Viime päivinä on Novitan Neulomossa ollut mielenkiintoinen keskustelu perinnelapasista. Kaikki alkoi reilu kuukausi sitten, kun Suuri Käsityölehti aloitti sarjan "Suomalaiset kirjolapaset". Sarja perustuu Pirkanmaan Kotityön koostamaan mallikokonaisuuteen ja siihen kuuluvat ohjeet lankasuosituksineen.
Neulomossa oli keskustelua siitä, voiko kukaan omistaa "perinnelapasen" mallin, lukeehan SKn ohjeen perässä "mallin kopiointi ja kaupallinen valmistus kielletty". Eräs aikaansaava neulomolainen oli tiedustellut asiasta Pirkanmaan Kotityöltä, ja vastauksen mukaan PK oli kerännyt maakunnista lapasia ja sitten koostanut niistä uudet lapasmallit, jotka noudattavat maakuntien perinteitä. Miksi ihmeessä omaa työtään ei saisi suojella? On tarvittu asiantuntevien ihmisten työtä lapasten keräämiseksi ja luetteloimiseksi, puhumattakaan uuden lapasen laatimisesta vanhaa kunnioittaen. Käsittääksen PKn lapaset eivät ole suoria kopioita vanhoista lapasista.
Itse en tunne kotiseudultani ketään, joka neuloisi perinteisien mallien mukaan lapasia. Onnekkaita ovat ne jotka todella tuntevat oman kotiseutunsa käsityöperinteet -silloin on helppoa neuloa niitä omia perinteisiä lapasia. Minä ja monet muut joudumme opiskelemaan näitä perinteitä kirjoista ja lehdistä.
Omat suosikkini lapaskirjoista ovat Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia vuodelta1947 ja Lizbeth Upitisin Latvian mittens vuodelta 1981. Molemmat kartoittavat kirjoneulelapasten perinteitä maakunnittain, ja esittelevät suoraan perinnemalleja. Suuressa käsityölehdessä tähän asti ilmestyneet kaksi mallia eivät ole vielä houkutelleet minua neulomaan. Tein kuitenkin aikaisemmin SKssa olleen mallin mukaan oman väritykseni Kainuun kukkalapasista, olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti