Sukka vieraalla maalla ja merellä

hyvät lukijat, olen ollut pitkällä reissulla ja siksi kommentointi on laahannut perässä. Kiitos kaikille kommentoineille - vastaukset ovat nyt paikoillaan.

Vakituoinen reissuneuleeni on sukka. Tälle matkalle otin lentokoneystävälliset 2,5 mm puu puikot ja Kirjo-pirkka lankaa.

Viiemvuotiseen tapaan matka vei lämpimään ilmanalaan toisen suosikkiharrastukseni, laitesukeltamisen pariin. Matka oli pitkä, mutta muuten ei Mauritiukselle pääse.

Hylky Stella Maru, itäinen Mauritius. Kuvassa muutama kanssamme sukeltanut.

Bongaa kala.... Kuvassa Lehtikala, joka naamioituu saalistajilta.

Aavemaisia saalistajia. Parvi kingfish eli bluefin trevally - kaloja ajoi takaa pikkukalojen parvea. Hetken ajan pienten kalojen parvi pyöri meidän sukeltajien ympärillä turvaa hakien. Kingfish on aavan meren suuri kala, joka ei pelkää ketään ja puree mielellään sukeltajaakin.

Anemonefish - pari kotimerivuokollaan. Kuvassa useita erikokoisia Dominokaloja; yksi oma lemmpparikalojani. Niitä näkee usein suuren parven, jossa on monta erikokoista -ja -ikäistä yksilöä oman pesänsä läheisyydessä. Kuvassa myös jokin rapu, jonka tuntosarvet pistävät esiin korallin alta.


Batfish - lepakkokala.

Sukellusoppaamme Sweetie ruokkimassa lepakkokaloja. Nämä isot ja uteliaat kalat seurailivat meitä lopun sukelluksen ajan, uiden ihan maskiin kiinni kysyen: "oliko mulle pullaa?"


Kaunis mureena.... Kuvia ja vidoita riittäisi vielä, mutta hlauaisin esitellä myös pinnan yläpuolista maata.

Mauritius on kiehtova maa, pieni saari joka on täynnä elämää. Tutuistuimme paikallisten oppaiden avulla mm. sokeriteollisuuden ja Mauritiuksen historiaan, Dodo - eli Drontti-lintuun museossa sekä luonnon ihmeisiin, veteen, vuoriin ja kasveihin. En edes ajatellut etsiä neuleaiheisia asioita, kunnes neule tupsahti eteeni.

Tässä museoidussa yksityiskodissa on aika pysähtynyt. Pienessä makuuhuoneessa, päivävuoteella oli jonkun neulekori. Vauvan vaatteita oli joku ajatuksella neulonut, mutta työ oli jäänyt kesken. Koko kotimuseo oli todella liikuttava, vähän ränsistynyt ja pysähtynyt.

Toki talo oli aikanaan varsineinen luksuslukaali, ja rakenteita ylläpidetään hienosti. Paikka on Domaine des Aubineaux, Bois Cheri - teetehtaan patruunan koti. Nykyään talo on museo ja osa teen reittiä, joka esittelee teen ja Mauritiuksen historiaa.

Kasvitieteellinen puutarha oli elämys - upeita puita ja palmuja sekä mauste- ja lääkekasveja. Meillä oli erinomaisen hauska ja hyvin opettavainen opas, joka kuulusteli faktoja tunnnin kierroksen varrella. Kuvassa jättililjoja.

Kuvassa näköalapaikka itärannikolla - kuvassa näkyy hyvin maata ympäröivä riutta.

Mauritius on monella tavalla hämmästyttävä maa. Uskonnonvapaus ja - tasa-arvoisuus on siellä totta. Lyhyen tienpätkän varrella voi olla niin tamilihindujen Shiva - temppeli, kristittyjen kirkko ja sunnimuslimien moskeija. Hautausmaatkin ovat yhteiset eri uskoisilla.

Grand Bassin - eli Ganga Talao on hindujen pyhä järvi - sen vesi on tippa Ganges-joen pyhää vettä, ja se pesee synnit pois. Järvellä on hindutemppeli ja sen rannalla uskovaiset antavat uhreja. Kuvassa perhe uhraamassa Ganesh-jumallle.

Mauritius on tuliperäinen saari, ja rannoilla mustaan vulkaaniseen kiveen yhdistyy korallien valkoinen hiekka. Vulkaaninen maa-aines on tässä hapettunut eri tavoin, ja tuloksena on seitsemän eri väristä maata... ensin ajattelin että tämä on aivan hassu juttu, mutta kyllä oli hienon näköinen.


Lootuksen kukka
Maisema Trou aux Cerfs- in vierestä: Taivaanrantaaa komistavat jyrkät, tervävähuippuiset vuoret ja niiden päällä tietenkin sadepilvet.


Kerrottavaa olisi vaikka miten paljon... lopetan kuitenkin tähän erikoisen kukkaan. En ole koskaan nähnyt moista. Mauritius on hyvin omaleimainen , dynaaminen ja kiinnostava maa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia. Hämmästyttävää kyllä, kaikki vaihtavat kieliä kesken lauseen, kreolista ranskaan ja sitten englantiin... ja taas takaisin. Vitsailimme, että on kuin Torniojoen laaksossa: meän kieli on kuin kreoli, suomi ja ruotsi ne viralliset kielet.

Takasin tullessa oli läheltä piti -tilanne, sillä matkasimme 23.12. Onneksi lentomme toteutuivat ja niille ehdittiin, ikävyyksiä oli vain erilaisten teknisten viivästyksien vuoksi. Paluumatka hotellilta kotin kesti 26 tuntia, josta koneessa 16 tuntia.

Edelleen, olen iloinen ja kiitollinen siitä että olen saanut matkustaa ja tutustua maailman omin aistein, vaikkakin sitten luonnonvaroja tuhlaten. Onneksi on vapaaehtoinen lentomaksu. Lapsena unelmani oli tulla tutkimusmatkailijaksi, nyt saan elää sitä unelmaani aina hetken kerrallaan...