Sukkia, sukkia, sukkia!

Haluaisin esitellä yhden joululahjaksi saamani kirjan: Wendy D. Johnsonin Socks from the toe up. Kirja ilmestyi viime vuoden huhtikuussa, ja sen jatko-osa on tulossa maaliskuun 23. päivä: Toe-up socks for everybody.

Olen pitkän linjan Wendyknits - fani ja blogini lukijat ovatkin nähneet monia Wendyn ilmaisilla ohjeilla neulottuja sukkia; mm. Seaweed socks ja perussukka varpaista ylöspäin. Wendyknits.net blogin löysin joskus vuosia sitten, kun etsin tietoa eräästä neulesuunnittelijasta. Wendy oli neulonut monta tämän tekijän neuletta, ja kysyinkin häneltä joskus neuvoa. Ihastuin Wendyn neuleprojekteihin ja kivoihin kissakuviin, enkä oikeastaan edes etsinyt muita neuleblogeja...aikoja sitten eli joskus edellisen vuosikymmenen alussa!

On olemassa monia upeita blogeja ja taitavia neulojia - minulle Wendy oli esikuva gansey- aran- ja kirjoneuleissa. Fanitus oli joskus kovaa, nykyään vähän vähäisempää, mutta olen aina pitänyt hänen tyylistään ja neulomistaan töistä. Niinpä tämä kirja tuntuu minusta hyvin tutulta ja mukavalta: pitsineule-, palmikko- ja gansey-kuvioisia sukkia, yksinkertaisella perusidealla tehtyinä ja sievästi kuvattuina. Kirja esittelee useita eri tapoja kärjestä aloittamiseen, kantapäähän ja päättelyihin. Jokaisen sukan voi hyvinkin kustomoida itselle sopivalla kärjellä ja kantapäälläkin.

Labyrinth Socks

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera, noin 80g

puikot: 3mm

Nämä sukat oli jotenkin pakko neuloa. Kirjassa on 3 ohjetta paksummille langoille, tämä on niistä yksi. Kuvio on hauska, helppo, jos jaksaa hiukan katsoa ja sopivan erilainen. Tämä uusi Nalle on ihan ok, hiukan pehmeämmän tuntuista kuin vanha. Katsotaan, josko se hoitaisi myös jalkoja?

Malli: I heart toe-up socks

Lanka Sisu, noin 80g

Puikot: 2mm Addi pyöröt

Kaapista löytyi sattumalta pari kerää Sisua, joten kokeilin sitä tähän malliin. Nämä suloiset sukat on koristeltu gansey-neuleista napatuilla pienillä sydänkuvioilla. Tällainen pieni pintakuvio näkyy parhaiten vaaleassa langassa ja vastavalossa. Kengässä sitä ei juuri huomaa, eli kuvio ei paina jalkaa.

Näissä sukissa kokeilin ensi kertaa magic loop-tekniikkaa. Neuletapaamisessa sain Heleenan ja Hekun suosituksen kokeilla ompelemalla päättelemistä, joten sillä tein reunat.

Olen muistakseni magic loopannut jotain joskus, mutta nyt tein sen ihan tarkoituksella. Lukijat voivat rauhassa naureskella kokeiluilleni, mutta vanhat tavat istuvat tiukassa. Niin, ja aloitussilmukoissa käytin Judy's magic cast-on:ia. Ensi kertaa näin luodessa silmukoita tuntui kuin kädet ja pää olisivat olleet eri paria: käsillä tehdessä sitä tekee mielellään juuri niin kuin lihasmuisti käskee. Kokeilkaapa tekin!

Pinkin sukkaputken katkaisee Sukka Summitin messuilta ostamani käsinvärjätty Pirtin kampalanka. Yllätin itsenikin valitessani tämän värin: todellisuudessa se on hiukan enemmän sinappiin päin. Ja malli - no, se on Wendyn kirjasta, Van Dyke socks.

Varauksen sana kuitenkin sukankutojille: Wendyn näistä malleista löytyy myös vähän enemmän tarkkuutta vaativia malleja, mutta eivät ne ole Cookien tai Yarnissiman tapaisia hyvin "teknisiä" sukkia neulottaviksi. Joten eivät varmastikaan ihan jokaisen makuun tai neulehetkeen! Minulla on jo lankahyllyssä erikseen korvamerkitty vuosia maanneita lankoja tämän kirjan malleja varten, joten jatkoa seuraa...

Sukkarekkassa ja käsityömessuilla Vuokatissa

Sukkarekka - liikkeellä Suomessa lähipäivinä

Olin viikonloppuna reissussa Sotkamossa, vain muutaman kilometrin päässä Vuokatin Katinkulta- hotellista ja 2010 Sukka Summit- tapahtumasta. Olihan sinne ihan pakko päästä käymään - itse tapahtuman yhteydessä oli maksuttomat käsityömessut. Varsinainen Sukka Summit -tapahtumineen, ruokailuineen, muotinäytöksineen ja kisoineen ei siis kuulunut ohjelmaan, kävin katsomassa tunnelmia paikan päällä.

Sukkarekassa sisällä

Sisäpuolella rekassa oli keskellä suuri pöytä, jossa oli laminoituina Novitan ohjeita perussukan tekemiseen; erityishuomio kantapäähän ja kärkikavennuksiin. Myynnissä oli 5€ hintainen pussi, jossa kerä Seiskan näköistä lankaa, puikot ja ohje. Hieno juttu, jos haluaisi oppia ne perinteiset sukat! Samassa paketissa kaikki tarvittava heti saatavilla. Sukkarekka oli muuten tungokseen saakka täynnä ihmisiä, tämä kuva hämää.

Seinällä oli koristeena ja inspiraationa joukko hyväntekeväisyyteen neulottuja sukkia. Ylemmässä kuvassa näkynyt Martta kertoi niiden olevan alunperin Venäjälle neulottuja sukkia, jotak oli käännytetty rajalta tullin toimesta takaisin! Niissä sukissa näkyi todella käsityön ja luomisen riemu .Tunnistin monta malli , mutta joukossa oli selvästi lapsille ideoituja, iloisia ja kirjavia omaperäisiä sukkia hyvin monenlaisia. Mitä ilmeisimmin perusssukka antaa mahdollisuuden kaikille kukkille kukkia!

Myynnissä oli Novitan sukkalankoja; Seiskan raitavärejä, Nallea kirjoväreissä ja TicoTicoa, josta neulotut näytesukat olivat aika kivan näköisiä. Odotan mielenkiinnolla muiden kokemuksia siitä, miten TicoTico kestää käytössä.

Kävin seuralaisten kanssa myös sisällä Sukka Summit 2010 käsityömessuilla. Paikalla oli useita erilaisia järjestöjä, ainakin puu- ja korutuotteita myyviä käsityöläisiä sekä Pirtin kehräämön tuotteita Arja Koistisen käsin värjääminä, ja Kauhavan kangas-aitan edustajia.

Osuimme paikalle sukanneulontakisan aikaan. Yllä "toimintakuva" kisan loppuminuuteilta. En valitettavasti tiedä sääntöjä tarkkaan, mutta kuvasta päätellen neulojat eivät tosiaankaan olleet elämänsä ensimmäistä sukkaa neulomassa, sen verran nopsaan puikot kilisivät. Novitan sivuilla lienee tarkempaa raporttia voittajista.

Esillä oli myös erään armoitetun taitajan käsin nelottuja naisten pukuja 1940- 1980 lvuvuilta. Tekijän nimi oli Maria Toiminen, ja hän eli vuosina 1916-2002. Puvuista oli kertomassa hänen tyttärensä, joka oli itsekin neulonut joitain esillä olleita pukuja. Ihan uskomattoman kauniita, hyväkuntoisia ja pikkutarkasti tehtyjä. Ei voi kuin ihailla taitoa ja tyyliä valmistaa itselleen niin hienoja asuja.

