kertaa nopeammin ja hiukan helpommin Sharon ja Mike Milleriltä.

Langan lisäksi vielä yksi ilonaihe: Olen kasvattanut jo rairuohon, jotta ehdin nauttia siitä ennen pääsiäistä. Olen varmaan vähän lapsellinen, mutta nuo pikku tipit vihreässä ruohossa vain ilahduttavat tällaisena harmaana maanantaina.

Diminishing ribs on päättelyä ja viime fiksauksia vaille valmis, kuvia myöhemmin.

Alku aina (tosi) hankalaa...

Miten vaikeaa on oppia uusi aloitus? Kuvassa Diminishing Ribs eli Katoavat resorit - neuleen ohjeen mukaan tehty nk. tubular cast on. Sain aikaiseksi vain tuollaisia koristeellisia lankalenkkejä, jotka eivät asettuneet nätisti edes venyttämällä. Todella joustava tapa aloittaa neule, myönnetään. Purin kuitenkin tämän ja päätin kokeilla Interweave Knitsin syksyn numerossa ollutta tapaa tehdä näkymätön aloitus joustinneuleessa.



Tässä neulotaan ensin hiukan eri langalla pohjiksi, ja sitten nostetaan lisäsilmukat puikoille ja puretaan toinen lanka pois. Periaate oli selkeä, mutta en tykännyt tästä reunasta: se oli tosi löperön oloinen eikä niin siisti. Siispä vain kahden langan luonti tosi joustavasti ja menoksi.

Viikolla sainkin neuleen etenemään hyvin, Tikkuajien tapaamisessa varsinkin neuloin pitkät pätkät... ja täysin väärin! Ei kun purkamaan. Tämä on kuitenkin joutuisa neuloa, sillä olen keskiviikosta edennyt nyt melkein helmaan asti.

Ja voi miten hienoa! Pienen iloisen käsityöblogin Niina on muistanut minua tällaisella tunnustuksella!

Olen tosi iloinen, että blogini on jollekin hyvän mielen lähde. Niin minullakin on moniaita blogeja- oikeastaan kaikki, joissa käyn - jotka ovat ilon, ideoiden ja opin lähde. Kiitos kanssabloggaajat, että olette olemassa siellä!

Kesäiset sukat

Malli: 15+15 s aloitus varpaista, kokonais-silmukkamäärä 60 s jalassa,tiimalasikantapää, lisäykset pohkeessa
Lanka: Pirkanmaan Kotityön ohut Kirjo-Pirkka, väri 409. Menekki 95 g
Puikot: 2,5 mm

Kaikki langat, jotka ovat kerällä / vyyhdellä kauniita eivät ole yhtä ihania neulottuna. Mutta tämä oli iloinen yllätys: somat, kesäiset värit ja mukavan vaihteleva raidoitus. Olen ostanut tämän Tampereelta Taito Shopista ajat sitten, enkä enää muistanut miltä raidoituksen pitäisi näyttää. Lanka on hyvää, tiukkaa sukkalankaa, jossa on hiukan polyamidia vahvikkeena.

Tein pohkeessa hiukan lisäyksiä oman pääni mukaan sovittaessa: nilkassa 3x2s lisää, pohkeessa 2x2 silmukkaa lisää. Mallina käytin ja yhdistelin alunperin WendyKnits - blogista löytämiäni ohjeita.

Wendy D. Johnsonilta ilmestyy tänä keväänä sukkakirja , jota odotan innolla. Monet mielisukkani olen neulonut Wendyn ohjeilla ja tykkään niiden simppeliydestä ja istuvuudesta. Tämän kevään sukkakirjatapaus on varmastikin Cookie A.n Sock Innovations, mutta paha kyllä pelkään että monimutkaiset mallit eivät suostu ottamaan pohjettani sisäänsä. Pitää katsella, mitä kokemuksia kirjan hankkineilla on.
Mutta tässä vielä linkki Wendyn kirjasta löytyvän malliin: Blogipostauksen lopussa on linkki, josta voi ladata pitkävartisten pitsisukkien mallin.