Tilassa oli menossa myös kaulaliinamaraton, tässä kuva hauskasta sisustuksesta maratonpaikalla. Sisällä hallissa oli myynnissä hiukan Novitan lankoja. Kaiken kaikkiaan vaikutelma Sukka Summitista on yhteistoimin tehdystä, alueellisesti merkittävästä käsityötapahtumasta, eikä suinkaan vain Novitan myynnin edistämiseksi keksimästä jutusta.

Tätä kirjoittaessani Novitan sivut ovat nurin - suuri suosio siis! Sukkarekka kiertää Suomea 26.1-6.2. välillä Oulussa, Kuopiossa, Joensuussa, Mikkelissä, Lahdessa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Toivottavasti moni sellainen, joka turhaan tuskailee sukan kantapäätä tmv. saa apua ja iloa sukan nuelotaan rekan kautta. Odotan jännityksellä raportteja blogimaailmassa - (vaikka neulebloggaaja ei taida olla tämän rekan ensisijainen asiakasryhmä.)

Lapaset vuodelle 2010

Malli: Squirrel sampler mittens, Adrian Bizilia

Lanka: Valkoinen Novita Bambino, 50g, Vihreä Novita Florica, 50g

Vuorin lanka Drops Alpaca, 50g kokonaan

Puikot: 2mm

Tiheys: 18s/ 5cm

Muutokset: Lyhennetty pituudesta useita rivejä oravan jälkeen, ennen kärkikavennuksia.

Kuten kuvasta näkyy, nämä oravat ovat sukua toisilleen, mutta identtiset kaksoset ne eivät ole. Tiesin itsekin neuloessani, että välillä rivit heittelivät, mutta koska mitään hurjaa virhettä ei tullut, jatkoin neulomista. En todellakaan ole mikään konemaisen tarkka kirjoneuleen tekijäa.

Näissä lapasissa näkyi hyvin kaksi asiaa: Ensimmäisen ja toisen välillä on käsiala hiukan siistiytynyt ja tiukentunut. Toiseksi, neuloin 2. lapasen hyvin tiiviiseen tahtiin - siinä ei tullut niin paljon rivin- parin heittoja. Eli suosittelen neulomaan nämä peräkkäin ja yhteen putkeen. Oravakuvion kohdalla on hyvin pitkiä langanjuoksuja, jotka eivät ole ongelma jos lapasen vuorittaa. Mutta niiden pitäminen tarpeeksi pitkinä on vähän haasteellisempi juttu. Onneksi pingotus teki ihmeitä! Eli kannattaa todellakin mitoittaa langanjuoksut niin, että oravasta ei tule kolmiuloitteinen...

Jos nyt aloittaisin nämä uudelleen, käyttäisin koko ajan viivotinta apuna rivien kanssa ja ehkäpä suurentaisin kaaviot kopiokoneella niin, että ne näkyisivät hiukan kauempaa. Mallin epäsäännnöllinen kuvio teki näistä ehkä himpun verran haastavammat kuin kansanomaiset kuviomallit.

Tässä lähikuva kirjoneuleesta nurjalta. Alla olevasta kuvasta näkyy että nämä ovat tammenterhoja. Kämmenen kuviossa oli helppo pitää oikea tiheys ja lankanjuoksut kohtuullisen mittaisina.

Tässä hyvin "dokumentaarinen" eli ei lainkaan stailattu ja viimeistelty kuva , jossa näkyvät nuo tammenterhot hyvin oikealta puolelta.


Tässä mallissa on plaljon pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka tekevät siitä hyvin viimeistellyn. Lapasen suu viimeistellään neulomalla aloitussilmukat yhteen taitteen kanssa - tästä neulotusta reunasta taas poimitaan vuorin silmukat. Minä poimin ensin ja sitten neuloin, ohjeessa neuvotaan poimimaan ja neulomaan saman tien.

Vuorilapaseen on oma ohje. Alkuperäisessä mallissa vuori tehdään pitsivahvuisesta alpakasta, mutta minulla sattui olemaan kaapissa kerä Dropsin Alpacaa, josta tuli hyvät vuorit. Jännää, vuorissa on sädekavennukset, eivätkä ne kapene siis samoin kuin päälilapaset. Hyvää suunittelua tämäkin. Käytin yhden kerän vain paria metriä vaille kokonaan. Suurempaa paria varten täytyy olla toinen kerä Alpacaa.

Ja se pakkanen? Vielä näkyy olevan -6 astetta, joten nämä ovat ehkä vähän liian lämpimät ulos, mutta eivätköhän pääse käyttöön tämän talven aikana.

Norjalaisia tähtiä

Malli: Drops 116-12

Lanka: Drops Alpaca harmaa 506, noin 450g ja valkoinen nro 100, noin 50g

Puikot: 4mm ja 5mm

Kuten edellisessä postauksessa ennustin, keli lämpeni yli 20 astetta: kuvan ottohetkellä pakkasta on vain -7 astetta! Kaksinkertainen alpakkapusero on käytössä paitsi lämmin, niin hyvin laskeutuva ja unelman pehmeä.

Muokkasin mallia siten, että jätin resorin jälkeen noin 10 cm pituudesta pois. Näin lyhyenä en tarvitse mekkoa, vaan paremmin mittasuhteisiini sopivan puseron. Toki sovitin vartalo-osaa ennen kaarrokkeen aloittamista ja neuloin siinä vaiheessa noin tuuman verran lisää. Nyt tämä on tosi hyvän pituinen - olen kuullut kauhutarinoita alpakan taipumuksesta venähtää, joten toivon että tälle ei käy niin.

Neuletiheys oli varsin löysä, 17s/ 10 cm. Kaksinkertaisella langalla kävi helposti niin, että toinen lanka lipsahti pois ja silmukan teki vain yksi lanka. Huomasin sen vähän liian myöhäään, ja nostin neuleen valoa vasten, etsin ja korjasin kaikki kainalosta 20 cm alaspäin olevat " puolikkaalla" langalla tehdyt silmukat. Jos joskus vielä teen tupla-alpakkalangalla, tiedän varoa ja tarkistaa asian ajoissa!

Tähän puseroon käytin osin purettua lankaa, jota en suoristanut erikseen, neuloin vain tuplana. Suihkuttelin valmista neuletta kevyesti jotta kuitu suoristuisi. Joku oli kastelut alpakkaneuleensa ja hihat olivat venyneet 20 cm, joten onneksi en tehnyt samoin.

Kirjoneulekohdat tein erityisen tarkkaan: tiukensin käsialaa ja olin huolellinen siitä, että langanjuoksut ovat tarpeeksi pitkiä, mutta eivät liian pitkiä. Kieli keskellä suuta siis. Tein muutenkin homman itselleni helpoksi ja laitoin jokaisen kuvion aloituskohtaan silmukkamerkin. Mutta muuten kirjoneule pyörönä on helppoa, suosittelen kaikkia kokeilemaan, jos suinkin kiinostaa. Symmetrinen kuvio helpottaa aina asiaa.

Nyt oravalapasten kimppuun. Toivottavasti ei tule plussakeli niiden valmistuessa!

Pakkasen tappajat

Tiedän koska pakkanen hellittää. Nykyiset - 27 asteet näet laskevat ihan sillä hetkellä kun saan nämä kovin lämpimät neuletyöt valmiiksi! Niin käy melkoisen varmasti... se on sitä kuuluisaa kohtalon ivaa. Esittelen nämä kuitenkin hyvin dokumentaaristen kuvien kera:



Oravalapset vuodelle 2010. Puikkoina 2mm Knit Picksit, lankana kaapista löytynyt Florica. Malli on kiva, mutta joudun hiukan improvisoimaan, sillä pieni käteni on myös lyhyt - en tarvitse 3 cm liian pitkiä lapasia! Tähän malliin aion kutoa ohjeen mukaiset sisälapaset vanhasta kerästä Dropsin Alpacaa. Menossa on kärkikavennukset, katsotaan mitä tästä tulee...