Omenavihreää

Malli: Ropes and picots cardigan, Interweave knits Winter 2009
Lanka: Rowan Scottish Tweed DK ja 4 ply reunojen sisäpuolella,
DK 8 kerää, 4 ply 1 kerä
Puikot: 3,5 mm

Tällä kertaa ei ole sen kummemmin visualisoituja kuvia, kunhan saadaan jotain blogiin laitetavaa työpäivän jälkeen.

Tämä neule on ihan hemmottelua. Onnistuin nimittäin huovuttamaan Rowanin langasta tekemäni Tangled yoke cardiganin patalapuksi. Harmi oli ihan kohtuullinen, kun kauniista langasta jäi muisto vain. Päätin, että sopivan hetken tullen neulon itselleni korvaukseksi uuden neuletakin Rowanin ihanista tweed-langoista. Punnan kurssin ollessa alhaalla tilasin langat Colourwaystä. Voin suositella, runsas valikoima Rowania ja RYCtä, sekä hyvät esittelyt mallivihkoista ja kirjoista sekä nopea toimitus Suomeen!

Tämä malli viehätti juuri langan ansiosta. Lisäbonuksena olivat simppeli ja istuva satulahiha, sekä kivasti piiloon jäävät nepparit. Kaunis pykäreunus oli tosi palkitseva tehdä, sillä siitä tuli niin helposti niin nätti. Ohuemmasta 4 plystä tehtiin siis reunusten sisäpuoli, jotta niistä ei tulisi liian paksut. Näin muuten varmasti kävisi, jos samasta DK- langasta tekisi.


Muutoksia tein kaula-aukkoon: pienensin sitä joka suunnasta noin 5 silmukan verran, vähän alle tuuman siis molemmista reunoista. En pidä liian leveistä kaula-aukoista, joista näkyy aina alla oleva pusero. Onnistuin hyvin muutoksissa, ne oli helppo tehdä. Ihan napakymppi-oloa tästä takista ei tule, sillä hihoista tuli noin 4cm verran liian pitkät. Eikä tämä takki varsinaisesti nuole pintaa - mikä on muuten hyvä, sillä tämä on lämpöinen yllä.
Tästä taitaa tulla tämän kevään arkitakki, joka on helppo heittää päälle takin alle ja jolla pärjää ihan pelkästään kelien lämmettyä.
Samasta mallista saisi ihan erinäköisen vaikka Woolista tai Nallesta tehtynä, ja tiukemmin istuvana. Voin suositella kaikille kaunista, huoliteltua neuletakkia harkitseville tätä mallia.

Mikä saa ajatukset irti neulomisesta?

Työn alla: Ropes and picots cardigan, Interweave Knits Winter 2008

Niin, ainahan se on mielessä. Neulominen.
Mukavaa, kivaa, väliin turhauttavaakin. Harvassa ovat ne hetket, kun neulominen ei ole mahdollista tai ei huvita. Silloinkin on usein netin kautta kosketuksissa neulojiin blogien ja keskustelupalstojen kautta, tai muuten vain neulelehtiin ja Ravelryyn. Ilman neuletta muuttuvat auto- ja lentomatkat pitkiksi ja TV:n anti yhtäkkiä tuntuu aivan puuduttavan tylsältä.

Olen siitä onnekas, että sain kokeilla lajia, joka vie ajatukset kokonaan pois arjen kiireistä. Ja voin kertoa, että niiden 3 päivän aikana, kun suoritin PADI OWD-kurssin ei neulominen tullut kertaakaan mieleen. Tässä terveisiä lukijoille syvältä kirkkaista vesistä:


Prosessineuloja on nyt takaisin kotisohvalla ja neuloo innoissaan. Aika monessa kivassakin asiassa pieni tauko tekee vain hyvää.