Tässä Dropsin malli 116-12. Aloitin sen ennen lomaa ja nyt olen vihdoin jo kaarrokkeen paremmalla puolella. En vain osaa päättää, teenkö tähän ohjeen mukaisen poolokauluksen vai jätänkö ihan tavallisen pyöreän kaula-aukon. Pitänee neuloa ja sovittaa hiukan. Kaksinkertaisella alpakalla neulottua puseroa olisin kyllä kaipaillut jo tänään. Olenkin varma että pian keli kääntyy suojan puolelle; heti kun saan tämän puseron viimeiset langanpäät pääteltyä. Katsotaan, voiko neuleita käyttää sään ennustamiseen...

Prosessineuloja kalojen jäljillä

Oikein hyvää uutta vuotta! Olen ollut nettipimennossa osin omasta tahdostani, osin olosuhteiden vuoksi. Perinteisen joulun vieton sijasta olen matkannut sukelluslomalle. Ja mitä ottaa neuloja matkaan? Tietenkin kala-aiheisen langan ja puikot.

Kuvassa tulossa Zauberball-langasta väristä Frische Fische pari sukkia omasta päästä. Silmukoita oli 64, puikot 2,25mm hammastikut... ei vaan Knit Prot. Huvitti ottaa tätä kuvaa: useimmiten työn alla olevat sukat näkevät vain sohvannurkan, joskus auton tai junan. Mutta kyllä sukka ansaitsee loman siinä missä neulojakin... tämä pari valmistui matkan aikana. Vaan kumpaa kalaa langan värimaailma muistuttaa?

Ember Parrotfish - papukaijakala luomassa kovasta korallista valkoista hiekkaa. Ai miten se käy? Papukaijakalat näet "nokkivat" kovalla suullaan korallia ja kakkaavat sitä ihanan valkoista hiekkaa. Tämän kuvan otin snorklatessa hyvin lähellä pintaa ja värit ovat varsin lähellä todellisuutta.


Vai muistuttaako värimalli enemmän tätä komeaa kalaa? Siniset ja keltaiset värit ainakin ovat aika lähellä. Tässä Emperor Angelfish- luonnossa noin 40 cm kokoinen kala, kuvattuna jossain 10-15 m merenpinnan alla. Kirkkaat värit himmenevät jo jonkin verran.


Tässä snorklatessa otettu kuva koralliriutasta - se voi näyttää muun muassa tältä. Kuvan suuri lohkare on siis yksi suuri korallieliöiden yhteisö. Näin pinnan alla kauniita pehmeitä ja kovia koralleja, niin monia että en kaikkia varmasti tunnista vielä. Entä mitä muuta sukeltaja voi löytää pinnan alta?


Joissain paikoissa sukeltajien ja kalojen iloksi löytyy ihmisen tekemiä kohteita, kuten tarkoituksella upotettuja veneitä - tai oikean kokoisia norsupatsaita... Kuvassa näette Prosessineulojan tutkimassa juuri tälläistä paikkaa, noin 20 m syvyydessä.

Mutta suurin ilo sukeltaessa on tutkia luonnon rikkautta. Ilokseni saimme kuvankin tästä suuresta merivuokosta - englanniksi Magnificient anemone - ja sen asukeista: kaksi Nemo-kalan lajitoveria, nauhavuokkokalaa kurkistelee vuokon polttavien lonkeroiden suojasta.

Jos jotain olen sukeltamisesta oppinut se on tämä: elämä on hienoja ja odottamattomia asioita täynnä meille kaikille. Etsimällä ja kokeilemalla rohkeasti voi löytää jotain, joka antaa odottamattoman paljon sisältöä elämälle.

Neulojan näkökulmasta se voi olla ihan tavanomainenkin asia: puilla kutominen, kehrääminen, värjääminen, eestiläiset pitsihuivit tai uusin trendilanka. Olen todella kiitollinen siitä että minun on ollut mahdollista reissata ja sukeltaa ihailemassa riuttojen saloja. Toivotan lukijoilleni uusien löytöjen ja positiivisen kasvun täyttämää vuotta 2010!